Alma Tuuva puhuu rahasta. Esimerkiksi kuntavaalikampanjan aikana viime keväänä hän olisi tarvinnut tavallista enemmän rahaa ihan arkeensa.
Tuuva valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vasemmistoliiton listalta ensikertalaisena. 33-vuotias toimittaja-taiteilija ja vaikuttaja nousi politiikkaan paljolti yhteiskuntakriittisten Pikakahvimemegirl-meemiensä avulla.
Mutta siitä rahasta.
– Mitä kiireisempää arkea elää, sitä enemmän on myös arkisia kuluja kuten julkisen liikenteen matkoja, Tuuva sanoo.
Yksi esimerkki on bussilippu. Sen hinta oli yksi hänen keskeisistä teemoistaan vaalikampanjassa.
– Kun ei ole varaa ostaa kausilippua, joutuu miettimään jokaisen matkan kohdalla, onko se todella tarpeen. Se raha on pois ruoasta, hän sanoo.
Hän käveli kampanjan aikana joka paikkaan.
–Ei ollut rahaa bussilippuun. Kahdeksi viimeiseksi kampanjaviikoksi sain onneksi lipun.
Hän laihtui.
– Olisi pitänyt syödä enemmän. Laskin, että että jos kuljen kävellen, tarvitsen jotakuinkin yhden lämpimän aterian verran enemmän ruokaa päivässä. Käytännössä yhden kertalipun hinnalla saa sen aterian, tosin heikkolaatuisen.
– Lisäksi käveleminen vie aikaa, joka myös on rajallinen resurssi.
Tuuva on kotoisin Itä-Helsingistä, mutta sai enimmät äänensä Kalliosta.
– Silloinkaan, kun mulla oli jo se lippu, kaikilla tiimiläisilläni ei ollut, ja siksi kampanjoimme lähialueilla.
Hän toteaa, että paremmin toimeentulevien tuntuu olevan vaikea ymmärtää, miten iso merkitys rahalla on.
– Voi tuntua absurdilta, että bussilipun puuttuminen estää sun yhteiskunnallista osallistumista.
Puolue on ryhmä
Vasemmistoliitto tarvitsee Alma Tuuvan kaltaisia ihmisiä, uusia poliitikkoja, jotka tuovat uusia äänestäjiä puolueelle. Mutta tarvitseeko Alma Tuuva vasemmistoliittoa?
– Kyllä puolueeseen kuuluminen on tärkeätä, vaikka poliittista toimintaa voi tehdä muillakin tavoilla, hän sanoo.
”Etenkin köyhässä perheessä kasvaneille tämmöinen normaaliusfantasia on ymmärrettävä tavoite.”
Tuuva toteaa, että hänen on aiemmin ollut vaikea tuntea kuuluvansa mihinkään ryhmään.
– Puolue on nyt konkreettisesti ryhmä, mikä myös parantaa vaikutusmahdollisuuksia.
Tuuva liittyi vasemmistoliittoon viime keväänä ollessaan jo ehdokas. Puoluetta hänen ei tarvinnut miettiä.
– Olisin siis voinut liittyä aikaisemminkin, mutta se oli vain jäänyt.
Syy on tuttu: raha.
– Tiesin, että jäsenyys maksaa jonkin verran ja rahatilanne oli tiukka.
Kahden kerroksen väkeä
Tuuvan mielestä on tekopyhää väittää olevan yleisesti hyväksytty fakta, että Suomessa kaikkien ihmisten elämä on yhtä arvokas. Hän ottaa esimerkin sosiaalisessa mediassa avaamastaan terveydenhuoltoa koskeneesta keskustelusta.
– Ihmiset kertoivat monta kokemusta siitä, kun ovat yrittäessään soittaa apua joutuneet odottamaan pitkään vakavissa tilanteissa. On jopa vastattu, että ai se henkilö, ei me tulla, Tuuva kuvailee.
Hän perää kulttuurista muutosta siinä, miten suhtaudumme ihmisiin, joilla menee huonosti.
– Sama pätee kaikkiin marginalisoituihin ryhmiin: vammaisiin, päihdekuntoutujiin, mielenterveyskuntoutujiin, tavallisiin ihmisiin, jotka ovat köyhiä, ja vähemmistöihin kuuluviin ihmisiin.
Tuuvan mielestä Suomessa pitäisi aloittaa kunnollinen keskustelu köyhyydestä.
