Huumorin ja kovaksi keitetyn rikoskirjallisuuden yhdistäminen onnistuu Suomessa parhaiten Antti Tuomaiselta, jonka kirjoista on tullut myös vientimenestys. Uusi tulokas Valtteri Mörttinen kulkee hieman samoilla linjoilla esikoisteoksessaan Mutta suurin niistä on raha – eikä huonosti kuljekaan. Käsistä karkaava yritys paikata koronan kuolettamaa taloutta huumekaupalla kulkee makoisasti ja yllätyksellisiä kierroksia kasvattaen.
Mörttisen päähenkilö, tavallisista tavallisin taksikuski Matti Virtanenkin on sukua Tuomaisen pulaan joutuville jokamiehille, mutta vertailut tästä poikki. Mutta suurin niistä on raha toimii ihan omillaan.
Teos on ensimmäisiä dekkareita, joissa eletään korona-aikaa tunnistettavasti. Se alkaa melko tarkkaan kaksi vuotta sitten, jolloin Suomi suljettiin ja taksikuskiltakin loppuivat kyyditettävät kuin seinään. Yhden humalaisen Virtanen sentään saa heitettäväksi Kulosaareen. Asiakassuhteen muuttuessa konfliktiksi “juopuneen porvarin” takki jää Virtasen taksin takapenkille. Sen taskusta löytyy pieni pussi heroiinia ja pum: siinä on Virtasen tukipaketti korona-ajasta selviytymiseksi, kun hallitusrouvien vastaavia vasta suunnitellaan.
Mutta suurin niistä on raha ei ole varsinaisesti mikään huumoridekkari, mutta Valtteri Mörttisen irtonainen ja ilotteleva sanankäyttö sekä parodinen ote erottavat sen kyllä niistä teoksista, joiden ensisijaisena pontimena on kuvata poliiseja ja rikollisuutta realistisesti.
Teoksen ja alkavan sarjan varsinainen päähenkilö on rikosylikonstaapeli Ailon Rajakari. Hän takertuu härkäpäisesti rakennustyömaalta löytyvän huumekaupan alimman portaan toimijan Farakh Dabirin surman selvittämiseen, vaikka ketään muuta ei kiinnosta.
Matti Virtasen pienen myyntierän kokeilusta lähtee kasvuun huumeimperiumi ja tie Kalasataman uusien tornitalojen hulppeisiin näkymiin. Mutta niin kuin tragedioissa aina, huipulta on vain yksi suunta ja lojaalisuudet saa unohtaa taistelussa helposta rahasta. Ahneus ja luksuselämä syövät miehen mieltä, kuten äsken pitkästä aikaa tv:ssä esitetyssä Scarface-elokuvassa.
Samaan aikaan toisaalla: Ailon Rajakari ja hänen työparinsa Jorma Jööki Wallenius saavat riesakseen väkivaltaosaston uuden pomon Antti Karppasen, jonka pitäisi muiden töidensä ohella palauttaa Ailon järjestykseen.
Ailon Rajakari, jonka sukupuoli varmistuu vasta kirjan loppupuolella, on hieno uusi ja uudenlainen räväkkä persoona suomalaisten dekkari-poliisien joukkoon. Sääntökirjasta piittaamaton Ailon puskee eteenpäin omalla tyylillään syystä, jota Mörttinen ei juuri valota sarjan avausosassa. Jokin hänet kuitenkin saa paneutumaan “markkinatalouden uuden uhrin” tapaukseen erityisellä päättäväisyydellä. Kun puheeksi tulevat Ailonin omat menetykset, vastauksena on kiukkuinen mulkaisu.
Mutta suurin niistä on raha ei ole varsinaisesti mikään huumoridekkari, mutta Valtteri Mörttisen irtonainen ja ilotteleva sanankäyttö sekä parodinen ote erottavat sen kyllä niistä teoksista, joiden ensisijaisena pontimena on kuvata poliiseja ja rikollisuutta realistisesti. Yhteiskunnallinen tietoisuus tuo mieleen amerikkalaiskirjailija Carl Hiaasenin ekologiset trillerit.
Vastapainoa kevyemmälle otteelle tuo kaikkien petollisuus kaikkia kohtaan. Ruumiita teoksessa tulee tasaisen tappavaan tahtiin. Sääntö-Antinkaan ei lopulta auta muu kuin yhdistää voimansa anarkisti-Ailonin kanssa jutun saamiseksi loppuun.
Tästä se lähtee ja jatkoa jäädään odottamaan. Mutta suurin niistä on raha taitaa olla rujon kauniin ystävyyden alku.
Valtteri Mörttinen: Mutta suurin niistä on raha. 346 sivua, CrimeTime.
uutiskirje 
