– Erik Olin Wright ajatteli, että kapitalismi on rapautettavissa parhaiten yhdistämällä ruohonjuuritason aloitteita ja kokeiluja valtiollisen tason reformeihin. Alhaalta ylöspäin suuntautuvissa kokeiluissa pyritään luomaan tässä ja nyt toisenlaisen maailman alkioita, mutta ne tarvitsisivat tuekseen hallitusta, joka veisi eteenpäin edistyksellisiä muutoksia. Tällaista ei valitettavasti ole näköpiirissä.
Näin sanoo Lapin yliopiston tutkija Keijo Lakkala, joka on vastikään suomentanut Wrightin teoksen Kuinka olla antikapitalisti 2000-luvulla (Vastapaino 2023). Yhteiskuntaluokkia ja utopioita tutkinut Wright menehtyi syöpään vuonna 2019, ja kirja jäi hänen viimeisekseen. Wrightin oli alun perin tarkoitus kirjoittaa antikapitalismista kaksi kirjaa, populaarimpi ja akateemisempi, mutta aika kävi vähiin, joten hän keskittyi ensiksi mainittuun.
Lakkala tapasi Wrightin vuonna 2017 tämän Suomen-vierailun yhteydessä, ja hänelle jäi vaikutelma lämpimästä ja ystävällisestä miehestä, joka oli ajattelussaan tinkimätön.
”Wrightin jaottelu on ajattelua selkiyttävä ja pedagogisesti hyödyllinen.”
– Wrightin kirjoituksissa näkyy analyyttisen marxismin vaikutus. Hän kykeni käsittelemään monimutkaisia ajatuksia selkeästi ja ymmärrettävästi, sillä hän oli tutkinut niitä vuosikymmeniä. Sama tarkkuus luonnehtii myös Wrightin viimeistä teosta.
Antikapitalismin monet kasvot
Antikapitalistisesta näkökulmastaan huolimatta Wright ei suhtautunut kapitalismiin yksiselitteisen kielteisesti. Kapitalismi oli hänen mukaansa kasvattanut työn tuottavuutta, lisännyt saatavilla olevien kulutushyödykkeiden määrää ja edistänyt teknologista innovointia. Samalla eliniänodotus oli kasvanut ja lapsikuolleisuus laskenut. Hän katsoi kuitenkin, että järjestelmän haitat, kuten eriarvoisuuden ja epävarmuuden lisääntyminen, vieraannuttavat työt ja ympäristön tuhoutuminen, peittivät alleen sen hyödyt.
Kirjassaan Wright jakaa antikapitalistiset toimintatavat viiteen eri muotoon. Valtiovallan haltuunottoa tavoitelleet 1900-luvun vallankumoukselliset liikkeet pyrkivät hajottamaan kapitalismin, purkamiseen keskittyneet toimijat tahtoivat korvata sen asteittain toisenlaisella järjestelmällä ja esimerkiksi sosiaalidemokraattiset puolueet halusivat kesyttää sen sääntelyn avulla. Kapitalismin vastustamisessa on keskitytty ulkoparlamentaariseen toimintaan, ja pakeneminen viittaa puolestaan erilaisiin pienyhteisöihin, jotka vetäytyvät sivuun kapitalistisista prosesseista ja luovat vaihtoehtoisia elämäntapoja.
– Wrightin jaottelu on ajattelua selkiyttävä ja pedagogisesti hyödyllinen. Se ei ole kuitenkaan tyhjentävä. Esimerkiksi hänen esittämänsä kuva kapitalismin hajottamisen strategiasta on hieman yksiulotteinen. Oli Wrightin käsityksistä mitä mieltä tahansa, ne tarjoavat virikkeitä antikapitalismin moninaisuuden käsitteellistämiseen, Keijo Lakkala sanoo.
Sosialismi on demokratiaa
Wrightin kahden keskeisen tutkimusintressin, marxilaisuuden ja utooppisen ajattelun, vaikutus näkyy etenkin hänen käsityksessään demokraattisesta sosialismista.
– Sosialismi tarkoittaa Wrightille yksinkertaisesti demokratiaa. Taloudessa, tuotannossa ja työpaikoilla on monia asioita, jotka vaikuttavat ihmisten elämään, mutta kapitalistisessa järjestelmässä ihmisillä ei ole sananvaltaa niihin. Wright tutki erilaisia mekanismeja ja institutionaalisia järjestelyjä, jotka voisivat tuoda päätöksentekoa lähemmäs ihmisiä.
