Tunnelma ensi-illassa värisee odottavana ja valpastuneena. Entisen Kauppakorkeakoulun juhlasali miljöönä vielä sähköistää kivasti ilmapiiriä, eihän KOM-teatteri yleensä taiteile näin prameissa lukaaleissa. Kieltämättä on mainio ajatus tuoda Hölmölä – suuri talousfoorumi -otsikkoinen teatterikappale suomalaisen talouseliitin historialliseen opinahjoon, juhlanäyttämölle.
Sali täyttyy viimeisiä tuoleja myöten, paikalla puolentuhatta katsojaa. Kaikkiaanhan Hölmölästä oli vain neljä näytäntöä.
Mutta mitä uskallamme odottaa esitykseltä? Nimihän saattaa viitata moneen suuntaan – Suomen taloudellisen tilan erittelyyn, parodiaan nykykomennosta, Orpon hallituksesta tai yritysmaailman huipulta… Tie on auki ties millaisiin yllätysiskuihin, Hölmölä-sana otsikossa ohjaa toki ajatusta koomiseen päin.
Juttu potkaistaan svengaavasti liikkeelle, niin kuin show tai gaala. On bändiä ja suurta taustakuoroa, yleisöön henkeä pumppaavaa juontajaa, on sinne tänne sipsuttavaa missiprinsessaa, kimallusta ja fraaseja. Livevideolle tallentuu välähdyksiä yleisön seasta ja pihalta.
Meno voisi passata vaikka maatalousmessujen avajaisiin. Pian kuitenkin ilmenee, että lähinnä kyse on Hölmölä-nimisen kunnan kärkihankkeesta – eli talousfoorumista, jolla alavireinen pitäjä täytyy sinkauttaa upouuteen kukoistukseen. Juontajan pirtsakat puheet ja kunnanjohtajan ahdistus limittyvät.
Tuttua kauraa: talouteen iskee menokuuria ja leikkauksia, toisaalta piisaa yritystukia. Valtion- ja kuntataloudet sotkeutuvat iloisesti – tarkoituksellako? Joka tapauksessa Hölmölässä (KOM-)teatteri jää jyrän alle, ja paikalle on kohoamassa uuden ajan Alfa Live -tapahtumakeskus.
Hoh-hoijaa. Nopeasti alkaa tökkiä. Toisiinsa sitoutumattomien kohtauspalojen virtaa ei yhdistä saatikka ryhdistä dramaturginen näkemys, ainakaan ei yleisöön asti aistittavissa oleva. KOM-teatterin taiteellinen johtaja Susanna Airaksinen ohjaa laidasta laitaan rönsyillen, tyylilajista kolmanteen.
Aihepiiriä ei koeteta problematisoida millään analyyttisesti kelvollisella tavalla. Pikkuvitsit eivät sellaiseen yllä, mutta Hölmölä jättäytyy tähän populistiseen sketsikavalkadiin – on sellaisia numeroita kuin tyystin arvattava irtoviiksi-imitaatio Björn Wahlroosista tai vähä-älyisenä tarjottava Risto Murto.
Motivaatiopuhujana esiintyy myös ekonomistinainen, joka lopulta sairastuu ja taantuu hoivattavaksi.
Jonkinlaista poreilua syntyy parista laulusta, kuten Kusessa ollaan -kappaleesta. Sen sijaan Irwin Goodmanin Kun ei rahat riitä tai KOM-teatterin Riistäjän lait jäävät irralleen, vain etäisiksi kuulokuviksi 1970-luvulta. Itse asiassa vinkkaus KOMiin puolivuosisata sitten sotii tarkoitustaan vastaan muistuttaen kiusallisesti, että talossa on jonakin maailmanaikana luotu skarpimpaakin poliittista revyytä.
Sinänsä komeasti soi jokunen Markus Fageruddin sovitus, joilla hänen luotsaamansa kuoro pääsee herkuttelemaan. Joskaan kuoron Liukas maailman tie -laulun relevanssia ei ole helppo oivaltaa.
Väliajalle siirtyy häkeltynyttä katsojakuntaa. Sananvaihtoja siihen asti nähdystä ei oikein synny.
Tauon jälkeen ei purkka parane eikä pallot suurene. Jatkoa leimaa samanveroinen sekavuus ja pakotettu poukkoilu kuin ensimmäistä puolikasta. Auringonlaskun taajamaa elvyttäviä liikeideoita – vaikkapa tupakkateollisuuden uutta buumia – en osaa pitää edes huvittavina.
Draivia haetaan yleisön puoleltakin, josta muuan mies äkisti pomppaa ”spontaaniin” syytösryöppyyn esitystä ja teatteritaiteen harrastelijoita kohtaan. Eipä toimi.
Loppumetreillä musiikki ja laulut pääsevät yhä enemmän pintaan, yllytäänpä jo lähelle gospelmenoa. Eeva Soivion pelastuspuhe ja pelastuslaulu onnistuvat yksilösuorituksena vaikka eivät pelastakaan kokonaisuutta.
Metsänpeitto-laulu saattelee Suuren talousfoorumin päätökseen. Armeliaaseen unhoon.
Koko kahden ja puolen tunnin ajan tunsin sääliä ja myötätuntoa esityksen viittä näyttelijää kohtaan. He ovat monitaitoinen ammattilaisryhmä, joka on yksinkertaisesti paiskattu mahdottoman tehtävän eteen. Menkää ja hauskuttakaa.
Tuntematta KOMissa vallitsevia ohjaustapoja täytyy kuitenkin toivoa, että näyttelijöille suotaisiin laajempaa sananvaltaa rooleihinsa nähden. Sitä edellyttäisi jo ammatillinen itsekunnioitus.
Niin makro- kuin mikrotaloudetkin ovat poikkeuksellisen komplisoituja alueita, joita ei ymmärretä aina taloustieteessäkään. Siksipä Hölmölän tapaisen esityksen käsikirjoitus on tuiki vaativa työ, tällä kertaa liian vaativa.
Käsiohjelma mainitsee kolme ekonomistia teoksen ”vierailevina kirjoittajina”, mutta paha sanoa millainen on heidän osuutensa ollut. Näyttämölle saakka se ei liiemmälti säteile.
Hölmölä – Suuri talousfoorumi on tyrmistyttävä kokemus. Pakko kysyä: minne menet, KOM-teatteri?
Hölmölä – Suuri talousfoorumi. Aalto-yliopiston Töölön juhlasalissa. Konsepti KOM-teatteri. Ohjaus ja dramaturgia Susanna Airaksinen. Musiikki Markus Fagerudd ja Vesa Mäkinen. Koreografia Juha Uusitalo & co. Valot Tomi Suovankoski. Videot Taavi Hasunen ja Tomi Suovankoski. Tomi Suovankoski ja Alijäämäiset -bändi ja 23 hengen kuoro. Näyttelijät Isla Mustanoja, Juho Uusitalo, Youssef Asad Alkhatib, Eeva Soivio ja Tommi Eronen
lehti 