– En todellakaan ole ainoa, joka siitä puhuu, mutta silti siitä puhutaan yllättävän vähän, vaikka se on niin erityisen ajankohtainen aihe viime aikoina tehtyjen leikkausten vuoksi.
Hän kertoo politiikan toimittajasta, joka oli Politiikkaradiossa ihmetellyt, onko köyhyys tosiaan oleellinen aihe politiikassa.
– Tämä kuvaa sitä, että on jonkinlainen katkos köyhien ja muiden välillä. Ei ole ihme, että ihmiset eivät äänestä, kun köyhyyttä pidetään marginaalisena asiana politiikassa, vaikka sen pitäisi olla keskustelun ydintä. Päätökset vaikuttavat eri tulotason ihmisiin eri tavalla.
– Se, miten valta ja vauraus kasautuvat ja miten jotkut jäävät ilman niitä, leikkaa läpi kaiken politiikan.
Turvallinen keskiluokka
Tuuva kasvoi vähävaraisessa perheessä. Hän ei tavoittele keskiluokkaa.
– Ymmärrän, että ihmiset tavoittelevat keskiluokkaisuutta, koska se luo turvaa. Etenkin köyhässä perheessä kasvaneille tämmöinen. normaaliusfantasia on ymmärrettävä tavoite. Aikuisena yrität saavuttaa sen, että vihdoinkin voi tuntea yhteisyyttä muun yhteiskunnan kanssa, hän kuvailee.
– Mutta ainakaan minulla sen tavoittelu ei ole koskaan johtanut mihinkään hyvään. Kävin töissä, opiskelin ja tosissani yritin, mutta se ei oikein onnistunut. Esimerkiksi vuorotyö ravintola-alalla opintojen ohessa oli todella kuormittavaa. Aloin oireilla ja voida huonosti. Jossain vaiheessa oli vaan pakko lopettaa.
Hän uskoo pyrkimyksen keskiluokkaan liittyvän siihen, että haluaa tulla nähdyksi ja paremmin kohdelluksi.
– Mutta jos saavuttaa sen keskiluokan, ne muut ihmiset eivät siltikään ole kiinnostuneita sinusta, tai jos ovat, se ei tunnu hyvältä, koska tiedät, ettet riittänyt omana itsenäsi.
”Kun oli työtön, oli helppo erottaa, ketkä ihmiset ovat kusipäitä ja ketkä eivät.”
Tuuva pohtii, ovatko ihmiset Suomessa kylmiä.
– Kun oli työtön, oli helppo erottaa, ketkä ihmiset ovat kusipäitä ja ketkä eivät. Ihmiset saattoi kesken keskustelun kävellä pois. Minun on vaikea ajatella, että itse tekisin niin kenellekään. Olin kuitenkin sama ihminen kuin nyt. Olin kiva ja minulla oli silloinkin mielenkiintoisia ajatuksia. Mutta se ei riittänyt. Nykyään olen kiinnostava. Se on surullista.
Vasemmistolaisetkin saattavat olla sokeita tässä asiassa.
– Tärkein jakamamme arvo on tasa-arvo. Se ei välttämättä ole välittynyt kaikissa kohtaamisissa.
Paljon töitä
Tuuvaa on tituleerattu ideologiseksi työttömäksi. Se on siinä mielessä epäonnistunut titteli, että hän ei ole ollut työtön vuosiin. Parhaillaan hän kirjoittaa kirjaa ja valmistelee syksyllä Helsingissä nähtävää ensimmäistä yksityistä taidenäyttelyään.
Tuuva arvelee tekevänsä nykyisin vähän liikaa töitä.
– Elän nykyään tosi vaativaa arkea. Mutta se on tavallaan eri juttu kuin ennen, koska pystyn tekemään sitä omaehtoisesti. En ole vallankäytön kohteena, kuten monet matalapalkka-aloilla työskentelevät ihmiset. Vaikka olen tällä hetkellä aika kuormittunut ja kiireinen, olen myös aika onnellinen.
– Olen jo vuosia tehnyt paljon kaikenlaista. Mutta oikeistosedät internetissä ovat sitä mieltä, että minun täytyy nyt mennä siivoojaksi. Että äläpäs yhtään kuvittele, että noin voi elää.
Oman kuormansa arkeen tuo politiikka. Valtuusto- ja lautakuntatyö vaativat opiskelua varsinkin nyt, kun kaikki on uutta. Myös puoluepolitiikka on uutta.
