Kryptokuplan puhkeaminen, inflaation kiihtyminen, strippiklubien asiakkaiden katoaminen – merkit eivät ennusta hyvää taloudelle. Huhut tulevasta lamasta leijuvat ilmassa, kun epävarmuus on varmin asia mitä nykytaloudesta – ja maailmantilanteesta – voi sanoa.
Koronaviruspandemia on vaikuttanut talouteen viimeisen kahden vuoden ajan, ja keväällä alkanut Venäjän hyökkäys Ukrainaan on edelleen runnellut sitä. Sota iskee etenkin energiantuotantoon, kun Venäjän fossiilisesta energiasta vetäytyminen on kriittistä etenkin Euroopassa. Energiantuotanto on keskeinen osa taloutta, sillä sitä tarvitaan kaikkeen tuotantoon, ja niinpä hinnanvaihtelu heijastelee koko talouteen. Samalla sota on nostanut ruuan hintaa ympäri maailmaa. Tämä näkyy jo nyt ennennäkemättömänä nälänhätänä, joka tulee johtamaan uusiin konflikteihin ja muuttoliikkeisiin.
Lama ei tietenkään ole taattu. Pandemian alussa työttömyysluvut olivat korkeammat kuin koskaan, mutta nyt työllisyys on palannut hyvälle tasolle. Taloudellinen elvytys pandemian aikana piti huolen siitä, ettei talous suistunut raiteiltaan. Toisaalta sama elvytys on osasyynä kiihtyvälle inflaatiolle. Se ei tarkoita, että se oli väärä päätös – elvyttäminen pandemian kaltaisessa shokissa on välttämättömyys – mutta vaatii kokonaisvaltaista talouspolitiikkaa hinnan nousun pitämiseksi kurissa.
Laman ei ole syytä antaa muuttua itseään toteuttavaksi ennustukseksi – taloudessa epävarmuus tuppaa ruokkimaan epävarmuutta, ja ennenaikainen laman julistaminen tuomitsee meidät varmaan lamaan. Mutta siihen on syytä varautua poliittisesti.
Kun vuoden 2008 finanssikriisi iski, olivat seuraukset monin tavoin tuhoisia. Romahduksen aiheuttama inhimillinen kärsimys on oma lukunsa, mutta myös poliittiset vaikutukset olivat huolestuttavia. Äärioikeiston nousu on suoraan yhdistettävissä taloudelliseen epävarmuuteen, kun rasistiset poliitikot syyttivät taloudellisesta ahdingosta pakolaisia ja maahanmuuttajia, vaikka todelliset syylliset istuivat suurissa saleissa ja huvijahdeillaan.
Se, että syylliset saatiin häivytettyä, mahdollisti myös oikeistolaisen leikkauspolitiikan myymisen ihmisille. Kun ongelma olikin liian suuret julkiset menot eikä rikkaimman yhden prosentin uhkapeli asuntomarkkinoilla, oli helppo perustella, miksi kaikkien on osallistuttava ”yhteisiin talkoisiin”. Elvytyspolitiikan kannattajat jäivät paitsioon.
Nyt uhkaamme jälleen ajautua samaan tilanteeseen. Sota ja sen aiheuttama turvattomuuden tunne johtavat entistä vahvempaan militarisaatioon ja nationalismin vahvistumiseen samalla, kun konfliktit ja kriisit ajavat ihmisiä pois kodeistaan. Maaperä on valitettavan otollista fasismin nousulle.
Vasemmiston on valmistauduttava tähän. Hallituksessa istuminen ja iskun pehmentäminen on tärkeää, muttei läheskään riittävää. On puhuttava rohkeasti siitä, kuinka nykyinen poliittinen ja taloudellinen järjestelmä synnyttää ja tulee synnyttämään vastaavia kriisejä niin kauan kuin sitä ei muuteta – ja sitä ei muuteta järjestelmän valuvikoja korjaamalla.
On annettava aito vaihtoehto sekä nykytilanteelle että äärioikeiston virheelliselle ja tuhoisalle vaihtoehdolle. Ja sitä vaihtoehtoa on alettava rakentamaan nyt, ei vasta laman iskettyä.
lehti 