Juuri ennen vuodenvaihdetta Iranissa käynnistyi islamistihallinnon vastaisia mielenosoituksia, jotka levisivät pian maanlaajuisiksi. Siinä missä vuonna 2022 käynnistyneen ja valtiovallan tukahduttaman kansannousun sytykkeenä oli väärän huivinkäytön vuoksi pidätetyn Masha Jina Aminin kuolema poliisin huostassa, viime joulukuussa käynnistyneiden mielenosoitusten yhtenä sytykkeenä oli elintarvikkeiden ja bensiinin kallistuminen ja Iranin valuutan rialin arvon romahtaminen.
Sekä vuonna 2022 alkaneen että vuoden 2025 joulukuun lopussa käynnistyneen mielenosoitusten aallon taustasyyt nivoutuvat maan valtiomuotoon. Iranilaiset haluavat demokratiaa, mutta islamistihallinto tarjoaa autoritaarisuutta. Iran sijoittuu viimeisille sijoille kansainvälisissä demokratiaa sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumista mittaavissa indekseissä.
Käynnissä olevien tukahduttamistoimien uhriluvuista liikkuu monenlaisia väittämiä. Tapettujen määrää on vaikea arvioida täsmällisesti, sillä hallinnosta irralliset tahot eivät pysty niitä vapaasti selvittämään, ja kansalaisten pääsy internetiin on alueesta ja päivämäärästä riippuen joko estetty tai sitä rajoitetaan.
Iranin hallinnon arvioidaan tappaneen reilun kuukauden aikana noin 7 000–25 000 iranilaista. Haarukka arvioissa on valtava. Kuolleiksi vahvistettuja on noin 6 500, mutta haarukan ylärajaa on hankala määrittää. On mahdollista, että tapettuja on yli 20 000. Varmaa on, että Iranissa on käynnissä joukkomurha.
Iranin johdon tiedetään antaneen väkivaltakoneistolleen käskyn ampua mielenosoittajia laajamittaisesti tappamistarkoituksessa. Iranin vallankumouskaarti ja siihen vuonna 2009 integroitu puolisotilaallinen miliisi Basij olivat avainasemassa tämän vuoden tammikuun kahdeksantena ja yhdeksäntenä päivänä toteutetussa erityisen laajamittaisessa massamurhaamisessa.
Kyse ei ole vain poliisiväkivallasta ja herkästä liipasinsormesta, vaan hallinto on käynnistänyt sotatoimet kansannousuun osallistuvia iranilaisia vastaan. Maan viranomaiset ovat teurastaneet mielenosoituksiin osallistuneita kansalaisia ja sivullisia turvautumalla muun muassa raskaisiin DŠK-konekivääreihin ja laserkohdentimia käyttäviin tarkka-ampujiin.
Viranomaiset ovat myös tappaneet haavoittuneita auttamaan menneitä kansalaisia sekä pidättäneet ja tuominneet haavoittuneita hoitaneita lääkäreitä ja muita terveydenhuollon ammattilaisia.
Virallisissa ulostuloissaan hallinto on kuvaillut rauhanomaisia mielenosoittajia ”terroristeiksi”, ”mellakoitsijoiksi” ja ”palkkasotilaiksi.”
Minkälaisen yhteiskuntasopimuksen iranilaiset haluavat?
Eurooppa ja toisen maailmansodan jälkeen myös Yhdysvallat ovat olleet merkittäviä modernin Lähi-idän muovaajia. Julkinen keskustelumme Lähi-idästä tai omasta Lähi-idän ulkopolitiikastamme on perinteisesti sivuuttanut lähi-itäläisten yleisen mielipiteen.
Lähi-itäläisten yleistä mielipidettä pitkään tutkineena totean, että esimerkiksi Yhdysvalloissa on julkaistu kymmeniä kertoja enemmän kyselytutkimuksia yhdysvaltalaisten kannoista Irakin sotaan verrattuna tutkimuksiin, joissa kartoitetaan irakilaisten näkemyksiä Irakin sodasta. Länsimaalaiset eivät juuri tunne lähi-itäläisten valtioiden kansalaisten yleistä mielipidettä.
Lähi-itäläisten, kuten iranilaisten, näkemyksiä on kuitenkin tutkittu paljon. On myös länsimaalaisia kyselytutkimusyrityksiä ja muita tahoja, jotka ovat tehneet pätevää tilastollista tutkimusta Lähi-idässä. Esimerkiksi hollantilainen tutkimussäätiö Group for Analyzing and Measuring Attitudes in Iran (Gamaan) teki kaksi ansiokasta kyselytutkimusta vuonna 2022. Näistä uusimman, vuonna 2023 julkaistun raportin otos oli 200 000, joista yli 157 000 asui Iranissa ja yli 42 000 diasporassa.