Tuuvalle tuli jo teininä mieleen, että voisi lähteä jossain vaiheessa politiikkaan, mutta hänellä ei ainakaan ollut politiikka mielessä, kun hän alkoi tehdä meemejään.
– Niillä oli ihan päinvastainen tarkoitus. Silloin elämäni päätavoite oli yrittää opetella siihen, etten tarvitse sosiaalista statusta kokeakseni itseni arvokkaaksi tai onnistuneeksi ihmiseksi.
Meemeistä tuli suosittuja.
– Se oli ironista, koska niiden pointti oli se, että nyt yritän diilata sen asian kanssa, että minulla ei ole uraa. Mutta sitten niistä tuli mun ura ja henkilöbrändi.
Homma alkoi niin, että Tuuvalla oli vuoden 2020 lopulla pakottava tarve sanoa, ja hän alkoi luoda meemejään puhelimella. Syntyi Pikakahvimemegirl Instagramiin.
Pikakahvimemetytön seuraajat eivät tulleet tyhjästä.
– Kun se oli nopeimmassa kasvuvaiheessa, mulle tuli rasitusvamma käteen puhelimella olosta. Tein niitä heti, kun heräsin. Jossain vaiheessa mun seuraajat alkoivat lähettää huolestuneita viestejä, että nyt näemme postaustahdistasi, että et nuku.
– Sitä voi pitää työnä, vaikken saanut siitä palkkaa, mutta en olekaan kovin rahamotivoitunut ihminen. Silloin tajusin, että yllättäen minussa saattaa olla työnarkomaanin piirteitä. Aiemmin en ollut ymmärtänyt, miten kukaan muka voi addiktoitua työstä, naurettava ajatus. Ymmärsin, että jos uskoo asiaansa ja on kiinnostunut siitä, se voi tapahtua.
Tuuva tekee yhä meemejä, mutta hitaampaan tahtiin. Meemit ovat yhä ikään kuin hänen käyntikorttinsa.
– Ne ovat minulle tosi tärkeitä ja niistä ihmiset tunnistavat minut, mutta ne eivät ole päätaidemuotoni, vaan enemmänkin taiteen, aktivismin ja ehkä jopa influencer-kulttuurin sekoitus. Minulla on enemmän taiteellista kunnianhimoa kuvataiteessa ja kirjoittamisessa.
Omintakeista suomalaista
Tuuva arvioi suomalaisen meemikulttuurin vahvuuden perustuvan siihen, että Suomessa on jo pari vuosikymmentä tehty absurdia internet-huumoria.
– Minun meemini ovat vähän tylsiäkin, jos vertaa siihen. mitä ne voisivat olla.
Työtön tutkija, meemejä tutkinut tohtori Saara Särmä sanoo, että poliittisia meemejä pidettiin pitkään vahvasti oikeistolaisena ilmiönä. Näyttävää oikeistolaista meemittelyä nähtiin, kun Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi ensimmäisen kerran. Silloin spekuloitiin, kuinka paljon meemit vaikuttivat vaalitulokseen.
Oikeistolainen meemikulttuuri on pitkälti äärioikeistolaista, ja sitä sävyttää rasismi, seksismi ja ihmisarvon polkeminen. Oikeiston meemit leviävät pääasiassa anonyymisti.
Suomalainen poliittinen meemikenttä on siitä erikoinen, että sitä hallitsee vasemmistolaisuus. Vasemmistolaiset meemit ovat usein tunnistettavissa omaleimaisesta estetiikastaan ja tekijä usein myös tulee omalla nimellään esiin, kuten Alma Tuuva.
– Ehkä tämä kertoo siitä, että vasemmistolaisten arvojen takana on helpompi seistä omalla nimellä ja naamalla. Äärioikeistolaisuus tai rasismi ovat kuitenkin leimoja, joita ei haluta itseen, Särmä arvioi.
Kansainvälisesti suomalaiset vasemmistomeemit ovat omanlaisiaan.
– Muualla vasemmiston meemikenttä on näyttäytynyt akateemis-teoreettisempana.
Suomessa se ei ole suoranaista poliittista palopuhetta.
– Omia lemppareitani ovat pötköttelymeemit, joissa suositellaan lepoa ja käsitellään lempeästi mielenterveysongelmia. On vaikea kuvitella oikeistosta kenenkään suosittelevan pötköttelyä nyt, kun kovat arvot nousevat.
