Jos haluaa nauttia oikein mieleenjäävästä teatterikokemuksesta, pitää päästää irti kvartetti Marc Gassot–Tuukka Leppänen–Minttu Mustakallio–Martti Suosalo. Se realisoituu nyt Teatteri Jurkassa, jossa nämä taiturit tekevät selvää jälkeä William Shakespearen näytelmästä Myrsky, toki ohjaaja Erik Söderblomin nuoteista.
Myrsky on Shakespearen viimeinen yksin kirjoittama teatterikappale. Siinä yhdistyy romanssia ja komediaa, ja kvartetin käsittelyssä joukkoon sekoittuu vahvoja farssijaksoja. Roolihahmoja on parikymmentä, ja kukin näyttelijä esittää ketä kulloinkin, eihän se niin tarkkaa ole.
Keskeistä on teatterin ilo ja taika, vuorovaikutus, arvaamattomuudet.
On esityksessä juontakin. On autiolle saarelle hylätty Milanon entinen herttua Prospero (Suosalo), jonka Antonio-veli on pettänyt, on Prosperon Miranda-tytär (Mustakallio), joka rakastuu Napolin Alonso-kuninkaan pojan Ferdinandin (Leppänen) kanssa. Ja Alonso on tietysti Prosperon verivihollisia. Mainittava ilmestys on raajarikko Caliban, Prosperon myrkkyä tihkuva palvelija.
Maagisia kykyjä hallitseva Prospero nostaa rajumyrskyn, jota orkestroi tuulenhenki Ariel. Koko juonitteleva kaunasakki haaksirikkoutuu samalle saarelle. Hullu meno alkaa kiihtyä.
Tärkeintä ei ole kerrata käänteitä – ei katsomossakaan prikulleen pysy joka oikun perässä. Antautumalla näyttelijäseurueen vietäväksi saa joka tapauksessa huippunäytteitä äänen- ja kehonkäytöstä, ilmeiden ja eleiden taituruudesta, kuulee aivan verrattoman härskiä rienausta, kielen rikkautta…
Näyttämöä on vain parikymmentä neliötä, ja aikamoinen ihme, miten koko show siihen mahtuu. Vaan mahtuu.
Esitys temppuilee luontevasti eri Myrsky-suomennoksilla. Paavo Cajanderin (1892), Eeva-Liisa Mannerin (1986) ja Matti Rossin (2010) käännöksiä vaihdellaan ja sotketaan keskenään hauskalla tavalla. Samalla konkretisoituu, miksi klassikkoja on hyvä suomentaa uudelleen parin sukupolven välein.
Onnistunutta on sekin, miten näyttelijät kommunikoivat suoraan katsomoon päin. Useinhan tällainen osallistaminen jää vain kiusalliseksi väliosaksi, mutta Teatteri Jurkan pikkuruisessa tilassa efekti toimiikin korostaen esitystä yhteisenä hetkenämme.
Yksilösuorituksia ei ole syytä järin tarkoin erotella toisistaan, näyttelijät mellastavat niin saumattomana ensemblena. Suosalohan nyt on jokapaikan virtuoosi, Gassot ja Mustakallio esittelevät etenkin miimisiä taitojaan, ja Leppänen vetää Shakespeare-debyyttinsä lavealla skaalalla.
Paha sanoa, kuinka ratkaiseva on ollut ohjaaja Söderblomin sana. Tuntuu näet, että koko Myrsky-esitys on näyttelijöiden, oivallusten, äänten ja valojen yhteen sulautumista, yhtä suurta teatterillista iloleikkiä. Ja sisältäähän se monta syvää ajatustakin, korostaa loppumetreillään ihmisten sovinnollisuuden ensisijaisuutta, tarvetta rauhanomaiseen kanssakäymiseen.
Itsestään selvää, että Teatteri Jurkan pienkatsomoon on vaikea saada lippuja. Kannattaa yrittää oitis, mestarillinen esityshän jatkaa ainakin toukokuulle saakka.
William Shakespearen Myrsky. Teatteri Jurkka. Ohjaus, sovitus, lavastus ja äänet Erik Söderblom. Puvut Marja Uusitalo. Valot Saku Kaukiainen. Näyttelijät Marc Gassot, Tuukka Leppänen, Minttu Mustakallio ja Martti Suosalo. Ensi-ilta 6.2., esityksiä toukokuulle asti.
uutiskirje 
