Vasemmistoliitto uskalsi tehdä julkean teon ja ilmoitti, että se ei halua sitoutua leikkaamaan ikuisesti peruspalveluja miellyttääkseen pyhää velkajumalaa. Julkeaa teossa erityisesti oli, että kaikki muut eduskuntapuolueet ehdottomasti haluavat pitää velkajumalan tyytyväisenä ja leikata vielä senkin jälkeen, kun Suomen hyvinvointipalveluista ei ole jäljellä muuta kuin silppuinen kasa paperia. Vasemmistoliitto teki julkean teon kahteen kertaan: ensin syksyllä ja nyt vielä keväällä.
Joskus kannattaa kysyä, miksi politiikkaa ylipäätään tehdään. Minua viisaammat ihmiset ovat sanoneet, että siinä on kyse hyvän elämän luomisesta yhteisölle. Täytyykin ihmetellä, miten hyvää elämää voidaan luoda nykyisissä olosuhteissa, joissa ainoastaan valtion velka hallitsee kaikkea poliittista keskustelua. Kaikki taloudellinen kasvu on Suomesta tapettu jo kaksi vuosikymmentä sitten, ilmastokriisiä koskevat toimet on vähin äänin jäädytetty, ja nyt viedään viimeisetkin tuhkat pesästä.
Timo Soini kirjoittaa blogissaan siitä, että vasemmisto varmisti vaalivoittonsa olemalla ainoa puolue, joka on oikea vaihtoehto kurjistamislinjalle. Kiitokset siis vihreille ja SDP:lle, kanssanne pystyttiin aikoinaan tekemään ihan järkeviäkin poliittisia aloitteita silloin kun Maria Ohisalon ja Sanna Marinin kaltaiset poliitikot olivat jossain määrin kiinnostuneita köyhyyden torjumisesta. Tulevassa hallituksessa pääministerin paikalla istuu todennäköisesti SDP:n oikeistosiiven Antti Lindtman, joka kokeilee Britanniassa jo katastrofaalisesti epäonnistunutta reseptiä eli politiikkaa täysin vailla muuta sisältöä tai kunnianhimoa kuin leikkaaminen. Starmeria Lindtman muistuttaa siinäkin, että hänellä ei vaikuta olevan yhtään mielipidettä, mutta vahva kiinnostus valtaan.
Miten kaiken voi tehdä päin helvettiä ja lopuksi kuitenkin olla uskottava, koska käyttää istuvaa pukua?
Tuleva demarivetoinen hallitus aikoo jatkaa kurjistamislinjaa, joka leikkaa ostovoimaa. Se ei ole toiminut kokoomuksen käsissä, mutta onneksi Suomessa voi epäonnistua valtiontalouden kanssa totaalisesti mutta säilyttää silti ”talousosaajan” maineen. Tähän varmaan luottaa Lindtmankin. Tällä hallituskaudella piti syntyä 100 000 uutta työpaikkaa ja Suomen velkasuhteen piti parantua reilusti, mutta mitään sinne päinkään ei tapahtunut, vaan Suomessa on nyt EU:n korkein työttömyys ja valtion velka on kasvanut reilusti. Itse en toki pidä velkaa niin kiinnostavana muuttujana, mutta ihmettelen vain, miten kaiken voi tehdä päin helvettiä ja lopuksi kuitenkin olla uskottava, koska käyttää istuvaa pukua.
Suomi ei ole enää hyvinvointivaltio, mutta jos lähinnä velkaan ja turvallisuuteen keskittyvä politiikka jatkuu ja velkajarru toimii niin kuin kaavaillaan, Suomesta voi tulla vielä paljon sietämättömämpi paikka elää. Sillä millainen on valtio, joka leikkaa kaikesta paitsi puolustuksesta, johon panostetaan vuosi vuodelta enemmän? Valtio, joka purkaa ydinaserajoituksia ja pyrkii laajentamaan poliisin valtuuksia vuodesta toisen? Valtio, jonka kansalaisyhteiskuntaa on kavennettu viime vuosina reilusti? Kuulostaa vähän Venäjältä…
Loppujen lopuksi ihmisten maanpuolustushalukkuus ei riipu pelkästä ”isänmaallisuudesta”, vaan siitä, mitä puolustettavaa kotimaassa on. Tällä hetkellä seuraamme reaaliajassa, kun minkäänlainen tulevaisuutta koskeva usko katoaa Suomesta. Nuoret menettävät toivoaan niin ilmaston, toimeentulon, asunnon ostamisen kuin eläkkeen suhteen. Tällä menolla ei siis jää niin kovin paljoa puolustettavaa.
Poliittiseksi vaihtoehdoksi yksin jääneellä vasemmistoliitolla on nyt mahdollisuus kertoa, millainen voisi olla toisenlainen tulevaisuus. Mitä kaikkea Suomi voisi olla, millaisia elämiä nuoret voisivat elää, jos vapautuisimme velkajumalan palvonnasta. Tämän pohjalta saisi varmasti rakennettua mehevän vaalivoiton.
uutiskirje 