Viime kesänä matkustin työmatkalle Syyriaan. Rajalle tultaessa oli selvää, että itsevaltaisen presidentin kuvilta on mahdoton välttyä. Bašar al-Assad tarkkailee ohikulkijoita kaupan seinällä, hotellin vastaanotossa ja katujen varsilla.
Suomessa emme ole tavanneet tapetoida julkista tilaa presidentti Niinistön kuvilla. Lähes kolme vuotta Suomessa on kuitenkin ollut miltei mahdotonta ostaa maitopurkkia kohtaamatta Vladimir Putinia.
Esimerkiksi joulukuussa ilmestyi 23 painettua Iltalehteä, niistä 19:n kannessa on Putin. (Vertailun vuoksi mainittakoon, että toiseksi useimmin kannen kuvissa esiintyi entinen pääministeri Sanna Marin, seitsemän kertaa. Sauli Niinistö esiintyi kolmesti. Pääministeri Petteri Orpo ei kertaakaan.)
Kiovan katukuvassa Putin esiintyy lähinnä matkamuistoina myytävissä vessapaperirullissa.
Ei ole mitenkään yllättävää, että hallitsijat ovat kautta aikain pyrkineet maksimoimaan näkyvyytensä. Kuvat ovat käteviä henkilökultin rakentamisessa, ne toimivat jatkuvana muistutuksena diktaattorin läsnäolosta ja vallasta.
Putin myy edelleen Iltalehteä.
Kaikkialla vastaantulevat kuvat luovat johtajan ympärille voittamattomuuden ja kaikkivoipaisuuden auran. Kuvat personoivat vallan. Yksilöä on vaikea erottaa valtiosta, mikä vahvistaa ajatusta siitä, että suuri johtaja on ylivertainen ja korvaamaton.
Kuvat toimivat myös pelottelun välineenä, sillä ne ovat kansalaisille muistutus siitä, että heitä tarkkaillaan jatkuvasti.
Toimittaja Tuukka Tervonen kiinnitti asiaan huomiota jo viime toukokuussa: ”Emme nimittäin pääse Putinin lööpeistä tuijottavaa naamaa pakoon, emme millään. Hän katsoo kaikkialta, kaikkialle. Lööppien perusteella saattaisi kuvitella, että Venäjällä kaikki muut kuin Putin ovat kaatuneet tai paenneet.”
Tilanne ei ole muuttunut parempaan suuntaan. Iltalehtien kannessa Putin on maailman napa. Iltalehti kirjoittaa Putinin sodasta, Putinin joukoista, Putinin voitosta ja kertoo tietävänsä mikä ”estää Putinia hyökkäämästä”.
Putin myy edelleen Iltalehteä.
Olen Tervosen kanssa samaa mieltä siitä, ettei myynninedistäminen ole riittävä journalistinen peruste Putinin henkilökultin pönkittämiselle.
Asian kannalta ei ole merkitystä sillä, onko uutisointi positiivista vai negatiivista. Tosin Iltalehden kannessa Putin ei useinkaan esiinny omalta kannaltaan erityisen negatiivisessa valossa. Hän on voimahahmo, jonka “uhka kasvaa” ja jonka “hyytävät varoitukset” Iltalehti toistaa Suomen kansalle.
Käyttämällä Putinia jatkuvasti Venäjän valtion synonyymina, Iltalehti tulee antaneeksi Putinille juuri sen, mitä jokainen diktaattori haluaa. Ajatus Venäjästä ilman Putinia muuttuu mahdottomaksi.
Kirjoittaja on kuvajournalisti.
lehti 