Vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkinen arvioi, että yhteinen katsomusaine kouluissa edistäisi yhdenvertaisuutta, sivistyksellisiä oikeuksia, lapsen etua ja uskonnonvapautta. Se myös torjuisi eriytymistä sekä lisäisi jaettua ymmärrystä uskonnoista, kulttuureista ja vakaumuksista.
– Uusi yhteinen oppiaine asettaisi kaikki oppilaat samalle viivalle ja yksinkertaistaisi opetuksen järjestämistä. Se tarjoaisi yhteistä osaamispohjaa ympäröivän maailman ymmärtämiseksi riippumatta uskonnosta tai uskontokuntaan kuulumattomuudesta tai siitä, missä päin Suomea asuu, hän sanoo.
– Aine olisi kaikille pakollinen, eikä siitä enää voisi myöntää vapautusta koulun ulkopuolella tapahtuvan uskonnon opetuksen perusteella. Näin varmistettaisiin myös opetuksen laatua ja saatavuutta kaikille oppilaille sekä ehkäistäisiin jopa radikalisaatiota.
"Koulun on oltava katsomusten suhteen neutraali ympäristö."
Sarkkinen jätti yhdessä vasemmistoliiton kansanedustajien Pia Lohikosken ja Mai Kivelän kanssa torstaina lakialoitteen peruskoulun ja lukion uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen korvaamisesta kaikille oppilaille yhteisellä katsomusopilla.
Tärkeä osa yleissivistystä
Yhteistä katsomusainetta arvioitiin muun muassa viimevuotisessa Opetushallituksen katsomusaineiden uudistamista koskevan kehittämisryhmän raportissa, ja opetusministeri Anders Adlercreutz (r.) kertoi loppuvuodesta opetus- ja kulttuuriministeriön selvittävän asiaa. Tällä viikolla kerrottiin myös Helsingin suunnitelmista siirtyä osittain yhteiseen katsomusopetukseen.
Pia Lohikoski jätti alkuvuodesta opetusministerille kirjallisen kysymyksen yhteisestä katsomusaineesta. Lohikoski näkee uuden oppiaineen tärkeäksi perusopetuksen tavoitteena olevan yhteisen yleissivistyksen turvaamiseksi. Hänen mielestään uutta katsomusainetta ei voisi rakentaa evankelisluterilaisen uskonnon opetuksen pohjalle, kuten opetusministeri on vihjannut, vaan myös elämänkatsomustiedon oppimäärän sisällöt tulee huomioida. Kyseessä tulisi olla kokonaan uusi aine, joka kohtelisi niin uskonnottomia kuin kaikkia uskontoja tasapuolisesti ja tietopohjaisesti.
– Dialogi ja ymmärrys erilaisten katsomusten välillä on keskeinen osa yleissivistystä. Tämä on vastakkainasetteluja korostavassa maailmassa hyvin tärkeää. Siirtyminen kaikille yhteiseen katsomusaineeseen edistäisi yhteistä ja yhdenvertaista yleissivistystä, Lohikoski sanoo.
Yhä vähemmän kirkon jäseniä
Mai Kivelä huomauttaa, että esimerkiksi Helsingissä syntyvistä lapsista jo pidempään enää alle puolet on liitetty evankelis-luterilaiseen kirkkoon, ja vuonna 2024 näin oli jo koko maassa. Silti nykyisin laissa on erityissääntelyä evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluville oppilaille eivätkä uskontokuntiin kuuluvat lapset saa valita elämänkatsomustiedon opetusta, mikäli koulu tarjoaa heidän oman uskontonsa opetusta.
– Valtion tai koulun ei 2020-luvun Suomessa pitäisi kohdella tiettyä uskontoa tai tiettyyn uskontokuntaan kuuluvia lapsia eri tavalla. Koulun on oltava katsomusten suhteen neutraali ympäristö, jossa kunnioitetaan niin vapautta olla uskomatta kuin kaikkia uskontoja, hän sanoo.
– Suomalainen todellisuuskin on muuttunut, kun yhä useampi ei kuulu uskontokuntiin ja toisaalta uskontokuntiin kuuluvat ovat aiempaa moninaisempi joukko. Julkisen vallan tulisi ylipäänsä siirtyä kohtelemaan katsomuksia yhdenvertaisesti.
lehti 