Dar es Salaam, Tansania – IPS/Kizito Makoye
Aamunkoitteessa Ruvuma-joen vesi virtaa hiljaa laajan kosteikon halki Tansanian ja Mosambikin rajalla. Sameaa pintaa rikkovat vain ajelehtivat puunrungot ja satunnaiset väreet.
Joen yli puisilla kanooteilla soutavat kalastajat tietävät kuitenkin, että pinnan alla vaanii vaara.
– Älä koskaan luota tähän jokeen. Pidä aina etäisyys joentörmästä. Se voi pelastaa henkesi, sillä krokotiilit hyökkäävät aina rannalta, Michenjelen kylästä kotoisin oleva kalastaja Hamisi Mkude neuvoo.
Ruvuma-altaan yhteisöt ovat oppineet elämään krokotiilien kanssa sukupolvien ajan. Kalastajat noudattavat kirjoittamattomia sääntöjä: pysy poissa vedenrajasta, vältä mutaisia rantoja, joilla näkyy krokotiilien jälkiä, äläkä koskaan kahlaa jokeen.
Pienissä kalastusveneissä kuri on tiukka. Käsiä ja jalkoja ei saa roikottaa laidan yli, eikä kukaan saa seistä kanootin reunalla verkkoja vedettäessä.
Vaaroista huolimatta Ruvuma-joki on miljoonille ihmisille elinehto.
Joki, joka pitää kokonaisen alueen hengissä
Ruvuma-joki saa alkunsa Etelä-Tansanian ylängöiltä ja virtaa Malawin ja Mosambikin halki yli 800 kilometriä Intian valtamereen. Sen varrella on kosteikkoja, metsiä, tulvatasankoja ja jokisuistoja, jotka kuuluvat Kaakkois-Afrikan monimuotoisimpiin maisemiin.
Joen rannoilla elävien ihmisten arki on riippuvainen siitä. Viljelijät kastelevat sen avulla maissia, riisiä ja maniokkia, kalastajat saavat siitä päivittäisen saaliinsa. Naiset hakevat vettä ruoanlaittoon ja peseytymiseen, ja paimentolaiset tuovat karjansa juomaan. Joki on myös tärkeä liikenneväylä.
– Ruvuma on sekä ekologisesti että sosiaalisesti elintärkeä. Sen kosteikot, metsät ja maatalousmaat tukevat miljoonia ihmisiä Tansaniassa, Malawissa ja Mosambikissa. Nämä ekosysteemit säätelevät vesivaroja, ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta ja muodostavat perustan toimeentulolle ja ruokaturvalle, Wetlands International Eastern African johtaja Julie Mulonga sanoo.
Vuodenajat rytmittävät elämää jokialueella. Sateiden aikaan joki tulvii ympäröiviin kosteikkoihin, jotka toimivat kalojen ja villieläinten lisääntymisalueina. Kuivina kuukausina kalakannat kerääntyvät kutistuviin uomiin, joiden ansiosta paikallistaloudet pysyvät käynnissä.
Nyt luonnon rytmi on kuitenkin käynyt epävarmemmaksi.
Valuma-alueen ekosysteemit ovat yhä kovemmassa puristuksessa. Alueen metsiä raivataan viljelymaaksi ja puuhiilen tuotantoon. Rinteet, jotka olivat aiemmin metsän peitossa, ovat nyt alttiina eroosiolle. Maata huuhtoutuu jokeen, ja veden ekosysteemit kärsivät.
Samaan aikaan väestönkasvu lisää maankäytön painetta, ja ilmastonmuutos muuttaa sateiden ennakoitavuutta.
Ilmaston vaihtelu näkyy jo joen varren yhteisöissä. Viljelijät kertovat sateiden muuttuneen arvaamattomiksi, mikä häiritsee kylvöaikoja. Kalastajien mukaan kalakannat muuttuvat veden lämpötilan vaihdellessa. Myös tulvat ovat voimistuneet viime vuosina ja vahingoittaneet koteja ja viljelyksiä.