Tutkimusten löydökset osoittavat, että iranilaisten valtaenemmistö sekä maan sisällä että diasporassa vastustaa jyrkästi islamistihallintoa, tuki vuonna 2022 käynnistyneitä mielenosoituksia ja toivoi länsimaiden tukevan muutaman vuoden takaista kansannousua.
Vuoden 2022 kyselyssä iranilaisille esitettiin seuraava kysymys: islamilainen tasavalta – kyllä vai ei? 81 prosenttia vastasi ei ja 15 prosenttia kyllä.
Kyselyn mukaan noin yhdeksän kymmenestä iranilaisesta kannatti demokraattista valtiomuotoa.
Tutkimusten otos oli edustava ja kuvasi yli 19-vuotiaiden lukutaitoisten iranilaisten kantoja 95 prosentin luottamustasolla ja 5 prosentin luottamusvälillä. Yli 19-vuotiaat lukutaitoiset iranilaiset muodostavat 90 prosenttia Iranin 93-miljoonaisesta aikuisväestöstä.
Gamaanin tutkimuksesta kävi ilmi, että neljä viidestä iranilaisesta antoi tukensa maanlaajuisille mielenosoituksille ja kaksi kolmesta uskoi protestien onnistuvan. Protestit eivät tuolloin valitettavasti onnistuneet.
Iranilaisten kanta aineistonkeruun aikaan käynnissä olleeseen kansannousuun oli selkeä ja myös heijasteli Gamaan-tutkimusinstituutin aiemman kyselytutkimuksen löydöksiä. Vuoden 2022 alussa kerätty aineisto mittasi Iranin väestön kannattamia valtiomuotoja.
Tutkimuksessa esitetyistä valtiomuotovaihtoehdoista – demokraattinen järjestelmä, islamilainen tasavalta ja armeijan vetämä yhteiskuntajärjestys – demokratialla on Iranissa ylivoimaisesti korkein kannatus.
Kyselyn mukaan noin yhdeksän kymmenestä iranilaisesta kannatti demokraattista valtiomuotoa. Kaksi kolmesta piti uskonnolliseen lakiin perustuvaa järjestelmää huonona ja kolme neljästä ilmaisi vastustavansa valtiomuotoa, jossa Irania johtaa armeija.
Palestiinalaisten oikeuskamppailu Iranin hallinnon propagandassa
Palestiinalaisten kamppailu oikeuksistaan Israelin alueellisen laajentumispolitiikan ja miehityksen ikeen alla on Iranin valtiollisen propagandan suosikkiaiheita. Monet islamistihallinnon ylimpään johtoon kuuluneista poliitikoista, mukaan lukien molemmat Iranin hengelliset johtajat Ajatollah Ruhollah Khomeini ja Ajatollah Ali Khamenei, ovat antaneet aiheesta suuria lausuntoja.
Esimerkiksi Iranin entinen ulkoministeri Hossein Amir-Abdollahian linjasi YK:n yleiskokouksessa vuonna 2023 pitämässään puheessa seuraavaa:
– Palestiinan kansakunnalla, kuten millä tahansa miehityksen kohteena olevalla kansakunnalla, on kiistaton ja myötäsyntyinen itsemääräämisoikeus ja oikeus päättää suoraan ja vapaasti omasta itsenäisyydestään ja luoda itsenäinen hallitus tekemään heitä koskevia päätöksiä.
Tämä lainaus Amir-Abdollahianilta on tyypillinen esimerkki Iranin ulkopoliittisesta retoriikasta. Lainaus ei ole huono, mutta sitä sopii ruotia tarkemmin. Iranin hallinnon sisäpolitiikka ja hallinnon lujittama valtiomuoto ovat elefantti huoneessa.
Ironian huipennus on se, että Iranin parjaama Israelin miehitetyille palestiinalaisalueille pakottama sotilasdiktatuuri muistuttaa erästä toista hallintomuotoa – nimittäin Iranin.
Israel käyttää laajamittaista, institutionalisoitua, ja Israelin asettamien lakien valossa lainmukaista valtiollista väkivaltaa miehitettyjen alueiden palestiinalaisia vastaan. Samaa tekee Iran omille kansalaisilleen. Israel on säätänyt vinon liudan orwellilaisia lakeja, jotka sekä suoraan että tarkoituksellisesti epämääräisillä sanavalinnoilla tekevät valtiosorrosta näennäisen lainvoimaista. Sama pätee Iraniin. Iranin lainsäädäntö on räikeän syrjivää, korruptio rehottaa ja valtion käyttämä väkivalta ja toisinajattelun nujertaminen on jopa Lähi-idän mittapuulla harvinaista.
