Vuonna 2008 Suomen talous pysähtyi, eikä ole käynnistynyt vieläkään. Yhdysvaltojen mädistä asuntoluotoista lähti liikkeelle kehitys, jonka ei pitänyt koskea meitä, kuten silloinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) rauhoitteli.
Meitä se vasta koskeekin. Kuluvan vuoden ensimmäisen yhdeksän kuukauden ajan kansantuote on ollut miinuksella, Tilastokeskus kertoi marraskuussa. OECD:n ennusteen mukaan Suomi on ainoa kehittynyt teollisuusmaa, jonka talous ei kasva tänä vuonna. Lähes pohjimmaisia ollaan ensi vuonnakin.
Vastaus talouden taaperrukseen on ollut melkein alusta asti jakaa vero- ja maksuhelpotuksia yrityksille, jotta ne investoisivat ja loisivat kasvua ja uusia työpaikkoja. Mitään merkittävää investointiasteen nousua ei ole kuitenkaan nähty. Yritysten investointiaste on pysynyt 50–70 miljardin euron vuositasolla koko ajanjakson. Viime vuosina se on ollut laskusuunnassa.
Yritysten maksuhelpotuksista syntynyttä tulovajetta on paikattu lisäämällä palkansaajien maksurasitusta. Tulokset ovat kaikkien nähtävissä. Talous on koomassa ja työttömyys ennätyslukemissa. Siitä vallitsee suuri yksimielisyys, että syy on kuluttajien epävarmuudessa. Rahaa on pankkitileillä, mutta sitä ei uskalleta käyttää, vaan säästetään pahan päivän varalle.
Kansaneläkemaksun poistamisesta se alkoi
Ainoa, mikä tässä maassa on finanssikriisin jälkeen kasvanut, ovat pörssiyhtiöiden maksamat osingot. Vuonna 2008 niitä maksettiin 6,9 miljardia euroa, viime vuonna ennätykselliset 12 miljardia.
Hallitus toisensa jälkeen on uskonut, että yritykset investoivat ja luovat työpaikkoja, kun niiden veroja ja muita maksuja alennetaan. Tähän luottaa myös Petteri Orpon (kok.) hallitus alentamalla yhteisöveron 20 prosentista 18 prosenttiin vaalivuonna 2027.
Samaa reseptiä on kokeiltu vuodesta 2010 asti. Ei toimi, mutta halu lyödä päätä seinään on kova.
Ensimmäisen miljardipotin työnantajat saivat, kun heiltä poistettiin kansaneläkemaksu vuoden 2010 alussa. Sillä siirrettiin 1,1 miljardia euroa veroja ”valtion maksettavaksi” eli valtion velanoton varaan.
Vuonna 2014 yhteisöveroa alennettiin 4,5 prosenttiyksiköllä nykyiseen 20 prosenttiin. Kevennystä markkinoitiin työpaikoilla ja dynaamisilla vaikutuksilla, joiden oli tarkoitus tuoda takaisin puolet syntyvästä 900 miljoonan euron verotulojen vähentymisestä. Sen sijaan yhteisöveron tuotto aleni aluksi 800 miljoonaa euroa.
Investoinnit vähenivät, vaikka verotusta kevennettiin.
Myöhemmin yhteisöveron tuotto on noussut 4,5 miljardista viime vuoden 7,3 miljardiin, kun yritykset tekivät hyvää tulosta.
Palkansaajien maksuosuus sosiaaliturvassa tuplaantui
Varsinaisen jättipotin yritykset ovat saaneet sosiaaliturvan rahoituksessa. Siinä niiden osuus oli 37,5 prosenttia vuonna 2008 ja 30,1 prosenttia vuonna 2023. Sosiaaliturvamenot ovat samaan aikaan lähes kaksinkertaistuneet 87 miljardiin euroon. Ilman alennusta työnantajien maksuosuus sosiaaliturvan rahoituksesta olisi 32 miljardia, kun se todellisuudessa oli 26 miljardia euroa vuonna 2023.
Samaan aikaan palkansaajien maksuosuus on noussut 5,3 miljardista 12,7 miljardiin euroon.
Varsinainen puhallus oli Juha Sipilän (kesk.) hallituksen kiky-sopimus. Sen on laskettu olleen 6,5 miljardin euron tulonsiirto palkansaajilta elinkeinoelämälle. Sosiaaliturvamaksujen lisäksi siinä siirrettiin työttömyysvakuutus- ja työeläkemaksuja työnantajilta työntekijöille.
Johtajien heikkoa osaamista?
Entä jos Suomen pitkäkestoinen ongelma onkin juuri elinkeinoelämän tehottomuudessa, suoraan sanoen omistajien ja johtajien laiskuudessa? Tähän suuntaan on viitannut Suomen tulohuipulla oleva miljoonaperijä Heikki Herlin puhumalla ”osinkoholismista”. Se tarkoittaa, että suomalaisyritykset maksavat liikaa osinkoja samalla, kun investoinnit tulevaisuuteen ja kasvuun jäävät tekemättä.
Professori Pertti Haaparanta paikansi Suomen rakenteellisen kilpailukykyongelman jo vuonna 2013 yritysjohdon heikkoon liiketoimintaosaamiseen. Hyviäkään tuotteita ei osata myydä, mutta sen lisäksi ”ydinosaamiseen” keskittyminen on selvästi haitannut uusien tuotteiden kehittämistä.
”Metsäteollisuudessa on ollut helpompaa siirtää tuotantoa pois Suomesta ja tulot veroparatiiseihin kuin yrittää kehittää uusia tuotteita”, Haaparanta totesi Palkansaajien tutkimuslaitoksen Talous ja yhteiskunta -lehteen kirjoittamassaan artikkelissa.
uutiskirje 
