Kansan Uutisissa oli 11.2. juttu, jossa ulkomaiset asiantuntijat totesivat Suomen olleen maailman kilpailukykyisin maa 20 vuotta sitten, mutta kuinka kilpailukykyä kehitetään tänä päivänä? Mitkä ovat työmarkkinapöytien asiat, joilla työnantaja motivoi henkilöstöä vallitsevassa tilanteessa?
Suurilla konserneilla on mennyt pari vuotta mukavasti. Tulosta on tehty, ja tilauskirjat ovat pullollaan. Siitä huolimatta palkankorotukset ovat tiukassa.
Ennen oli virsi Etelärannassa, että menee huonosti, tilauksissa on epävarmuutta, ei ole varaa korottaa palkkoja. Nyt menee hyvin ja tilauskirjat ovat täynnä, mutta edelleenkään ei ole varaa korottaa palkkoja, koska tilauskirjat ovat täynnä.
Palkkojen korottamisen sijaan edelleen joissain konserneissa kiiluu edellisenkin oikeistohallituksen aikana esillä ollut työajan lisääminen, kustannuksia lisäämättä. Tämä on sisäinen työn hinnan devalvointi eli tuntikohtaisten ansioiden leikkaus.
UPM:n umpisolmupöydässä yksi isoimmista asioista on työajan lisääminen ansioita nostamatta. Se on leikkaus, jos ansiot eivät nouse samassa suhteessa.
Työtuntien lisääminen vuorokauden ympäri käyvissä tehtaissa ei lisää tuotantoa pätkän vertaa, koska koneet tekevät itse tuotannon, jota ihminen valvoo, ohjaa ja huoltaa. Kun tunteja lisätään henkilökohtaisiin vuosityöaikoihin, niin kohta huomataan, että meillähän on liikaa väkeä, joten päätetään tehostaa, käydään yt-neuvottelut ja laitetaan väkeä pihalle.
Esimerkiksi 200 työntekijää työllistävässä yrityksessä vuosityöaikaa lisätään 70 tuntia ja tehdasta ajetaan edelleen täydellä kapasiteetilla, huomataan pian, että tässä on kahdeksan tai yhdeksän ukkoa liikaa, ja heidät onkin helppo seuraavassa siivouksessa laittaa kartanolle.
Omistaja kiittää jälleen miljoonia tienaavaa johtoporrasta, kun jo erinomaista tulosta pystytään parantamaan. Jälleen oli kapitalistin käsi duunarin taskussa.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton 3. varapuheenjohtaja, Teollisuusliiton valtuuston jäsen ja pääluottamusmies.
lehti 