Venäjän täysimittainen hyökkäyssota Ukrainassa on nyt kestänyt pitempään kuin Neuvostoliiton sota natsi-Saksaa vastaan toisessa maailmansodassa. Yli neljän vuoden ajan Venäjä on käynyt imperialistista hyökkäyssotaansa. Lopputuloksena molemmilta mailta on kuollut valtava määrä sotilaita, mutta rintamalinjat eivät juuri ole ensimmäisen vuoden jälkeen liikkuneet.
Vanha totuus Ukrainan sodan päättämiseen pätee yhtä. Se ei vaadi muuta kuin sen, että Venäjä lopettaa hyökkäyksensä. Ukrainalle sotatoimien lopettaminen tarkoittaisi maan valtaamista.
On helppo sanoa, että Venäjän presidentti Vladimir Putin teki valtavan strategisen virheen päättäessään hyökätä Ukrainaan. Venäjä on nyt päätynyt kulkemaan tiellä, jolla ei muita kulje.
Ukrainan sota onkin toiminut hyvänä herätyksenä lännelle.
Ei Venäjä romahtamassa ole. Putinin johdolla maa on ajettu sotaa ihannoivaksi fasistiseksi valtioksi, jossa köyhien tehtävä on kuolla oligarkkien kerätessä rahat.
Tässäkin valossa on ihmeellistä, että Euroopasta löytyy edelleen itseään vasemmistolaiseksi kutsuvia ihmisiä, jotka tukevat Venäjää.
Putinin hyökkäyssota yhdistettynä Donald Trumpin sekoiluun Yhdysvalloissa on saanut Euroopan maat aloittamaan valtavan sotilaallisen varustautumisen. Militarismi on noussut myös Suomessa, missä rahahanat aukeavat, kunhan ne kuorrutetaan höpinällä kokonaisturvallisuudesta.
Kokonaisturvallisuus oikeistohallituksen Suomessa tarkoittaa tosin vain poliisia, rajavartiolaitosta ja armeijaa. Jos niiltä jotain jää yli, muut saavat tapella murusista. Ehkä kertaus kokonaisturvallisuuden käsitteestä tekisi kokoomukselle hyvää.
Suomen itänaapuri on nyt harvinaisen ikävä. Putin on sitonut kaiken arvovaltansa Ukrainan sotaan, ja maa on täydellisesti militarisoitu. Millainen tilanne syntyy, jos lähes miljoona sotilasta palaa rintamalta takaisin siviilielämään?
Suomalaisten tiedotusvälineiden jatkuva pelottelu Venäjän uhalla on vastuutonta. Samalla on sanottava, että yhtä vastuutonta olisi jättää varustautumatta Venäjän aiheuttamaan uhkaan.
Yksi asia Ukrainan sodan syttyessä käsitetään väärin paitsi Suomessa myös muissa länsimaissa. Lännessä eli käsitys, että kaikki maailman maat tuomitsevat jyrkästi Venäjän rikollisen hyökkäyssodan.
Globaalissa etelässä ei nähty tarvetta katkaista suhteita Venäjään. Miksi ne olisivatkaan, kun länsimaat tukevat kansanmurhaa Gazassa tekevää Israelia.
Ukrainan sota onkin toiminut hyvänä herätyksenä lännelle. Puhe kaksoisstandardeista on tullut tutuksi jopa Suomessa, toki ääntä asiasta on pitänyt lähinnä vasemmisto ja tasavallan presidentti Alexander Stubb, joka kirjoittaa aiheesta kirjassaan.
Globaali etelä on osin kammottava termi, koska sillä niputetaan yhteen yli 120 maata, joita yhdistää vain vähän. Joka tapauksessa ne tasapainottelevat idän ja lännen välissä. Kiina on idän valtakeskus, joka alistaa tai on jo alistanut Venäjän valtaansa.
On selvää, että globaalilla etelällä tulee olemaan merkittävä rooli, kun maailmanjärjestys rakentuu uudelleen. Siksi tämä vuosi on KU:lle globaalin etelän teemavuosi. Jokaisessa lehdessä tulee olemaan globaalia etelää koskeva juttu, koska on aika tutustua entistä paremmin maailmaan, josta Suomessa puhutaan aivan liian vähän.
Kirjoittaja on KU:n päätoimittaja.
uutiskirje 