Puolen tunnin venematkan päässä Belémistä, YK:n 30. ilmastokokouksen pitopaikasta, quilombolat taistelevat sinnikkäästi saadakseen laillisen omistusoikeuden heille vuos isatoja kuuluneisiin alueisiin. Vastapuolina ovat huumekartellit ja kaatopaikkojen perustajat.
Quilombolat ovat Brasiliaan tuotujen afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. Monien esivanhemmat olivat karanneita orjia, mutta joukossa oli myös muin keinoin vapautensa hankkineita. He elävät Amazonin viidakoissa pienissä kyläyhteisöissään, quilomboissa. Quilombolat ovat sukupolvien ajan vaalineet oikeuksiaan, joten nykyinen aktivismi on luontevaa jatketta perinteelle.
Latinalaisessa Amerikass a ja Karibialla yli 130 miljoonaa ihmistä määrittelee itsensä afrotaustaiseksi. Heillä on paikallisesti erilaisia nimityksiä, mutta kaikilla on yhteinen sukuhistoria Atlantin yli suuntautuneessa orjakaupassa.
Kokaiinijokien maa
Afrotaustaisilla yhteisöillä on Brasiliassa, Ecuadorissa, Kolumbiassa ja Surinamissa virallisesti tunnustettu omistusoikeus yhteensä lähes kymmenen miljoonan hehtaarin maa-alaan. Brasilian perustuslaki takaa quilomboloille omistusoikeuden perinnemaihinsa, mutta oikeuden todistavien asiakirjojen saaminen on työn takana.
Brasilian valtio vahvistaa quilomboloiden laillista omistusoikeutta maahansa niin hitaasti, että jos vauhti pysyy samana, urakka on valmis 2 188 vuoden kuluttua. Laillistamisen hitaus heikentää metsien suojelua.
– Ilman omistusoikeutta quilombolat altistuvat häädöille, kun suuryritykset, karjatilalliset, maanviljelijät ja muut maiden anastajat valtaavat heidän maansa, Fabio Nogueira kertoo. Nogueira on 28 perheen Menino Jesus Quilombo-yhteisön johtaja.
Myös rikollisjoukkiot ovat ottaneet quilombolat tähtäimeensä. Suuret joet, etäisyys muista asutuskeskuksista, valtion läsnäolon puute ja maanomistusoikeuksien vähäisyys tekee quilombola-yhteisöistä helppoja kohteita.
Amazonin alueesta on tullut huumeiden salakuljetuskäytävä, kun suoria reittejä Latinalaisesta Amerikasta Eurooppaan on alettu valvoa aiempaa tarkemmin. Huumeiden salakuljettajien käyttämiä, quilombolojen maita halkovia jokiväyliä kutsutaan jo kokaiinijoiksi, rios de cocaine.
200 hehtaarin kaatopaikka kylän kylkeen
Rikollisten lisäksi quilomboloiden täytyy taistella kaatopaikkoja vastaan. Amazonin alueella kaatopaikat aiheuttavat merkittäviä ongelmia: maa ja vesi saastuvat raskasmetalleilla ja muilla myrkyillä, ilma saastuu metaanista ja muista kasvihuonekaasuista.
– Me elämme nyt viidentoista kilometrin päässä Iixão de Marituban kaatopaikasta, joka saastuttaa ilmaa ja ympäristöä täällä saakka. Nyt halutaan tuoda 200 hehtaarin kaatopaikka vain 500 metrin päähän yhteisöstämme. Me emme halua kaatopaikkoja ja olemme vieneet asian oikeuteen, Nogueira kertoo.
Kaatopaikkaa on suunniteltu tunnustamatta edes quilomboloiden olemassaoloa, saati hankkeen vaikutusta heihin. Parán osavaltion julkisen oikeusavustajan toimisto on suositellut projektin keskeyttämistä, sillä kaatopaikan alle jäävä alue on julkista maata ja perinteisesti quilomboloiden hallinnassa.
Maanomistus parantaa metsien suojelua
Kaksi Belémin lähistöllä sijaitsevaa quilomboa, Menino Jesus ja Itacoã-Miri, havainnollistavat yhteisöllisen maanomistuksen merkitystä. Omistusoikeus kohentaa afrotaustaisten yhteisöjen hyvinvointia ja samalla edistää perinteisen maatalouden keinoin metsiensuojelua, luonnon monimuotoisuutta ja hiilinielujen tehokkuutta.
Quilombolojen luontoa varjelevat viljelykäytännöt ovat periytyneet sukupolvelta toiselle. Tutkimuksissa on todettu, että quilombo-yhteisömetsien luonnon monimuotoisuus on paremmalla tolalla ja metsäkato jopa 55 prosenttia vähäisempää kuin vertailualueilla.
Tulokset olisivat kuitenkin vieläkin paremmat, jos omistusoikeus olisi taattu. Siihen on vielä pitkä matka: noin puolet quilomboista ei ole edennyt edes virallistamisprosessin ensimmäiseen vaiheeseen eikä niiden rajoja ole määritelty.
Quilombolojen menestys luonnonsuojelussa on hyvin tutkijoiden tiedossa, mutta työn arvon poliittinen tunnustaminen etenee huomattavasti hitaammin. Belémin ilmastokokouksessa kuitenkin saatiin asiakirjoihin ensimmäistä kertaa maininnat afrikkalaista syntyperää olevista kansoista. Lisäksi Brasilia käynnisti hankkeen, joka lupaa valtioille kompensaatiota trooppisten metsien suojelusta.
Quilombolat eivät tosin ole kuulleetkaan tästä kehityksestä. Julkilausumista on pitkä matka toteutukseen.
lehti 