Tshekin presidentti Vaclav Klaus ei vahvista Lissabonin sopimusta, ellei siihen liitetä poikkeusta tai lisäystä, jonka mukaan EU:n perusoikeuskirjan pohjalla ei voi murtaa niin sanottuja presidentti Edvard Benesin dekreettejä (1940–1946).
Klausin erityisavustaja ja luottomies Ladislav Jakl tähdensi viikonvaihteen julkisissa väittelyissä, että presidentille ei riitä EU:n yleinen poliittinen lausahdus.
EU:n on annettava oikeudellisesti kestävät takuut, etteivät toisen maailmansodan loppuvaiheissa maasta karkotetut ja pakkosiirretyt niin sanotut sudeettisaksalaiset voi alkaa uudelleen vaatia heiltä takavarikoitua omaisuutta takaisin.
Samalla poikkeuksen on määrä turvata maan oikeuslaitoksen suvereniteetti.
Shakkimestari Klausin näytöserä
Eurobyrokraatit tietenkin spekuloivat, miksi Klaus esitti poikkeusvaatimuksen vasta nyt. Esimerkiksi Puola vaati ja sai vastaavan poikkeuksen jo Lissabonin neuvotteluvaiheessa.
Klaus arvosteli kovin sanoin hallitusta asian laiminlyönnistä. Pääministeri Jan Fischer selittää, että presidentti ei viime vaiheissa nimenomaisesti maininnut asiasta.
Sudeettisaksalaiskysymys on kuitenkin ollut esillä avoimena vuosien ajan. Hallituksen katoliset kristilliset ja parlamentin erottamaa ulkoministeriä Karel Schwarzenbergia kannattaneet hallitusvihreät ovat kuitenkin torjuneet asian käsittelyn.
Jakl myös kyseenalaistaa hallituksen käyttämien oikeusoppineiden lausunnot, joiden mukaan vanhoja lakeja ei voisi tulkita takautuvasti Perusoikeuskirjan pohjalla.
Voiko Tshekin lait kiertää
Viimeksi maanantaina yleiseurooppalaisten omistusriitojen selvittelijänä tunnettu asianajaja Ales Pejchal osoitti oman kokemuksensa pohjalla presidentin olevan oikeassa. Oikeusoppineet voivat eritellä pykäliään, mutta oikeuskäytäntö voi sotkea Tshekin omistusolot perinpohjin, jos Tshekin lait voi kiertää Lissabonin jälkeen.
Jo vuoden 2008 keväällä riippumaton oikeistolainen meppi Jana Bobosikova julkisti europarlamentissa lakimiesryhmän tutkimuksen, joka varoitti Lissabonin sopimuksen saneleman uuden oikeusjärjestyksen mahdollistamista ongelmista.
Bobosikova lähetti tutkimuksen kaikille kansanedustajille ja elimille, mutta ne vaikenivat, kommunisteja lukuunottamatta.
Samoin vaikeni Tshekin valtamedia, joka paria poikkeusta lukuunottamatta on saksankielisessä omistuksessa. Julkisen palvelun media taas edelleen toimii ”havelilaisessa” komennossa. Siinä kaikki Klausin esittämä on leimattava vääräksi.
Luxemburgin EY-tuomioistuin
Epäilemättä Klaus oletti Lissabonin kaatuvan Irlannin pakotetussa uusintaäänestyksessä. Tällöin sudeettikysymyksen kansainvälinen ennalta-avaaminen olisi ollut turhaa.
Nyt Klaus epäilemättä haluaa, että ”historiattomat”, maanosan vaiheita huonosti hallitsevat EU-poliitikot selvittävät edes itselleen, mistä kaikesta on kysymys.
Myös Tshekin perustuslakituomioistuin saa Klausilta uuden korvapuustin. Hän vaatii Lissaboniin poikkeuksen riippumatta tuomioistuimen päätöksestä.
Tuomioistuin – näin Tshekissä annetaan ymmärtää – nähnee Lissabonin olevan sopusoinnussa Tshekin perustuslain kanssa siltä osin kuin tuomioistuin voi asian tutkia. Mitä tekee Luxemburgin EY-tuomioistuin, jonka päätöksiä Tshekin olisi Lissabonin mukaan toteltava, sitä Tshekin tuomioistuin ei voisi arvioida muuta kuin jälkikäteen. Ja silloin se on jo myöhäistä.
Samalla Klaus osoittaa kaikille, millaisia sudenkuoppia Lissabon voi tarjota koko Euroopalle. Klaus kannustaa niitä, jotka vaativat Lissabonin demokratisoimista, aloittamaan heti, jos sopimus tulee hyväksytyksi.
Mikä Benes, mitkä dekreetit?
