Ympäristötaloushistorian dosentti Jan Kunnas ja Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Juha Mäkinen ehdottivat loppukesästä 2025, että luonnollisia esteitä hyödynnettäisiin suunnitelmallisesti itärajan puolustuksessa.
Loppusyksystä puolustusministeriö asettikin työryhmän selvittämään luonnon ennallistamisen ja maanpuolustuksen yhteensovittamista.
Käytännössä se voisi tarkoittaa esimerkiksi soiden ja aarniometsien kaltaisten luonnollisten esteiden säilyttämistä ja ennallistamista sekä harkittua metsäautotiestön harventamista. Samalla edistettäisiin Suomen ympäristö- ja ilmastotavoitteita.
Luonnon luoma este
– Mitä märempi suo, sitä hankalampi se on ylittää millä tahansa. Mutta jos vieressä on avohakattuja kankaita tai metsäautoteitä, niin suohan on helppo kiertää. Sopivasti ennallistamalla voidaan päättää, miten vihollinen ohjautuu, Jan Kunnas toteaa.
– Yhtä lailla muun muassa metsät, vesistöt, tiestö ja muu infrastruktuuri ovat mahdollisia kohteita, joita muokkaamalla voidaan vaikuttaa vihollisen liikkeeseen, sanoo Suomen maavoimien pioneeritarkastaja, eversti Riku Mikkonen.
Hänen mukaansa metsät vaikeuttavat vihollisen ajoneuvojen liikettä ja toisaalta antavat suojaa puolustajalle etenkin ylhäältä tulevaa tiedustelua vastaan.
"Mitä järeämpi metsä, sen parempi este."
– Tässä mielessä laajoilla metsähakkuilla on vaikutusta maanpuolustuksen näkökulmasta. Vesistöjen osalta soveltuvilla alueilla suunnitelmallinen tulvittaminen voi hyödyttää puolustusvalmisteluita, Mikkonen sanoo.
– Mitä järeämpi metsä, sen parempi este. Tai jos tehdään maapuustoa, sehän on tehokas este myös, mutta ilmastonmuutoksen vuoksi lisääntyvien myrskytuhojen myötä luonto hoitaa sen itse, toteaa Kunnas.
Niin ikään metsästä, jossa puusto on eri ikäistä ja kokoista, on Kunnaksen mukaan esimerkiksi droonien vaikeampi havaita kohteita.
– Jos tarkastellaan, mikä on toiminut Ukrainan puolustustaistelussa, niin avoimet suoalueet ovat hyökkääjälle kauhistus. Kun suo ennallistetaan, niin sieltä useimmiten poistetaan puustoa.
Idän ikivanha lajisto
– Puhtaasti luonnonsuojelun ja hiilensidonnan näkökulmasta jokainen ennallistettu suo on eduksi, mutta jos halutaan, että sillä olisi mitään maanpuolustuksellista merkitystä, olisi tarkasteltava koko itärajaa, Kunnas jatkaa.
Tällaisessa kokonaisvaltaisessa suunnitelmassa voitaisiin hänen mukaansa huomioida muitakin, sekä paikallisia että yleisen edun mukaisia, tarpeita.
– Ja kun ilmastonmuutos etenee, ennallistamiskaistale olisi myös lajistolle etenemisväylä pohjoiseen.
Tällainen luonnollinen käytävä voisi säilyttää myös Itä-Suomen vanhaa lajistoa.
– Itä-Suomen metsillä on lyhyempi käyttöhistoria kuin muualla Suomessa. Niin sanotun nollarajan takana ei ole kovin pitkään ollut kannattavaa hakata, jolloin lajistoa on säilynyt, ja ennallistaminen on tehokkaampaa.
Itä-Suomen vanhoissa metsissä on yhä eräänlaisia taskuja, refugioita, joissa olosuhteet ovat säilyneet vanhoille lajeille kyllin vakaina ilmastonmuutoksesta huolimatta.