Meemeillä voi onnistua viestimään tehokkaasti, koska usein kuvan ja tekstin yhdistelmä on iskevä. Niitä on helppo jakaa.
– Onhan se tehokasta, koska Alma Tuuva on nyt Helsingin kaupunginvaltuustossa. Se on suoraa jatkumoa hänen meemityöstään, vaikka hän on tullut muutenkin julkisuuteen.
”Olen aika onnellinen.”
Särmä uskoo, että meemeillä on jatkossakin merkitystä politiikassa. Mutta helppoa se ei ole.
– Jos joku ajattelee, että toistaa Alman tempun, se ei välttämättä onnistu. Alma on ehdottomasti taitava.
Särmä arvioi, että Tuuvan meemien teho perustuu ristiriitaan, joka muodostuu antikapitalistisesta sisällöstä yhdessä itsensä tehokkaasti tuotteistaneiden megajulkkisten kuvien kanssa.
– Sinänsä Tuuvan edustama ajattelu ei ole radikaalia vasemmiston sisällä, mutta on sitä laajemmin tässä yhteiskunnassa, jossa oikeistolainen ajattelu näyttää olevan yhä vahvemmin normi.
Meemeissään kuvituksena paljon käyttämänsä amerikkalaisjulkkikset Paris Hilton, Julia Fox tai Kim Kardashian eivät ole vitsi Alma Tuuvalle.
– Niiden kuvien käyttämisessä ei ole ironista kerrosta. Vaikka se kuvasto on viihdyttävää pop-kulttuurikuvastoa, siinä on kyse myös oman feminiinisyyden tutkimisesta ja sen peilaamisesta tällaisiin jotenkin huonoina esikuvina pidettyihin naisiin. Olen kokenut, että tietyntyyppinen feminiinisyys on ollut kiellettyä naiseutta, että tällainen ei saa olla, jos sä haluat olla myös fiksu, Tuuva sanoo.
– Uskon, että Parisin tai Julian kanssa voisi olla kiva viettää baari-ilta, mutta onhan se selvää, että joidenkin kapitalististen hahmojen, kuten vaikka Kim Kardashianin, kanssa minulla on tosi erilaiset arvot.
Median pyörityksessä
Tuuva joutui median pyöritykseen 2024 kerrottuaan jääneensä vapaaehtoisesti työttömäksi muutamaa vuotta aiemmin. Hänet nähtiin televisiossa ja lehdissä.
Jopa ministerit kommentoivat hänen mielipiteitään sosiaalisessa mediassa. Hän on päässyt eduskuntapuheen aiheeksikin.
– Joku persu piti puheen minusta.
Hänestä suhtautuminen oli kaiken kaikkiaan outoa.
– En ollut vielä silloin poliitikko, joten oli omituista, että toimittajat tenttasivat kuin poliitikkoa.
Journalismin opinnot auttoivat ymmärtämään median logiikkaa. Tuuva esiintyi rauhallisesti, vaikka joutui vastuuseen isoista asioista ja tuli leimatuksi työstäkieltäytyjäksi.
– Sitä kautta on tullut myös vihaklikkailua. Se tuntui pahalta, vaikka osasin varautua siihen etukäteen.
Häntä ei kaduta se, että hän on ollut esillä. Hän on saanut puhua tärkeistä asioista.
– Meidän pitää pystyä kritisoimaan sitä, miten työ on järjestetty, ja meidän pitää pystyä puhumaan siitä, miten ihmisten luokka-asema vaikuttaa asemaan työelämässä. Nämä ongelmat ovat olemassa kaikissa yhteiskuntaluokissa, mutta kohdistuvat etenkin köyhiin ihmisiin, jotka eivät pysty helposti esimerkiksi etsimään toista työpaikkaa.
– Näistä asioista on pakko voida puhua, ja se, että ne herättävät raivoa, kertoo siitä, että erityisesti niistä pitää puhua.
Ammattiyhdistysliike ei ole kommentoinut Tuuvan työhön kohdistuvaa kritiikkiä. Yhteen työttömien ay-jäsenten tapahtumaan hänet on kutsuttu puhumaan.
– Pidän ammattiyhdistysliikettä tosi tärkeänä osana meidän yhteiskuntaa, hän sanoo.
