Julkaistu Kansan Uutisissa 16.6. 2009
Kappaleellaan Ruskie neitsyt, valgie neitsyt suomalaisten sydämiin itsensä vuonna 1966 laulanut Heli Keinonen tunnetaan myös levyttämistään perinteisistä työväenlauluista Kuolemaantuomitun hyvästijättö ja Sotaorvon vala.
M. A. Numminen keksi, että laulut sopisivat aiemmin karjalaisia kansanlauluja ja ranskalaisia chansoneja esittäneelle Keinoselle.
– Olen erityisen iloinen, että sain esittää Kuolemaantuomitun hyvästijätön. Vanha punavanki tuli sanomaan minulle kerran esityksen jälkeen, että hän näki Tammisaaren vankileirillä, miten hänen vankitoverinsa kirjoitti laulun, kun miehiä vietiin teloitettavaksi.
– Sittemmin olen kuullut muitakin erilaisia muisteluita laulun synnystä. Laulussa kiteytyy kaksi minulle läheistä ajatusta: ”Ihmisen elämä on kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole.” ja Dostojevskin näkemys, että ihmisestä ei ole sanottu viimeistä sanaa.
SKDL:ään kuulunut Heli Keinonen kiersi 1970-luvulla esittämässä erilaisissa työväenliikkeen tapahtumissa laulujaan.
– Tunnustan vieläkin vasemmistolaisia värejä. Toivoisin, että vasemmistolla olisi konkreettisempi ote yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen. Pitäisi olla oikeita luovia ehdotuksia tuloerojen kaventamiseksi ja köyhyysongelman ratkaisemiseksi sekä hyvinvointivaltion säilyttämiseksi ja kehittämiseksi.
Taiteilijaelämää ja
Turun romantiikkaa
Heli Keinosen laulu-ura alkoi, kun hän opiskeli Turun yliopistossa 1960-luvulla. Folk teki tuloaan Suomeenkin. Harrastuksenaan laulamiensa ranskalaisten kappaleiden lisäksi Heli Keinonen sai idean ottaa ohjelmistoonsa itäkarjalankieliset kansanlaulut
Ajettih da tsignaiset ja Ruskie neitsyt, valgie neitsyt, jotka hän levytti ensimmäisenä vuonna 1966, nousivat heti listojen kärkeen. Mutta pian tehty seuraava single Itköy neisyt/Laskettakkua brihat hebot ei enää ollut suuri yleisömenestys.
Seurasi kuitenkin keikkailua. Keinonen muistaa huvittuneella lämmöllä Juha ”Watt” Vainion kohtaamisen vanhempiensa kotikaupungissa Joensuussa.
– Juha tempaisi minut esiintyjienhuoneessa syliinsä istumaan. Hänen jalkojensa vieressä oli pullo Koskenkorvaa. Istuin siinä jännittyneenä. Isäni, joka oli kansalaiskoulun johtajaopettaja, avasi oven sattumalta ja yritti suhtautua näkyyn suvaitsevasti. Ai, tämmöistä tämä onkin taiteilijaelämä.
Keinonen oli 1960-luvun lopulla naimisissa kirjailija Markku Inton kanssa, joka oli keskushahmoja Turun Underground -kulttuuriliikkeessä. Heidän kotinsa oli monella tapaa keskeinen Turun Undergroundille.
– Harva tiesi esimerkiksi, että makuuhuoneessamme painettiin liikkeen Aamurusko-lehteä, Keinonen kertoo.
Hän muistelee jopa keksineensä lehden nimen, joka tulee Porthanin Aurora-seurasta. Avioliitto Inton kanssa päättyi eroon ja Turussa taiteilija- ja boheemielämän kuviot alkoivat vähitellen kyllästyttää. Keinonen alkoi suuntautua uusille avarammille aloille.
Karjalaistytöstä
kosmopoliitiksi
Heli Keinonen opiskeli arabiaa kaksi vuotta Dublinissa ja vuoden Lundin yliopistossa Ruotsissa. Lundissa Keinonen voitti klassisen arabian kielioppikilpailussa kahden vuoden stipendin Sudaniin.
Hän aloitti opintonsa Khartumin kansainvälisessä arabiankielen instituutissa, jonka koulutusohjelmassa koulutettiin stipendiaatteja opettamaan vieraskielisille henkilöille arabiaa.
– Sudan oli ihana paikka. Parempi kuin monet muut arabialaiseen kulttuuripiiriin kuuluvat maat, jossa sukupuolten välinen erottelu vaikeuttaa ja jäykistää elämää. Täytyy miettiä ketä katsoa silmiin ja ketä ei.
Kahden vuoden jälkeen Keinonen palasi Suomeen Master of Arts -tutkintotodistus mukanaan. Kotimaahan saavuttuaan hän aloitti nyt jo 25 vuotta kestäneen työrupeamansa arabian kielen tuntiopettajana. Hän oli 20 vuotta naimisissa pakistanilaisen miehen kanssa ja tuntee läheiseksi myös pakistanilaisen kulttuurin.
Inhimillinen
islam
Sudanissa Keinonen kääntyi muslimiksi. Keinonen valitsi islamin osittain siksi, koska koki, että ”kristinuskon opinkappaleet ovat ylenpalttisella symboliikalla raskautettuja.” Hänen mielestään Suomessa ja länsimaissa islamista vallitsee vääristynyt kuva. Keinonen ei esimerkiksi peitä hiuksiaan, eikä hänestä se ole islamissa mikään tärkeä asia.
– Koraanissa ei missään sanota, että naisen pitäisi peittää hiuksensa. Myöhempinä aikoina on vain tullut sellainen traditio. Koraanissa painotetaan, että ihmisen pitää esiintyä säädyllisesti, mikä tietysti tarkoittaa sitä yhteisöä, missä ihminen sillä hetkellä elää.
Tunnustautuminen uskon asioista kiinnostuneeksi muslimiksi ei suinkaan tarkoita, että Keinonen olisi huumorintajuton ihminen. Hän tilaa kotiinsa Tex Willer -sarjakuvaa ja sytyttää eloisan selostuksen väliin libyalaisen urheilija-merkkisen savukkeen.
Viime vuoden joulukuussa Heli Keinonen vieraili Villa Karossa Beninissä, minne hänet kutsui hänen ystävänsä tutkija Raisa Simola. Matka teki Keinoseen suuren vaikutuksen.
Suhteellisen lyhyestä vierailustaan huolimatta kielitaitoinen Keinonen ehti saada monenlaista aikaan. Hänen ympärilleen esimerkiksi muodostui paikallisista asukkaista koostuva opintopiiri, jossa opiskeltiin arabian kirjaimistoa ja opeteltiin Koraanin sisältöä.
Hän myös yritti vaikuttaa neuvomalla moskeijaa rakentavaa paikallista muslimiyhteisöä jättämään rakennuksesta pois – perinteisen mutta uskonsisällön kannalta turhan – väliseinän miesten ja naisten puolen välillä.
– Islam on yleisinhimillinen ja suvaitsevainen uskonto, joka ei ole sidottu minkään tietyn ajan tai kulttuurin traditioihin.
uutiskirje 