Lakitekstissä epämääräiset sanamuodot antavat viranomaisille lähes rajattomasti pelivaraa lain tulkinnassa.
Israelin sotatilalainsäädäntö estää avoimen yhteiskunnan ja vapaan poliittisen keskustelun. Palestiinalaiset eivät saa Israelin asettaman sotatilalain mukaan ”tulostaa tai julkaista alueella ilmoituksia, julisteita, valokuvia, pamfletteja tai muita asiakirjoja, joiden aineistolla on poliittinen sisältö”, ellei Israelin armeijan komentaja ole myöntänyt tekoon lupaa etukäteen. Myös ”virkamieheen kohdistuva hyökkäys”, ”sotilaan uhkaaminen”, ”sotilaan häiritseminen”, ”sotilaan loukkaaminen” ja sotilaan ”kunnian loukkaaminen” ovat rangaistavia tekoja.
Iranissa meininki on sama. Iranin rikoslaissa käytetään muun muassa sanamuotoja kuten ”maanpäällinen korruptio”, ”valtionvastainen propaganda”, hengellisen johtajan ”loukkaaminen” ja ”rauhattomuuden kylväminen”. Rauhanomaisia mielenosoittajia syytetään ja tuomitaan muun muassa ”mukavuuden” ja ”rauhallisuuden” rikkomisesta.
Väkivaltamonopolin monet kasvot
Myös moderneissa EU-maissa valtiolla on väkivallan monopoli. Vain valtiolla on oikeus käyttää järeää fyysistä voimaa omien rajojensa sisällä. Oikeusvaltioissa tämän fyysisen voimankäytön ehdoista sovitaan laeilla, ja oikeusvaltioperiaatteeseen kuuluu, että demokraattisesti säädetyt raamit sitovat sekä kansalaisia että viranomaisia.
On hyödyllistä kaunistelematta tiedostaa ja tunnustaa, että EU-maissa viranomaiset käyttävät jatkuvasti voimakeinoja. Jos meillä Suomessa muutama poliisipartio ei riitä, tuodaan paikalle vaativien tilanteiden yksikkö. Paikoin lain puolustaminen johtaa tilanteisiin, joissa viranomaiset käyttävät kuolettavaa voimaa.
Väkivallalla ei puolusteta kansalaisten enemmistöä vaan hyökätään enemmistön kannattamaa kansannousua vastaan.
EU-maissa kansalaisten valtaenemmistö kannattaa lakeja ja lainvalvontaa sekä tapaa, jolla näistä säädetään. Iranin islamilaisessa tasavallassa jälleen käynnissä olevassa valtion väkivallassa ei ole kyse kansalaisten haluaman yhteiskuntarauhan turvaamisesta kovin ottein vaan maan poliittisen ja uskonnollisen eliitin aseman ja valtiomuodon turvaamisesta iranilaisten massamurhaamisella ja -pidättämisellä.
Väkivallalla ei puolusteta kansalaisten enemmistöä vaan hyökätään enemmistön kannattamaa kansannousua vastaan.
Valtion harjoittaman väkivallan painoarvo korostuu sellaisissa autoritaarisissa valtioissa, joissa kansalaisten poliittisten kantojen ja valtiomuodon välinen kuilu on ammottava. Vertailukelpoinen esimerkki Iranille on Syyria, jossa valtio käynnisti sotatoimet ilmapommituksineen omia kansalaisiaan vastaan. Sekä iranilaiset että syyrialaiset haluavat ja kannattavat demokratiaa, mutta heidän hallintonsa vastustavat demokratisoitumista ja estävät sen.
Vielä emme tiedä, kaatuuko Iranin islamistihallinto vuonna 2026 tai lähivuosina. Islamistit nousivat valtaan vuonna 1979 kaapattuaan diktatorisen šaahi Mohammad Reza Pahlavin syrjäyttäneen vallankumouksen itselleen. Sen jälkeen islamistihallinto on onnistunut tukahduttamaan kaikki poliittisia ja kansalaisoikeuksia ajaneet mielenosoitukset ja kansannousut kaikkialla Iranissa. Se, että hallinto on onnistunut tässä aiemmin, ei ole tae siitä, että se onnistuu demokratiahenkisten kansannousujen tukahduttamisessa nyt tai jatkossa.
uutiskirje 
