Olin alkutalvesta Kainuussa vasemmistoliiton vieraana, ja kuten aina paistelimme toreilla ja turuilla makkaraa. Sain Sotkamon torilla kysymyksen, jota osasin odottaa: mitä mieltä olet susista. Tunnustin kysyjälle heti alkuun, että pelkään karhuja. Kerroin, että pelkään niitä niin, että ne estävät minua retkeilemästä alueilla, joilla on paljon karhuhavaintoja. Kysyjä oli ihmeissään: miten sä niitä karhuja pelkäät, eihän niitä koskaan edes tapaa. Ei tapaa niitä susiakaan sanoin. Kysyjä hymähti. Näin ehkä hivenen hymyäkin.
Olen lukenut ja harjoitellut, miten toimia, jos kohtaan metsässä karhun. Pelkoa ei lievennä se, että on äärimmäisen epätodennäköistä ikinä metsäretkillään kohdata yhtään suomalaista suurpetoa: karhua, sutta, ilvestä tai ahmaa. Voin siis ymmärtää susiin ja muihin petoihin kohdistuvaa pelkoa, sillä minäkin pelkään.
Pelko on myös tunteena aina henkilökohtainen, ja sitä on toisen turha mitätöidä. Pelko on luonnollinen reaktio uhkaavaan tilanteeseen, ja se varoittaa meitä. Susien kohdalla on näkyvissä, että monen pelko sekoittuu vihaan, ja siksi ollaan valmiit lahtaamaan susia.
Se ei kuitenkaan saa ohjata politiikkaa. En suostu tekemään eläimiä ja suurpetoja koskevia poliittisia kantoja oman pelon perusteella. Luonnossa tulee aina olemaan epämiellyttäviä ja pelottavia asioita, eikä niitä pidä poistaa mukavuudenhalun vuoksi. Soita ei voida kuivattaa, jotteivät jalat kastuisi, eikä eläimiä voida poistaa luonnosta, koska ne pelottavat tai koska niitä vihataan.
Suurpedot eivät ole kiinnostuneet ihmisistä, päinvastoin. Me ihmiset olemme niistä paljon kiinnostuneempia kuin ne meistä. Susi ja muut suurpedot ovat elimellinen osa Suomen monimuotoista luontoa. Elämme kuudetta sukupuuton aaltoa, jossa ihmisen toimet hävittävät lajeja hirvittävällä tahdilla. Näyttää siltä, että meillä halutaan olla lisäämässä lajikatoa. Susi on Suomen luonnossa uhanalainen, ja sitä tulisi suojella eikä missään nimessä antaa lisää kaatolupia. En ymmärrä, mitä haittaa on susilaumasta, joka elää sysimetsässä ihmisten ulottumattomissa.
Meidän ihmisten on pakko ottaa pää pois pelon pensaasta, kohdattava tekemämme luontokatastrofi ja toimittava sen mukaisesti. Yksi osa sitä on suojella luonnossa elävät eläimet ja niiden elinympäristö. Suurpedot saavat pelottaa, mutta pelko ei saa olla politiikan teon peruste.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton 2. varapuheenjohtaja.
uutiskirje 