Tv-käsikirjoittaja ja kirjailija Anne Prokofjeff tuo uutta väriä Suomen vähän kilpailluille vakoiluromaanimarkkinoille. Kohtalonpyörässä on draivia, vähän huumoria ja häröilyäkin. Siinä ei ole hillittyjä tiedustelualan ammattilaisia keskustelemassa viskiä maistellen kabinettien kätköissä. Silti tarina liippaa tätä päivää yhtä hyvin kuin vakavatkin vakoiluromaanit.
Supon ylietsivä Maisa Hiidenlinna huomaa tilaisuutensa tulleen, kun teini-ikäinen räppäri Snadi ampuu jengiläisen. Haiskahtaa, että Snadi ottaa päälleen toisen tekemän rikoksen, koska pääsee alaikäisenä vähällä pälkähästä. Supon kellariin turvallisuusselvityksiä tekemään jumiutunut Maisa janoaa toimintaa ja saa nostettua itsensä hissillä yläkerroksiin jutun tutkintaan.
Ajelehtiva opiskelija ja sellisti Sasha Raaga pakotetaan erinäisen sattumuksen takia CIA:n peitefirmaan koulutettavaksi agentiksi ja mukaan operaatioihin.
Ruotsalaistaustaisten jengien kilpailu ja huumekauppa kytkeytyvät terrorismihankkeisiin. Supossa etsitään räppisanoituksesta koodia siitä, milloin ja mihin terrori-isku on tarkoitus toteuttaa. Taustalla vaikuttavat Venäjä ja Iran. Suomen huumemarkkinoista käytävän sodan lisäksi venäläiset rahoittavat länttä vastustavia tahoja, ja Venäjälle salakuljetetaan pakotteiden alaisia tarvikkeita.
Maisa ja Sasha ovat omilla tahoillaan samoilla jäljillä. Samaan aikaan Maisa selvittää rikosta, johon Sasha on sekaantunut, ja jonka takia hän on nyt CIA:n mies. Kohtalonpyörä todella viskoo henkilöitä ja asetelmia tässä raikkaassa teoksessa.
Anne Prokofjeffin tv-tausta näkyy eläväisinä kohtauksina ja erityisen svengaavana dialogina. Kohtalonpyörän tarina etenee kuin lumivyöry yllättävästä tilanteesta toiseen.
Samalla Prokofjeff tekee päähenkilöistään Maisasta ja Sashasta, kahdesta ilman kotia kasvaneesta, täysiä hahmoja. Suoraan kadulta vakoilupeliin vedetyn venäläistaustaisen Sashan tausta jää enemmän auki. Maisa on entinen jenginuori ja lähtöisin rikollisesta perheestä, minkä takia hänellä on ollut kasvattivanhemmat ja aiemmin eri nimi.
Erityiset pisteet Prokofjeffille siitä, että hän ei rakenna kaksikolle romanssia, vaikka vetovoimaa heidän välillään onkin. Sen sijaan hän lähettää heidät jatko-osaan selvittämään yhteisvoimin, missä on myyrä, joka vuoti vastapuolelle tärkeitä tietoja eräässä tapauksen ratkaisevassa vaiheessa.
Railakkaan kerronnan vastapainoksi Anne Prokofjeff tuntuu olevan tulevaisuuden suhteen pessimisti, ja kukapa ei tällaisena aikana olisi. Naton vuoksi Venäjä paisuttaa sotavoimaansa Suomen rajan tuntumassa. ”Kukaan ei puhu rauhasta, aivan kuin tavoitteena olisi päättymätön sota”, Sasha pohtii eräässä tilanteessa. Hän miettii, että Nato-jäsenyys oli ehkä sittenkin virhe: ”Riski kriisien eskaloitumisesta on vain lisääntynyt, vaikka sen piti vähentyä.”
Kohtalonpyörä käynnistää RIKE-sarjan. Kirjaimet tulevat vakoilijaksi ryhtymisen neljästä peruspilarista. Ne ovat raha, ideologia, kiristys ja ego.
Aiemmin myös näytelmiä ja romaaneja kirjoittaneen Anne Prokofjeffin sisääntulo vakoilukirjallisuuteen on mukaansa tempaava, ajatuksia herättävä ja viihdyttävä lukunautinto.
Anne Prokofjeff: Kohtalonpyörä. 465 sivua, WSOY 2026.
uutiskirje 