Wright antaa useita esimerkkejä ei-markkinavetoisesta toiminnasta: yhteisötalous, vertaistuotanto, avoin data, osuustoiminta, yrityspäätösten demokratisointi ja niin edelleen. Demokratian vahvistaminen edellyttäisi hänen mukaansa myös omistussuhteiden uudelleenjärjestämistä.
– Kapitalismissa omistus on yksityistä, mutta sosiaalisessa omistuksessa vertaiset omistavat ja hallinnoivat demokraattisesti taloudellisia yksiköitä. Wright korostaa etenkin osuuskuntatoiminnan merkitystä. Voi silti kysyä, että vaikka työläiset omistaisivat yritykset, mutta talouden mekanismit säilyisivät ennallaan, eli voittoa edelleen tavoiteltaisiin ja omaisuuden kasautumista tapahtuisi, olisiko kyse antikapitalismista vai demokraattisesti hallinnoidusta kapitalismista?
Talouden demokratisoinnin lisäksi Wright vaati myös valtion demokratisointia. Tämä olisi mahdollista esimerkiksi hajauttamalla demokraattista päätöksentekoa paikallistasolle, suojelemalla vaalijärjestelmää yksityisen varallisuuden vaikutusvallalta sekä painottamalla osallistavaa budjetointia, jossa kaupungit, koulut ja asumisyksiköt päättävät itse niille määrättyjen resurssien käyttämisestä.
Perustulo voisi Wrightin katsannossa tukea ihmisten mahdollisuuksia päättää omaan elämäänsä vaikuttavista asioista. Perustulo ei ainoastaan vähentäisi taloudellista epätasa-arvoa ja vakauttaisi yhteiskuntaa vaan mahdollistaisi kapitalistisesta työstä kieltäytymisen ja ei-kapitalistiseen toimintaan osallistumisen. Myös Lakkala kannattaa perustuloa, mutta suhtautuu siihen Wrightiä neutraalimmin.
– Näkisin, että perustulo on tulevaisuudessa kapitalistisestakin näkökulmasta järkevä tapa järjestää sosiaaliturva. Perustulo antaisi ihmisille varmasti uudenlaisia mahdollisuuksia käyttää aikaansa, mutta itse en liittäisi siihen tällä hetkellä suurempia vallankumouksellisia merkityksiä.
Mikä on liikkeiden tulevaisuus?
Antikapitalistiselle ajattelulle on erityinen tarve aikana, jota luonnehtivat yhtäältä kasautuvat yhteiskunnalliset ongelmat ja toisaalta kykenemättömyys muodostaa radikaaleja poliittisia vastavoimia. Puolueet pyrkivät joko hallinnoimaan kapitalismia tai ovat kapitalismimyönteisiä. Antikapitalistiset uudistukset eivät etene. Lakkala pitääkin uskottavana Wrightin väitettä siitä, että mikäli antikapitalistinen siirtymä jää toteutumatta, erilaiset autoritaarisen kapitalismin muodot tulevat yleistymään.
– Ekologisen kriisin vuoksi joudumme rakentamaan valtiokeskeisesti suojaavaa infrastruktuuria, ja samalla nationalistiset tavat hallinnoida ilmastonmuutosta vahvistuvat. Ilmastopakolaisiin suhtaudutaan entistä nuivemmin. Nykyhallitus on viemässä Suomea juuri tähän suuntaan, ja populistinen oikeisto on vahvoilla muuallakin Euroopassa.
Toisaalta ympäristöön ja teknologiaan liittyvät uudet materiaaliset tekijät saattavat ravistella yhteiskunnallisia valtasuhteita.
– Kun Wright vieraili Suomessa, hän totesi, että ilmastonmuutos tulee luomaan tulevaisuudessa pohjaa kapitalismia haastavalle massatoiminnalle. Kapitalismin kumoamisen horisontti käy erilaisten kriisien kasautuessa jatkuvasti ajankohtaisemmaksi. Wrightin kirja auttaa terävöittämään käsitystämme siitä, mitä juuri nyt ja lähitulevaisuudessa on tehtävä.
uutiskirje 