Kolme maata hakee yhteistä ratkaisua
Ongelmiin vastataan Tansanian, Mosambikin ja Malawin yhteishankkeella. Viisivuotisen hankkeen rahoitus on noin 6,5 miljoonaa euroa.
Vuosien ajan maiden välinen koordinaatio oli heikkoa, mikä vaikeutti koko alueen tehokasta hoitoa. Viranomaisten mukaan tilanne on kuitenkin muuttumassa.
Maiden välinen yhteistyö on välttämätöntä jo maantieteen vuoksi. Noin 65 prosenttia jokialueesta sijaitsee Mosambikissa, 34 prosenttia Tansaniassa ja pieni osa Malawissa.
Hanke noudattaa lähteeltä mereen -ajattelua: yläjuoksulla tehdyt ratkaisut vaikuttavat alajuoksulle ja aina rannikkoon asti. Jos esimerkiksi yläjuoksulla häviää metsää, maaperä alkaa kulua, sedimenttiä huuhtoutuu jokiin ja seuraukset näkyvät myöhemmin kalastuksessa ja rannikon elinympäristöissä.
Ilman yhteisiä toimia jokialue voi menettää ekosysteemejä, jotka ovat elintärkeitä sekä luonnon monimuotoisuudelle että ihmisten toimeentulolle.
Siksi hankkeessa aiotaan parantaa maankäyttöä maatalousalueilla, ennallistaa heikentyneitä maisemia ja suojella kosteikkoja, jotka toimivat luonnollisina suodattimina. Ne pidättävät sedimenttiä ja saasteita ennen kuin ne päätyvät jokiin. Ne myös varastoivat vettä sadeaikana ja vapauttavat sitä vähitellen kuivina kausina. Näin ne tasoittavat virtaamia ja pienentävät tulvariskiä.
– Kosteikkoja aliarvioidaan usein, mutta ne ovat luonnollista infrastruktuuria, joka vahvistaa ilmastonkestävyyttä, Mulonga sanoo.
Ympäristön ennallistamisen lisäksi hankkeessa pyritään vahvistamaan hallintoa ja tutkimusta. Asiantuntijoiden mukaan tiedot veden virtauksista ja ympäristön muutoksista ovat jokialueella edelleen puutteellisia. Tarkoitus on parantaa hydrologista seurantaa ja tiedon jakamista, jotta päättäjät voivat tehdä parempia ratkaisuja.
Paikalliset ratkaisevat, onnistuuko hanke
Hankkeen tavoitteena on ennallistaa noin 88 620 hehtaaria heikentyneitä ekosysteemejä ja parantaa maiseman hoitoa lähes 280 000 hehtaarin alueella. Toimet hyödyttävät suoraan yli 50 000 ihmistä.
Jokialuetta ei voi suojella ilman paikallisyhteisöjä. Viljelijät, kalastajat ja paimentolaiset elävät sen varassa joka päivä, joten he ovat myös luonnonsuojelun tärkeimpiä kumppaneita.
Siksi hankkeessa painotetaan yhteisöjen osallistumista sekä naisten ja nuorten ottamista mukaan ympäristöä koskevaan päätöksentekoon.
Luonnonsuojelujärjestöjen mukaan hanke voi toimia myös esimerkkinä rajat ylittävästä ympäristönhoidosta muille Afrikan valtioille.
Joen varrella elävien yhteisöjen panokset ovat suuret. Auringonlaskussa kalastajat vetävät verkkojaan ylös, lyhdyt välkkyvät pimenevän veden yllä ja pinnan alla krokotiilit liukuvat äänettömästi.
Sukupolvien ajan selviytyminen on täällä riippunut tiedosta, kurinalaisuudesta ja yhteistyöstä. Samojen periaatteiden varaan kolme valtiota yrittää nyt rakentaa yhteisen jokensa suojelua.
Kalastajille kuten Mkudelle toive on lopulta yksinkertainen: että Ruvuma-joki säilyy myös tuleville sukupolville.
uutiskirje 
