Puhe käsillä olevasta historiallisesta murroskohdasta ruokkii epävarmuutta, ahdistusta ja pelkoa. Moni tarrautuukin totuttuun ja toivoo entisen palaava. Mutta historian kulussa ei ole mitään pysyvää normaalia, on vain hitaampaa ja nopeampaa muutosta eri suuntiin. Tämän tunnustaminen on ensimmäinen askel, mutta ei vielä auta hahmottamaan tulevaa.
Tarve hahmottaa tulevaisuutta korostuu murroskohdissa. Huolellinen ja moniääninen tieteellinen analyysi auttaa ymmärtämään tapahtumien merkityksiä ja arvioimana, minne edessä oleva tie voisi viedä. Myös skenaariotyö, tulevaisuuden kehityskulkujen kartoitus, voi auttaa näkemään mahdollisia tulevaisuuksia.
Epävarmat ajat saavat monet myös virittelemään kristallipalloaan: usein sieltä on hahmottunut vääjäämättä tuleva sota, Venäjän uusi hyökkäys Eurooppaan, sekasorto ja silmitön väkivalta, johon voi vastata vain samalla mitalla.
Kun esitetään sodan yksiselitteisesti syttyvän muutaman vuoden kuluessa, ei kyseessä ole analyysi eikä skenaario, vaan deterministinen lausuma, ennustus. Tulevaisuuden osuva ennustaminen on ihmiselle hyvin vaikeaa, mutta sodalla pelottelu on tehokas poliittinen instrumentti.
Tulevia maailmanpaloja on harvemmin kyetty ennalta näkemään, emmekä muista sotia, jotka eivät syttyneet. Toki kiihtyvä asevarustautumiskierre usein korreloi sotien syttymisen kanssa. Tulevaisuuteen vaikuttaa kaikki, mitä teemme juuri nyt.
Usein murroshetkinä nousee esiin analyytikko, joka vaikuttaa tehneen lottorivinsä oikein ja nähneen tulevan muita selkeämmin. Harvoin aikalaisveikkaukset kuitenkaan kestävät myöhempää tarkastelua.
Läntisten liberaalidemokratioiden ikuista voittoa ja historian loppua ennustanut kansainvälisen politiikan tutkija Francis Fukuyama korotettiin Neuvostoliiton luhistumisen aikana selvänäköiseksi. Enää hän ei ole aikoihin ollut itsekään samaa mieltä 1990-luvun alun itsensä kanssa.
Arvaamaton nykyhetki osoittaa, että todellisuuden muotoutuminen uhmaa lennokkaintakin mielikuvitusta paitsi ennakoimattomuudessaan, myös absurdissa rikkaudessaan. Muutoksen keskellä tapahtumien merkityksen hahmottaminen on vaikeaa, mutta usein se ei ole niin synkkä kuin pahimmat skenaariot.
Yleistä on, että aikalaiset kokevat ahdistavat ja epävarmuutta aiheuttavat mullistukset radikaalimpina tai yhtäkkisempinä kuin millaisina ne myöhemmin hahmottuvat. Epookit, murroskohdat ja mullistukset saavat nimensä useimmiten jälkikäteen. Historiankirjoitus järjestää menneeseen mielen.
Aloitin tutkijaurani 2008 Ulkopoliittisen Instituutin suureellisesti nimetyssä ”Transformation of the world order” (muuttuva maailmanjärjestys) -tutkimusohjelmassa. Nimi särähti nuoren tutkijan korvaan, vähän naurattikin.
Tuolloin mahtipontiselta kuulostanut nimi tuntuu nyt ymmärrettävältä: ihmisten luoma maailmanjärjestys on jatkuvassa murroksessa. Vain kehityskulkujen pitkäjänteinen tarkastelu eri näkökulmista auttaa ymmärtämään, keitä olemme ja minne matkaamme.
Vanhan sanonnan mukaan, siinä missä (kansainvälisen) politiikan tutkijat näkevät jatkuvia murroksia ja käänteitä, näkevät historian tutkijat pitkiä kaaria, jatkuvuuksia. Molemmat näkökulmat antavat eväitä todellisuuden analysoimiseen, muutoksen hahmottamiseen ja tulevaisuuden punnittuun rakentamiseen.
uutiskirje 