Karkeasti tiivistäen: Lissabonin pelätään avaavan tien Tshekin lähihistorian kipupisteen, niin sanottujen Benesin dekreettien kiertämiseen. Benes oli synnyttämässä Tshekkoslovakiaa 1918 ja toimi maan presidenttinä 1935–1948, natsimiehityksen jälkeen vuodesta 1938 maan Lontoon pakolaishallituksen johdossa.
Toisen maailmansodan ja natsimiehityksen aikana Lontoon pakolaishallitus johti maata perustuslain edellyttämin dekreetein (presidentin käskyin eli määräyksin). Kaikkiaan näitä lakeja ja asetuksia julistettiin sodan aikana ja välittömästi sen jälkeen 143.
Niiden turvin Tshekkoslovakia lopulta voittajavaltiona hoiti maailmansodan jälkeiset ratkaisut.
Muun muassa saksalais- ja unkarilaisvähemmistöt, ”petturit ja kollaboraattorit” menettivät sodan päättymisen ja Natsi-Saksan ehdottoman antautumisen oloissa lopullisesti Tshekkoslovakian kansalaisoikeuden ja omaisuutensa, sittemmin osana miehitys- ja sotakorvausta. Tshekkoslovakialle uskollisena pysyneet saksan- tai unkarinkieliset kansalaiset saivat pysyä maassa.
Kolme miljoonaa sudeettisaksalaista
Sodan loppuvaiheissa Saksaan pakeni, karkotettiin ja pakkosiirrettiin Tshekkoslovakian alueelta kolmisen miljoonaa saksalaista, joista valtaosa oli jo Münchenin petoksen jälkeen 1938 ja miehityksen alussa ottanut Hitlerin Valtakunnan kansalaisuuden.
Kaikkiaan nykyisen Itä-Euroopan alueelta pakeni ja siirrettiin länteen 10–12 miljoonaa saksalaista.
Tshekin ja Slovakian EU:hun liittymistä valmisteltaessa yrittivät sudeettisaksalaisten järjestöt ja heitä tukeneet Saksan ja Itävallan oikeistolaiset estää liittymisen, elleivät maat peru Benesin dekreettejä.
EU:n tilaamissa oikeustieteellisissä selvityksissä kuitenkin todettiin, että dekreetit eivät ole liittymisen esteenä.
Myös Tshekin ja Saksan historiantutkijoiden yhteiselimessä syntyneet aineistot purkivat vanhoja myyttejä ja tarkoitushakuisesti suurenneltuja lukumääriä (vrt. Rozumet dejinam eli Historian ymmärtäminen tai Jotta ymmärtäisimme historiaa), toim. Zdenek Benes e.a., Gallery 2002).
”Joku suomalainen voisi päättää…”
Kun tähän asti Tshekin tuomioistuimet korkeimpia asteita myöten ovat torjuneet takavarikoidun sudeettiomaisuuden palautukset, ja nämä päätökset on vahvistettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa Strasbourgissa, nyt Lissabon siirtää muun muassa perhe- ja omistusoikeuden jutut EY-tuomioistuimeen Luxemburgiin.
”Siellä joku suomalainen, maltalainen tai portugalilainen päättäisi, onko sudeettisaksalaisella, nyt ’eurokansalaisena’ takautuvasti samat oikeudet meidän maaperällämme kuin tshekillä”, maalaili Klausin erityisavustaja.
”Historiattomat tuomarit” sattumanvaraisine kokoonpanoineen voisivat uusine, ”historiattomine” tulkintoineen päättää mitä vain ”historiattoman” tasavertaisuuden pohjalla.
Lissabonin sallimaan kiertotiehen luottaen moni natsi- tai yhteistoimintamenneisyyden vuoksi linnat ja tilukset menettänyt aatelissuku pitää korvausvaatimusjuttuja kärkkymässä Tshekin alioikeuksissa, vaikka aikaisemmat vaatimukset olisi torjuttu perustuslakituomioistuimen tasolla.
Kun Tshekkoslovakian samettikumous alkoi yksityistää valtionomaisuutta, merkittävä osa siitä oli historiallisesti (pääomana, osaomistuksina) saksalaisperäistä. Tämä omistus on kuitenkin nyt Tshekin kapitalistien ja uusrikkaiden mahdin perustana.
Mitä tehdä Klausille?
Maailmalla jo keksitään keinoja Klausin kaatamiseksi tai kiertämiseksi. Tshekin vihreät esittävät miehen syrjäyttämistä presidentin tehtävistä. Jakl naureskeli sunnuntain iltauutisissa että voimme vielä hengähtää helpotuksesta, kukaan ei ehdottanut Prahan Linnan pommittamista.
uutiskirje 