Yli viisi vuotta sitä jouduttiin odottamaan, mutta vihdoin Hans Rosenfeldtilta saatiin jatkoa Haaparantaan sijoittuvalle huippudekkarille Surman susi. Mikä parasta, myös Elonkorjuu on mestarin työtä ja viiden tähden rikosromaani.
Surman susi esitteli vähän yli viisikymppisen Hannah Westerin, joka joutui kollegoineen selvittämään kadonneesta huumelastista ja vääriin käsiin joutuneista rahakasseista syntynyttä verilöylyä. Katja-nimeä käyttävä venäläinen palkkatappaja sai aikaan hirveää jälkeä. Lopulta hän tappoi myös Hannahin miehen Thomasin.
Elonkorjuu jatkuu vuosi edellisen osan tapahtumien jälkeen. Yksinäisyydessä surutyötä tehnyt Hannah palaa töihin Haaparannan poliisiin, joka saa selvitettäväkseen vanhalta koleraan kuolleiden hautausmaalta löytyneen kuolleen vastasyntyneen tapauksen. Vauvan synnyttänyt nuori nainen löytyy kuolleena läheisestä mökistä. Hän näyttää olleen liikkeellä ja pakomatkalla toisen naisen kanssa.
Pian Haaparantaan ilmaantuu myös Katja.
Kirjan takakannessa se jo kerrotaan, että Elonkorjuu käsittelee ihmiskauppaa ja rikollista synnytysbisnestä. Rosenfeldtin kertomana siinä on suomalaisesta marjabisneksestä tuttuja piirteitä. Köyhien maiden, tässä tapauksessa Moldovan, kansalaisia huijataan lupauksilla hyvistä ansioista vauraassa lännessä. Perillä odottaa orjatyö muodossa jos toisessakin.
Huumaavasti kulkeva Elonkorjuu on näppärästi toimivien naishahmojen juhlaa. Eräs työtoveri uskoutuu Hannahille, koska tämä osaa ajatella muita avarammin. Sitä kautta saadaan teoksen lopussa viimeinenkin palikka paikalleen. Pienenä lapsena jostain Venäjälle kaapattu ja tappajaksi koulutettu Katja on karmeassa ammattitaidossaan suorastaan myyttinen henkilö. Viimeisillään raskaana oleva Dardana älyttää takaa-ajajiaan kekseliäästi.
Toiseksi sietämättömän jännittävän ja vetävästi kirjoitetun Elonkorjuun juhlaa ovat ylipäänsä sen upeat henkilöhahmot sivuhenkilöitä myöten. Hannah on opetettu lapsesta asti kätkemään tunteensa. Hänellä oli Thomaksen eläessä sivusuhde pomonsa Gordonin kanssa, mutta se oli pelkkää panemista, vaikka Gordon olisi ollut valmis enempäänkin. Onko Hannah nyt valmis näyttämään tunteensa?
Salaisuuksia on yhdellä jos toisellakin henkilöllä. Hannahin työtoveri Roger ei ole kertonut lasta haluavalle vaimolleen, että on katkaisuttanut siemenjohtimensa, koska hän ei halua isäksi. Käry uhkaa käydä. Herkullisen niljakkaita ovat Elonkorjuun konnahahmot, jotka ovat mukana laittomassa synnytysbisneksessä, mutta onnistuvat selittämään sitä itselleen parhain päin tai eivät edes halua ajatella, mitä synnytyskoneille tapahtuu sitten, kun tavara on toimitettu.
Synkästä aiheesta huolimatta Hans Rosenfeldt on valinnut teoksensa pääsävyksi toiveikkuuden. Tappokone Katjasta löytyy uusia inhimillisiä piirteitä, ja Dardana saa apua luuseriksi jämähtäneeltä Jontelta, joka voi olla valmis muutokseen.
Hannah Westerin tragedia on se, että hänen oma tyttärensä Elin kaapattiin vauvana. Voisiko Haaparantaan palannut ja menneisyydestään tietämätön Katja olla Elin? Tämä on yksi Surman suden ja Elonkorjuun arvoitus, johon ei ainakaan vielä saada vastausta, mutta lopussa viritellään jatkoa sen verran lupaavasti, että ehkä sitä ei toiste tarvitse odottaa vuosikaupalla.
Silta-tv-sarjaa kirjoittanut Rosenfeldt on aiemmin kirjoittanut Sebastian Bergman -dekkarisarjan yhdessä Michael Hjorthin kanssa. Hauska yhteensattuma, että Hjorthilta saatiin vain muutama viikko sitten todella pätevä Islanti-dekkari Väkivallan saari, jonka hän on kirjoittanut yhdessä Bjarni Thorssonin kanssa. Rosenfeldt ja Hjorth ovat huippuvedossa myös uusissa hankkeissaan.
Hans Rosenfeldt: Elonkorjuu (Skördebarn). Suomentanut Jaana Nikula. 397 sivua, Otava 2026.
uutiskirje 
