Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko Esko Seppänen kuoli itsenäisyyspäivänä 79 vuoden iässä sairastettuaan pitkään parkinsonin tautia. Kuolemasta kertoi hänen poikansa Iiro Seppänen Facebookissa.
Seppänen toimi SKDL:n ja vasemmistoliiton kansanedustajana 1987–1996 ja Euroopan parlamentin jäsenenä 1996–2009. Hän oli myös vasemmistoliiton varapuheenjohtaja, mutta ei pyrkimyksestään huolimatta saanut riittävästi kannatusta pyrkiessään puheenjohtajaksi vuoden 2009 puoluekokouksessa.
Seppänen pyrki eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä vielä vuonna 2019, mutta ei tullut valituksi.
Seppänen oli paitsi poliitikko, vielä kauemmin kansan valistaja. Selkeästi, helppotajuisesti ja humoristisestikin hän johdatti kuulijoitaan ja lukijoitaan ymmärtämään talouselämän ja kapitalismin juonia.
Yleisradion taloustoimittaja 1970-luvun alkupuolella hänellä oli ohjelma Käyrä korkealla – talouselämän sävelradio. Talouspuheen välissä soivat päivän iskelmät. Seppänen kertoi viimeisessä KU:n haastattelussaan marraskuussa 2019, että ohjelmalla oli 600 000 kuulijaa. Se tuli alkuiltana sopivaan aikaan, jolloin televisiosta ei vielä tullut katsottavaa ja kahdesta suomenkielisestä radiokanavasta toinen lähetti samaan aikaan hartausohjelmia.
Samoihin aikoihin alkoi Seppäsen valtava kirjallinen tuotanto. Kansantajuista taloustietoa hän julkaisi yli 30 kirjassa. Ensimmäinen oli vuonna 1974 ilmestynyt Oy Suomi Ab ja viimeinen 2018 ilmestynyt Rauhan ja rahan geopolitiikka: Onko maallamme valttia vaurastua?
Kansan Uutisiin Seppänen kirjoitti ensin viikonvaihdesivuille jo 1970-luvulla ja sen jälkeen Viikkolehteen vuosikymmenet.
Finanssikapitalismin olemus tunnettava
”Kapitalismin lonkerot ulottuvat Villistä Lännestä Inhaan Itään ja kietovat sisälleen maapallon ihmisten kaikkinaisen sosiaalisen elämän. Sillä on paikka ihmisten tietoisuudessa ja tajunnassa, ja monet suhtautuvat siihen kuin luonto luontoon, eli ei sitä itse huomaa.”
Näin Seppänen luonnehti kapitalismia yhdessä entisen valtiovarainministeri Iiro Viinasen kanssa kirjoittamassaan kirjassa Vasen oikea, oikea vasen, joka ilmestyi vuonna 2011.
Politiikassa Seppänen ja Viinanen olivat Esko Ahon hallituksen aikana verivihollisia, mutta parkinsonin tauti yhdisti niin, että he ystävystyivät 2000-luvulla.
Seppänen totesi, että yhteiskunnallisia pakkoja on mahdotonta ymmärtää ilman, että tuntee finanssikapitalismin olemuksen. Sen tuntemuksen lisäämistä hän piti vasemmiston historiallisena tehtävänä.
”Hänen kykynsä pureutua talouslukuihin ja kaivaa epäkohtia esille keräsi arvostusta yli puoluerajojen, ja myös nostatti tuskan hikeä monen otsalle”, Seppästä luonnehti sunnuntaina vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki Facebookissa.
Arhinmäki kertoi käyttäneensä Seppäsen asiantuntemusta apuna kansanedustajan ja puolueen puheenjohtajan tehtävissä.
”Monesti kävimme läpi valtionyhtiöiden omistusta ja arvoa, pörssiyhtiöiden toimintaa ja miten miljonääri piilottavat omaisuuttaan veroparatiiseihin sekä erilaisiin sijoitusinstrumentteihin, ja näin kiertävät veroja.”
Oppositioon omassa puolueessa
Eduskunnassa Seppänen nousi SKDL:n voimahahmoksi heti ensimmäisellä kaudellaan. Harvoin jos koskaan eduskunnassa on käyty niin korkeatasoista talouspoliittista väittelyä kuin Harri Holkerin hallituksen aikana, jolloin Seppänen yhdessä keskustan Esko Ahon ja Mauri Pekkarisen kanssa kävi sanallista miekkailua valtiovarainministeri Erkki Liikasen kanssa.
1990-luvulla hän kuitenkin alkoi tuntea olonsa epämukavaksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä. Seppänen vastusti Suomen EU-jäsenyyttä, vasemmistoliiton osallistumista Paavo Lipposen ensimmäiseen hallitukseen, ja sen jälkeen myös jäsenyyttä EU:n talous- ja rahaliitossa Emussa.
Seppänen ajautui eduskuntaryhmässä oppositioasemaan niin, että välit puheenjohtaja Claes Anderssoniin menivät poikki. Kumpikin nousi eduskuntaan vuoden 1987 vaaleissa. Seppänen toimi aluksi mentorina politiikassa kokemattomalle Anderssonille, mutta ajautui 1990-luvun loppupuolella riitaan puolueen muiden vaikuttajien kanssa.
”Agitaattorina ja sumuttajana hän on Suomessa lähes omaa luokkaansa”, Andersson sivalsi muistelmissaan vuonna 2000.
Kaksi vuotta aiemmin Seppänen pyrki vasemmistoliiton puheenjohtajaksi.
– Puolueella pitää olla aate ja selkäranka, joka näyttää vasemmistoliitolta valahtaneen housuun, hän perusteli.
Kun elämä loppuu, se loppuu
Sairautensa takia Esko Seppänen joutui ajattelemaan myös kuolemaa. Ehkä viimeisessä antamassaan haastattelussaan ET-lehdessä helmikuussa 2022 hänellä oli selvä linja:
– Kun elämä loppuu, se loppuu.
Kuolema ei pelottanut.
– Kunhan se tulisi yöllä eikä kertoisi minulle tulostaan mitään. Samaa toivon joka ihmiselle, hyvää äkkikuolemaa.
Paavo Arhinmäen mukaan ”Esko sai lähteä rauhassa ilman tuskia itsenäisyyspäivänä, vaimo Kirsti vierellään”.
uutiskirje 