– Lahopuusta riippuvaisia lajeja kuten lahottajia, sieniä, hyönteisiä ja toki myös lintuja.
Vähenevän väen vaikutus
Luonnollisten esteiden merkitys on helppo nähdä metsien ja vaarojen Itä-Suomessa. Mutta voisiko ennallistamisella ja maanpuolustuksella olla yhteisiä tavoitteita muillakin suunnin, kuten vaikkapa Itämerellä tai Saaristomerellä?
– Se on kiinnostava kysymys. Ehkä se, että vedet ovat hyvässä kunnossa ja kirkkaita, auttaisi havaitsemaan myös liikehdintää, kuten sukellusveneitä. Mutta maanpuolustustahdon kannalta ajattelisin, että jos luonnosta pidetään hyvää huolta, ihmiset kokevat, että Suomea kannattaa puolustaa, Kunnas pohtii.
Itä- ja Pohjois-Suomi menettävät kuitenkin koko ajan väestöä etelän kaupunkeihin. Koetaanko koko Suomi vielä puolustamisen arvoiseksi, vaikka henkilökohtaista sidettä pohjoisempaan Suomeen ei olisi?
– Uskoisin, että vielä ainakin tällä hetkellä ihmiset paljon liikkuvat luonnossa ja tuntevat sitä. Ja jos maaseudulle halutaan houkutella uusia asukkaita, niin meillä on tarjota hyvinvoivaa luontoa ja lääniä liikkua, hän sanoo.
"Ilman luonnon apua sotilaita ei olisi ollut tarpeeksi."
Itä- ja Pohjois-Suomi ovat strategisesti merkittäviä alueita, mitä maanpuolustukseen tulee. Mutta löytyykö enää tarpeeksi heitä, jotka tuntevat idän ja pohjoisen maastot kuin omat taskunsa? Entä voiko autioituneista seuduista muodostua maanpuolustuksen näkökulmasta eräänlaisia katvealueita?
– Paikallistuntemus on luonnollisesti merkittävä etu. Suunnittelu, maastontiedustelu ja harjoittelu joukkojen tehtävien mukaisilla alueilla ovat perusmenetelmiä edistämään sitä, että joukko ja vähintään sen johtavat tuntevat toiminta-alueensa. Tiedustelujärjestelmä ja viranomaisyhteistyö ylläpitävät tilannekuvaa myös asumattomien tai harvaan asuttujen alueiden osalta, sanoo Riku Mikkonen.
Entä sitten kaupunkien viheralueet, onko niillä merkitystä maanpuolustuksen kannalta?
– Riippuen alueesta ja sen laajuudesta, niitä voidaan käyttää esimerkiksi sotilasjoukkojen ryhmitysalueina. Suuressa mittakaavassa sotilaallinen merkitys ei kuitenkaan ole erityisen merkittävä, hän toteaa.
Ennallistamisesta lähes aina etua
Onko liikaa sanottu, että pääsääntöisesti ennallistamis- ja luonnonsuojelutoimenpiteet ovat eduksi myös maanpuolustukselle?
– Kyllä näin sanoisin, että valtaosa. Upottavammat suot ovat panssarinieluja, ja jos säilytetään järeäpuustoisia vanhoja metsiä, ne ovat panssariesteitä. Maapuu toimii esteenä, ja erirakenteinen metsä estää vihollista tarkkailemasta. Voi löytyä sellaisiakin paikkoja, joissa edut ovat ristiriitaisia, mutta kokonaiskuva on tämä, Kunnas toteaa.
Pohjois-Suomessa maankäyttö on kenties vielä herkempi kysymys kuin muualla. Saamelaisalueella sotilaskäytön on koettu häiritsevän ja rajoittavan esimerkiksi perinteisten elinkeinojen harjoittamista. Miten maanpuolustus sovitetaan yhteen vaikkapa poronhoidon kanssa?