– Ehkä vain olen liian omituinen ay-liikkeelle, valtakunnan tunnetuin työtön, joka ei edes ole oikeasti työtön. Tuntuu, että ihmiset pitävät minua provosoivana hahmona. Se on mun mielestä vähän omituista, koska en ole sanonut mitään erityistä tai väkivaltaista. Yhteiskuntamme on niin konservatiivinen, että syntyy vaikutelma, että olisin sanonut.
Joskus ulos syömään
Alma Tuuva ei tarvitse paljon rahaa.
– Olisin tyytyväinen, jos rahaa olisi sen verran, ettei tarvitse miettiä, että miten maksan vuokran, liikkumisen, sähkölaskut ja tämmöiset. Olisi kiva, jos lisäksi voisi käydä silloin tällöin leffassa ja ulkona syömässä, ei edes tarvitsisi olla mikään hieno ravintola, mutta ei olisi pakko tehdä itse sitä ruokaa.
Tuuvan tulot ovat olleet vaihtelevat, ja hän on aika ajoin paikannut tulojaan tuilla.
– Nyt saan valtuustokokouksista jotakuinkin saman verran, joten tuille ei ole tarvetta, hän kertoo.
– Yhä rahaa on joka kuukausi tosi vähän.
Hän kuitenkin osaa elää vähällä.
– Kävelen paljon. Viihdyn kotona. Jos mulla on hyvää luettavaa ja joku suoratoistopalvelu, voin olla pitkäänkin tyytyväinen. Nythän mulla on niin kova kiire, että eihän mulla edes ole aikaa käyttää rahaa. Yritin kolme viikkoa käydä ostamassa uudet rintsikat, mutta en millään ehtinyt.
Tuuva ei kaipaa pois Helsingistäkään.
– En ole asunut muualla, paitsi hetken Espoossa opiskeluaikoina. Minulla ei ole tarvetta hirveästi nähdä uusia paikkoja tai muuttaa ulkomaille. Sellainen on ehkä aina vähän pelottanut minua. Haluaisin vain olla paikoillani rauhassa ja tehdä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Se riittää.
Paljaana telkkarissa
Tuuva pitää tärkeänä sitä, kuka äänestää tai on poliittisesti aktiivinen. Siksi hän etsii uusia väyliä puhua politiikkaa. Niinpä hän meni pari vuotta sitten mukaan Ylen Sinkut paljaana -ohjelmaan. Siinä sinkkunaisille järjestettiin treffejä.
– Olen kokeilunhaluinen, Tuuva naurahtaa.
– Sehän oli hyvä ohjelma, erilainen kuin muut tosi-TV-formaatit. Siinä oli keskusteluosuus, jota saattoi käyttää hyväkseen.
”Nukkuvien puolue on niin suuri, että näen sen ensisijaisesti mahdollisuutena enkä ongelmana.”
Hän toteaa, että homma olisi voinut mennä myös pieleen.
– Olin elämänvaiheessa, jossa mulla ei ollut mitään hävittävää, joten ajattelin, että voin testata jotain tuollaista.
Palaute oli kuitenkin hyvää.
– Ihmiset tuntuivat olevan innostuneita siitä, että tuommoisessa kontekstissa puhuu työelämäkritiikkiä. Minusta on hauska testata, missä ja millaiseen sävyyn voi puhua poliittisista aiheista ja keitä se puhe tavoittaa.
Tuuva puhuu paljon nukkuvista äänestäjistä.
– Nukkuvien puolue on niin suuri, että näen sen ensisijaisesti mahdollisuutena enkä ongelmana. Ihmisiä, jotka ovat mahdollisesti olleet koko elämänsä unohduksissa politiikalta, ei voi tavoittaa näillä olemassa olevilla poliittisilla viestintäkeinoilla. On pakko keksiä jotain uutta, hän sanoo.
– Minua kiinnostaa miettiä niitä uusia keinoja.
Hän miettiikin niitä puoluetta lähellä olevassa retoriikkatyöryhmässä.
– Haluamme luoda luontevan kolmannen väylän sinänsä hyvien väylien eli Vasemmistonuorten tai opiskelijapolitiikan lisäksi, jotta olisi mahdollisimman helppoa tulla mukaan politiikkaan ja ihmiset uskaltaisivat käyttää omaa autenttista ääntään.
– Se vaatii sitä, että uskoo itseensä ja että ympärillä on ihmisiä, jotka ymmärtävät arvosi sellaisena kuin olet. Näen, että tällaisissa asioissa voisi ehkä olla ratkaisuja siihen, miten nukkuvien puoluetta saisi vähän hereille.
uutiskirje 