Matemwen rannalla on kuuma aamu ja hiekan pinta väreilee, kun pieni joukko ihmisiä kokoontuu köysiaidan taakse. Pieni pää tunkeutuu pehmeästä maasta ja pian päitä nousee lisää. Muutamassa minuutissa pesässä mönkii kymmeniä kilpikonnan poikasia. Vapaaehtoiset pitävät kirjaa syntyjistä ja suojaavat käsillään pikkukonnia ympärillä kaartelevilta lokeilta.
Poikaset suuntaavat nousevan auringon ohjaamina kohti rantaa. Vapaaehtoisille, jotka ovat vartioineet pesää viikkojen ajan, hetki on juhlava. Konnat pääsevät heti vapauteen, sillä tutkijoiden mukaan nopea mereen pääsy auttaa niitä suunnistamaan muovijätteen, ylikalastuksen ja lämpenemisen uhkaamassa valtameressä ja kasvattaa niiden selviytymismahdollisuuksia.
Muovijäte tappaa valtameren
Merikilpikonnahautomossa Sansibarin Matemwen kylän valkohiekkaisella rannalla tavoitteena on pelastaa sukupuutolta yksi maailman vanhimmista merieläinlajeista.
Sansibarin rannat, sininen meri ja koralliriutat houkuttelevat turisteja. Kauniin pinnan alta löytyy kuitenkin saasteita, katoavia elinympäristöjä ja ryöstökalastusta.
Koskemattomista rannoistaan pitkään tunnettu Matemwe on yllättäen nousemassa merensuojelun etulinjaan.
Merikilpikonnien suojelu on yhteisövetoinen hanke, jota tukee International Volunteer HQ (IVHQ). Vapaaehtoiset työskentelevät paikallisten meribiologien kanssa.
– Hautomot ovat elintärkeitä kilpikonnille ja ekosysteemille. Jokainen suojeltu hautomo tukee riuttoja, kalastusta ja merestä riippuvaisten yhteisöjen elämää, sanoo sansibarilainen meriluonnonsuojelija Ali Hamadi.
– Jokainen suojelemamme pesä takaa riutoista riippuvaisten kilpikonnien ja kalojen elämää vuosia eteenpäin.
Suurinta osaa Matemwen merikilpikonnien pesistä uhkaavat saasteet ja nousuvedet. Vapaaehtoiset seuraavat pesimisalueita, siirtävät munia turvallisemmille hautomoalueille, sekä etsivät rannoilta kaivamisen merkkejä.
– Se on hienovaraista työtä, Hamadi selittää.
– Siirrämme munia vain kuin silloin, kun se on välttämätöntä. Niiden ympäristön täytyy säilyä luonnollisena.
Mitä pidempään viivytämme toimintaa, sitä useampi laji on uhattuna.
Vapaaehtoiset poistavat rannoilta säännöllisesti myös muovipusseja, kalaverkkoja, pulloja ja muuta muoviroskaa, johon mereen pyrkivät poikaset usein kuristuvat tai juuttuvat.
Meribiologien mukaan suurin uhka Matemwen merikilpikonnille on saaren kasvavan muovijätteen tuottama hallitsematon saastuminen. Muovia huuhtoutuu rannoille, joille konnat laskevat munansa ja kalastusverkot takertuvat riuttoihin.
– Jätteet tappavat valtameren, Hamadi sanoo.
– Merikilpikonnat erehtyvät luulemaan muovia meduusoiksi, ne tarttuvat verkkoihin ja niiden pesäpaikat hukkuvat. Emme voi suojella niitä ilman jäteongelman ratkaisemista.
Tappava määrä luultua pienempi
Ocean Conservancyn toteuttama 10 000 merieläimen ruumiinavaukseen perustunut tutkimus osoitti mikromuovin olevan tappavampaa kuin aiemmin on oletettu. Mikromuovisaaste on jo yhdistetty merikilpikonnien, valaiden ja merilintujen kuolemaan.
Analyysissa paljastui, että valekarettikilpikonna kuolee syötyään puolen krikettipallon verran muovia, suuren pyöriäisen tappamiseen riittää kuudesosa jalkapallosta.
PNAS:n lehdessä julkaistu tutkimus osoitti myös, että 90 prosentilla merilintuja oli kovaa muovia suolistossaan ja pehmeä muovi, erityisesti muovipussit, ovat merikilpikonnien pahimpia tappajia.
– Ylipäätään tappava määrä on pienempi kuin ehkä luullaan, mikä on paha juttu, kun ottaa huomioon, että roska-autollinen jätettä kipataan mereen joka minuutti, sanoo tutkimusta johtanut tohtori Erin Murphy.
Dar es Salaamin yliopiston merentutkimuslaitoksessa työskentelevä tutkija Batuli Yahya sanoo, että tutkimustulosten täytyisi herättää Itä-Afrikan poliitikot.
– Tutkimustulokset osoittavat, että muovisaaste on välitön ja mitattavissa oleva merielämän tappaja.
– Kun näyttö osoittaa, että sokeripalan verran muovia riittää tappamaan puolet merilintupopulaatiosta, nykyiset oletuksemme ovat syvästi virheellisiä. Myrkyllisyys on paljon akuutimpi ongelma kuin luullaan.
Yahya varoittaa, että Tansanian vesiä uhkaavat samat riskit.
– Liemikilpikonnia, karettikilpikonnia ja muuttavia merilintuja uhkaavat aivan samat tappavat muovit. Muovi on jo asettunut ravintoverkostoihin. Emme voi käsitellä sitä yksinkertaisena rantojen siisteysongelmana. Se on luonnon monimuotoisuudelle uhka siinä missä ylikalastus ja elinympäristöjen katoaminen.
Yahya vaati vahvempia kieltoja, parempia jätejärjestelmiä ja kalastajayhteisöjen tiukkaa valvontaa.
– Kieltojen täytäntöönpanoa on vauhditettava, niitä on lisättävä tarvittaessa ja lisäksi on tuotettava kannustimia biohajoaville vaihtoehdoille, erityisesti rannikkotalouksissa.
Tutkimus osoittaa sen, miten vähän tappavista muovimääristä eri lajeille tiedetään. Yahyan mukaan Tansaniasta tarvitaan dataa, ilman sitä konservointi laahaa tieteen perässä.
– Jos muovi voi tappaa linnun kuudella pienellä palasella ja merikilpikonnan muutamalla sadalla fragmentilla tulemme näkemään Intian valtameren hitaan kuoleman. Mitä pidempään viivytämme toimintaa, sitä useampi laji on uhattuna.
uutiskirje 