– Se vähän mitä aihetta tunnen, niin siellä on ehkä riesana vähän turhankin paljon teitä myös poronhoidon näkökulmasta. Kysymys on se, mitkä tiet ovat tarpeellisia ja mitkä haitallisia.
Kunnaksen mukaan olisi tarkasteltava, miten edistää paikallisia elinkeinoja samalla, kun parannetaan sekä ympäristön tilaa että maanpuolustusta.
– Kisko- ja maantieliikennettä tarvitaan kuitenkin sekä etelän satamiin että Narvikin jäättömään.
Raatteen tie kylvi siemenen
Mistä ajatus selvittää ennallistamisen ja maanpuolustuksen yhteneväisiä etuja sitten lähti?
– Idea on varmaan ollut pitkään ilmassa, en ole pystynyt paikantamaan alkulähdettä. Ensimmäinen siitä maininnut en missään tapauksessa ole, koska tämähän on ihan ilmiselvä asia. Metsien tärkeys tiedetään Suomen omistakin puolustustaisteluista.
Omassa ajattelussaan Kunnas kuitenkin tunnistaa ajatuksen luonnonsuojelun ja maanpuolustuksen yhtenevistä eduista virinneen 1990-luvulla, kun hän oli tekemässä vanhojen metsien suojeluohjelmaa, johon kartoitti muun muassa Raatteen tien eteläpuolisia metsiä.
Noita Itä-Suomussalmen metsiä kutsutaan nykyisin nimellä Malahvia.
"Joka tapauksessa pitää ennallistaa ja luoda hiilinieluja."
Malahvia koostuu vanhoista luonnonmetsistä monipuolisine lajistoineen, soista ja muista pienvesistä. Vuosituhannen loppupuolella alue tuli tunnetuksi ”metsäkiistoista”, kun paikalliset ja luonnonsuojelujärjestöt vastustivat viimeisten luonnontilaisten metsien hakkuita.
Lopulta valtaosa noin 3000 hehtaarin alueesta liitettiin Natura 2000 -suojeluun.
– Käytännössä ilman luonnon apua Suomen sotilaita ei olisi ollut kerta kaikkiaan tarpeeksi puolustamaan 1 300 kilometrin rajaa. Nyt, kun luonto oli Laatokasta pohjoiseen tavallaan Suomen puolella, niin saatettiin keskittyä puolustamaan Kannaksen aluetta, joka taas oli Venäjän sotatoimien kannalta edullisempaa aluetta, paremmin panssarivaunuille sopiva, Kunnas toteaa.
Viimeiset vanhat metsät
Kun itärajalle sitten ruvettiin rakentamaan aitaa välineellisen maahanmuuton torjumiseksi, Kunnas palasi ajatuksen äärelle.
– Moninkertaisesti korkeampikaan aita Yhdysvaltojen ja Meksikon välillä ei ole onnistunut välineellistä maahanmuuttoa torjumaan, eikä sitä laitetakaan kuin kriittisimmille kohdille rajanylityspaikkojen läheisyyteen.
Kunnas alkoi pohtia, olisiko tehokkaampia keinoja turvata raja niin välineelliseltä maahantulolta kuin sotilaalliseltakin hyökkäykseltä.
– Luontohan siellä on jo valmiina, niin täytyy suojella se, mitä on vanhoista metsistä jäljellä ja lisäksi ennallistaa, Kunnas sanoo.
– Useinhan ajatuksia esitetään moneen kertaan ja jossain vaiheessa sitten on se oikea hetki, ja nyt se tuli rajanaapurimme toiminnan ja Ukrainan hyökkäyssodan myötä. Samaan aikaan EU.lta tulee vaatimuksia, että joka tapauksessa pitää ennallistaa ja luoda hiilinieluja.
Ennallistamistyöryhmältä saataneen esitys toukokuussa, kun sen toimikausi päättyy. Ehdotus kansalliseksi ennallistamissuunnitelmaksi tulee toimittaa EU:lle elokuun loppuun mennessä.
uutiskirje 
