Eurooppa on taas tilanteessa, jossa sen kohtaloa määritellään muualla. Tällä kertaa katse kääntyy Lähi-itään, missä Yhdysvaltain ja Israelin hyökkäys Iraniin on ravistellut globaaleja energiamarkkinoita ja samalla paljastanut jälleen kerran karulla tavalla EU haavoittuvuuden.
Kun kaasun hinta nousee ja toimitusketjut katkeavat, Eurooppa huomaa olevansa jälleen kerran muiden armoilla. Lähi-idän järkyttävä tilanne kiristää markkinoita, ja seuraukset näkyvät monen eurooppalaisen lämmitys-, liikkumis- ja sähkölaskuissa. Jo nyt kaasun hinnat ovat nousseet jyrkästi ja sähkö kallistunut erityisesti niissä maissa, jotka ovat yhä riippuvaisia fossiilisesta energiasta. Esimerkiksi kaasun varaan rakentanut Italia on nyt hädässä.
Tämä ei ole uusi ongelma. Vielä aivan hetki sitten Eurooppa oli energiamarkkinoilla syvästi riippuvainen Venäjästä, joka ei ole häikäillyt käyttää energiaa geopoliittisena aseena. Venäläisen kaasun osuutta on vihdoin saatu nyt laskettua merkittävästi, mutta prosessi on ollut aivan liian hidas. Yhä edelleen venäläinen energia on pelimerkkinä esimerkiksi EU:n neuvotteluissa liittyen Ukrainan tukemiseen.
Vaikka on tärkeää, että luovumme venäläisestä kaasusta, olemme päätyneet silti vaihtamaan yhden pahan toiseen. Tänään Eurooppa nojaa aiempaa enemmän Yhdysvaltoihin. Eli jälleen maahan, joka on täysin epäluotettava kumppani.
Euroopan unioni tuo edelleen noin 60 prosenttia energiastaan ulkomailta. Kaasusta peräti 90 prosenttia on tuontitavaraa. Tämä ei ole pelkkä taloudellinen riski, vaan strateginen heikkous, joka sitoo ulkopolitiikkamme muiden päätöksiin.
Energiariippuvuus onkin tässä maailmantilanteessa yksi Euroopan suurimmista haavoittuvuuksista.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan, Trumpin kiristyspolitiikka, Lähi-idän sodat, ilmastokriisi… Kuinka monen kriisin aiomme vielä antaa yllättää meidät housut kintuissa ennen kuin tunnustamme, että energiapolitiikka on turvallisuuspolitiikkaa?
Ainoa kestävä vaihtoehto, niin Euroopan turvallisuuden kuin maapallon kantokyvyn kannalta, on Euroopan nopea vihreä siirtymä. Euroopan on rakennettava oma energiansa itse. Itse tuotettua uusiutuvaa energiaa, jonka avulla voimme luopua ulkomaalaisen fossiilienergian riippuvuuden ja saastuttavuuden haitoista.
Se tarkoittaa nopeaa ja massiivista investointia uusiutuvaan energiaan: tuuleen, aurinkoon, varastointiin ja sähköverkkoihin. Se tarkoittaa yhteisiä eurooppalaisia hankkeita ja poliittista rohkeutta tehdä päätöksiä, jotka kantavat yli vaalikausien. Esimerkiksi Espanja on vienyt jo vihreää siirtymää monia muita pidemmälle, ja on siksi nyt esimerkiksi Italiaa tai Unkaria paremmassa tilanteessa.
Euroopalla on kaikki edellytykset onnistua: teknologia, pääoma ja osaaminen. Se, mitä puuttuu, on ymmärrys tilanteen kiireellisyydestä. Äärioikeisto vastustaa sokeasti kaikkea ekologista. Perinteinen oikeisto puolestaan elää yhä harhakuvitelmassa siitä, että vapaat markkinat pystyisivät ratkaisemaan ongelman ja Yhdysvallat on lopulta aina ystävä. Pöydällä on jopa erilaisia esityksiä siitä, että sekin vähä, jota Euroopassa vihreän siirtymän eteen nyt tehdään, laitettaisiin hyllylle.
Mutta oikeiston on nyt korkea aika herätä. Määrätietoinen ja nopea, julkisesti tuettu vihreä siirtymä on välttämättömyys. Muuten seuraava kriisi löytää meidät taas samasta tilanteesta: voivottelemassa, miksi emme toimineet ajoissa.
Jussi Saramo (vas.)
Europarlamentaarikko
lehti 