Työmarkkinat ovat myllerryksessä tänä keväänä. Paljon riippuukin nyt työmarkkinaosapuolten neuvottelu- ja sopimistahdosta. Työmarkkinoiden pelisäännöistä käydään ideologista taistelua, jossa hallitus ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK yrittävät monin tavoin padota ay-liikkeen valtaa ja leikata työntekijöiden oikeuksia.
Työmarkkinaosapuolet hakevat vielä ratkaisua yhteiskuntasopimusneuvottelujen raunioilla tällä kertaa EK:n aloitteesta. Tähän asti työnantajien asenne on ollut neuvotteluissa ylimielinen. EK:lla on ollut vankka tuki hallituksessa. Nyt tuo selkänoja rakoilee. Perussuomalaiset ovat jo lähellä ahdinkoa kannatuksen huvetessa.
Puolueen puheenjohtaja Timo Soini onkin yllättäen aktivoitunut. Hän kantaa huolta suomalaisten työehtojen puolesta. Hallituskumppani sisäministeri Petteri Orpon (kok.) esitettyä maahanmuuttajien palkkaamista muita heikommilla työehdoilla Soini tyrmäsi tämän. Soinin kielteinen kannanotto on tekopyhä. Puolue on sitoutunut hallituksen työntekijöiden etuja leikkaaviin pahamaineisiin pakkolakiesityksiin.
Sipilän hallitus pakottaa työntekijät valitsemaan ruton ja koleran välillä.
Taistelu pakkolaeista on edessä, mikäli yhteiskuntasopimusta ei viidennellä yrityksellä synny. Hallituksen pakkolakipaketin taloudellisilta perusteluilta on pudonnut pohja. Sen sijaan työntekijöihin kohdentuvat haitat ovat todellisia.
Hyytävän vastaanoton saaneiden pakkolakien – tai osan niistä – on arvioitu olevan myös perustuslain ja kansainvälisten sopimusten vastaisia. Nämä ja moni muu fakta on pakottanut hallituksen patistamaan EK:n neuvottelupöytään.
Sipilän hallitus pakottaa työntekijät valitsemaan ruton ja koleran välillä. Työntekijöiden kannalta yhteiskuntasopimus olisi kuitenkin pakkolakeja myönteisempi tie. Sopimisen kautta loivennettaisiin työntekijöihin ja etenkin julkisen sektorin naisiin kohdistuvia rajuja leikkauksia.
Hallitus ajaa myös lainsäädäntöä, jolla laajennetaan ja lisätään yrityskohtaista paikallista sopimista. Tässä muhii ideologinen pommi, joka on pakkolakeja ja muita työelämän lakimuutoksia huomattavasti merkittävämpi. Työmarkkinoiden marssijärjestys muuttuisi olennaisesti. Työmarkkinoiden ja etenkin ay-liikkeen asemaa sopijaosapuolena heikennettäisiin.
Paikallinen sopiminen romuttaa yleissitovuutta. Työnantajat haluavat päästä sopimaan työehtosopimuksia alemmista palkoista. Käytännössä tämä murentaisi työehtosopimusten aseman. Kaikkein heikoimmilla tässä muutoksessa olisivat pienten työpaikkojen työntekijät. Paikallinen sopiminen edellyttäisi vahvaa neuvottelujärjestelmää, mikä usein puuttuu pieniltä työpaikoilta.
Hallitus on sanellut myös työsopimuslakiin muutoksia. Näiden seurauksena määräaikaiset työsuhteet lisääntyvät ja irtisanomissuoja heikkenee. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikataan. Mitä vielä herra pääministeri haluaa?
sirpa.puhakka@kansanuutiset.fi
lehti 