Uusi ”Beyond Extraction: Pathways for a 1.5°C-aligned Energy Transition with Less Minerals” –tutkimusraportti tarjoaa toiveikkaan näkymän ilmastotavoitteiden saavuttamiseen ilman kriittisten mineraalien holtitonta käyttöä. Raportin oli tilannut ympäristöjärjestö Greenpeace, ja sen ovat toteuttaneet Sydneyn teknillisen yliopiston (UTS) Institute for Sustainable Futuresin eli Kestävän tulevaisuuden instituutin tutkijat.
Raportista ilmenee, että julkinen liikenne, nykyistä parempi kierrättäminen ja kehittyvät akkuteknologiat ovat ratkaisevia tekijöitä vihreän siirtymän vaatiman mineraalien kysynnän rajoittamisessa.
Greenpeacen tiedotteen mukaan raportti hyödyntää erilaisia 1,5 celsiusasteen tavoitteen kanssa yhteensopivia energiaskenaarioita ja selvittää polkuja kohti mineraalien riittävyyttä ja tehokasta käyttöä.
Se osoittaa, kuinka maapallon mineraalivaroja voidaan hallinnoida uusiutuvan energian murroksessa siten, että välttämättömiä, maapallon elämää ylläpitäviä järjestelmiä suojellaan niin kutsuttujen kriittisten mineraalien maanpäälliseltä ja syvänmeren louhinnalta.
Likaista kaivostoimintaa
– Kaivostoiminta tuo usein mukanaan ympäristötuhoja ja sosiaalisia haittoja, sanoo Elsa Lee, Greenpeace Internationalin biodiversiteettiyksikön toinen johtaja.
– Sen on raportoitu kytkeytyvän lapsityövoimaan, työntekijöiden oikeuksien polkemiseen, alkuperäiskansojen maiden anastuksiin, ekosysteemien vaurioitumiseen ja uhkiin paikallisyhteisöille, Lee jatkaa.
Raportti tarkastelee yhdeksää kriittistä mineraalia: kobolttia, kuparia, dysprosiumia, grafiittia, litiumia, mangaania, neodyymia, nikkeliä ja vandaiinia.
Monet näistä liittyvät myös Suomen luontoarvoiltaan ainutlaatuisiin kohteisiin. Esimerkiksi kansainvälinen kaivosjätti Anglo American (Sakatti Mining) haluaa kaivaa Viiankiaavalta, yhdeltä Euroopan viimeisistä luonnontilaisista aapasoista, mm. nikkeliä, kuparia ja kobolttia.
– Viiankiaapa on ainutlaatuinen ja korvaamaton kokonaisuus luonnon monimuotoisuuden kannalta. Kaivoshanke uhkaa sen luontoarvoja ja on riski myös alueen pohjavesille, sanoo Greenpeacen ilmasto- ja energia-asiantuntija Olli Tiainen.
– Viiankiaapa on peräti kaksinkertaisesti suojeltu, sillä se on Natura 2000 -alue, ja kuuluu kansalliseen soidensuojeluohjelmaan. Suojelualueet on perustettu luonnon pysyvää suojelua varten, ei kansainvälisten kaivosjättien temmellyskentäksi. Raportti osoittaa sen, että Viiankiaavalta mahdollisesti saatavia mineraaleja ei ole mikään pakko kaivaa, Tiainen toteaa.
Priorisointia peliin
Raportin keskeinen suositus on, että päättäjien on asetettava etusijalle mineraalien käyttö energiasiirtymän kannalta välttämättömiin tarkoituksiin. Greenpeace muistuttaa, että aikaamme leimaavat mureneva kansainvälinen yhteistyö ja kiristyvät konfliktit, mikä korostaa koordinoidun toiminnan tärkeyttä ihmisten ja luonnon suojelemiseksi sekä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.
Raportissa vertailtiin mahdollisia mineraalivarantoalueita sellaisiin alueisiin, joiden on oltava kaivostoiminnan ulkopuolella niiden poikkeuksellisen ympäristöllisen, ekologisen ja sosiaalisen merkityksen vuoksi. Analyysi osoittaa, ettei näillä suojelluilla alueilla – mukaan lukien suojelualueet ja valtameret – ole tarvetta harjoittaa kaivostoimintaa kunnianhimoisen energiasiirtymän toteuttamiseksi.
– Tämä tutkimus korostaa, kuinka järkevä politiikka ja innovatiiviset teknologiat voivat rajoittaa mineraalien kysyntää 1,5 asteen tavoitteen mukaisessa energiasiirtymässä. Tavoitteeseen ei kuitenkaan päästä ilman vastuullista poliittista johtajuutta ja välittömiä päättäväisiä toimia, sanoo raportin kirjoittaja, professori Sven Teske.
lehti 