Kaikki muut eduskuntapuolueet paitsi vasemmistoliitto päättivät eilen sitoutua niin sanottuun velkajarruun. Siinä puolueet sitoutuvat tiukkoihin tavoitteisiin valtion velkasuhteesta sekä alijäämästä.
Toimin itse Euroopan parlamentissa talousvaliokunnassa vasemmistoryhmä The Leftin koordinaattorina ja olen päässyt aitiopaikalta seuraamaan, miten eri EU:n jäsenvaltiot toteuttavat EU:n finanssipoliittisia sääntöjä.
Suomi on nyt päättänyt oikeiston johdolla noudattaa huomattavasti EU:n sääntöjä tiukempia omia sääntöjään. EU:n jo muutenkin tarpeettoman kireän 60 % velkasuhteen tavoitteen sijaan meille tulee 40 % tavoite. Lisäksi julkinen budjettialijäämä saisi meillä olla vain 2,5 % EU:n asettaman 3 % rajan sijaan.
Velkajarrua on täysin turha perustella EU-säännöillä. Suomalaiset poliitikot päättivät tässä aivan itse hirttäytyä EU-sääntöjä tiukempiin tavoitteisiin.
Velkajarru sementoi sen kurjistamispolitiikan, jolla Petteri Orpo ja Riikka Purra ovat tehneet Suomesta Euroopan heikoimmin menestyvän talouden. Tämän hallituksen leikkauksien ja surkean talouspolitiikan myötä Suomi on pudonnut kahdessa vuodessa ennätystyöllisyydestä ennätystyöttömyyteen, samaan aikaan kun EU nauttii kokonaisuutena historian korkeimmasta työllisyydestä.
Ei ole mitään taloudellista tai muutakaan kestävää syytä, miksi Suomen pitäisi sitoutua EU-sääntöjä tiukempiin tavoitteisiin. Tarkoitus näyttää olevan talouspoliittisten vaihtoehtojen sulkeminen vaalikeskusteluista pois jo ennen vaaleja.
Suomen paras taloudellinen tilanne vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen saavutettiin edellisen hallituksen aikana 2022 kun alijäämä oli vain 0,2%. Se oli elvyttävän talouspolitiikan ansiota, joka nyt ollaan käytännössä estämässä. Velkajarru sitoisi päättäjät kireään leikkauspolitiikkaan myös sellaisessa tilanteessa, jossa talouden suhdanne edellyttäisi elvyttävää talouspolitiikkaa.
Suomea riivaa työttömyyskriisi. Samaan aikaan esimerkiksi reilun vihreän siirtymän investoinnit edellyttävät mittavia julkisia investointeja. Velkajarru vie Suomea aivan väärään suuntaan. Velkajarru pakottaa päättäjät sopeuttamaan eli leikkaamaan menoja tai korottamaan veroja myös taantumassa, mikä syventää talousahdinkoa ja lisää julkista velkaantumista entisestään.
Jos kaikki menee hyvin, on velkajarru tarpeeton. Jos taas huonosti, velkajarrun myötä me emme edes voisi korjata tilannetta. Velkajarru sitoo tulevaisuuden päättäjien kädet ja estää normaalin demokraattisen päätöksenteon.
On arvioitu, että velkajarru voisi edellyttää jopa 20 miljardin edestä sopeutusta yhden vaalikauden aikana. Jotain velkajarrun kokoluokasta kertoo, että Purran ja Orpon oikeistohallitus sopeuttaa lähinnä leikkauksilla tällä vaalikaudella noin kymmenen miljardia. Samalla he ovat kuitenkin päättäneet veronalennuksista ja puolustusmenojen lisäämisestä, joten sopeutus on paperilla vain noin neljä miljardia. 20 miljardia on viisi kertaa enemmän.
Käytännössä velkajarru voi siis tarkoittaa suomalaisten hyvinvointivaltion romuttamista.
Jussi Saramo
Europarlamentaarikko
uutiskirje 