Sissel-Jo Gazan on tanskalainen biologi ja pitkän linjan moneen kertaan palkittu kirjailija. Yksi pisara aloittaa kolmiosaisen sarjan, jonka päähenkilö on 1960-luvun lopulla Etelä-Koreasta Tanskaan adoptoitu rikoskonstaapeli Mia Jinju Thiel-Jensen. Mian menneisyydestä tiedetään vain, että hänen äitinsä oli hylännyt hänet kadulle. Hän päätyi Finnin ja Merethen adoptiotyttäreksi Själlannin saarella sijaitsevaan Naestvediin.
Vuonna 1984 Thiel-Jenseneillä on myös biologinen tytär Lea. Tulisen riidan teini-ikäisen Mian kanssa tämän iltamenoista käynyt Merethe lähtee postittamaan kirjettä. Sille tielle hän myös katoaa. Kuukausia myöhemmin hänen nälkiintynyt ruumiinsa löytyy suosta. Joku on siepannut Merethen, pitänyt häntä vankinaan ja sitten surmannut.
Poliisi on varma, että kyseessä on tyypillinen henkirikos: Finn on murhannut vaimonsa. Hänet tuomitaan kahdeksaksi vuodeksi vankilaan.
Näin suoraviivaisesti Yhden pisaran alku ei kulje, kaikkea muuta. Sissel-Jo Gazan tutustuttaa lukijan Thiel-Jensenin perheeseen. Finn on jälkihippeilevä rauhanaktivisti, joka pakenee kiistoja levyhyllynsä ääreen. Teoksessa mainituista levyistä saisi hienon soittolistan. Kiistoja riittää, sillä Merethe on kireä tyyppi. Mia on tiedenörtti, jota kiusataan jonkin verran syntyperänsä takia. Hän kipuilee niin kuin teinit kipuilevat. Pikkusisko Lealla on omat ongelmansa.
Kaikesta huolimatta Thiel-Jensenit ovat tavanomainen perhe. Tukiverkkona heillä on naapurin eläkkeellä oleva pariskunta Ib ja Sonja Svendsen.
Pitkässä alkujaksossa Gazan ensin esittelee perheen, ja sitten rikkoo sen kulisseja. Ei mitään ihan kauheaa, mutta sekä Finnistä että Merethestä paljastuu puolia, jotka eivät ole mukaviakaan.
Teoksen henkilögalleriaan nousee edellä mainittujen lisäksi muun muassa Adoptiokonttorin Gerda, joka toi Mian Koreasta Tanskaan, Merethen paras ystävä Ulla sekä joukko Mian ikäisiä teinejä, joilla on merkittävä rooli, kun hypätään ajassa vuoden 1989 kautta vuoteen 2001.
Mia käy poliisikoulun ja aloittaa sen jälkeen rikospoliisin peruskoulutuksen. Hänen päämääränsä on tulla rikostutkijaksi. Teosta on kulunut tässä vaiheessa melkein 200 sivua. Ne sivut Sissel-Jo Gazan on käyttänyt hyvin henkilöistä, Naestvedista ja sen nuorista kertomiseen. Kaiken päällä on epämääräinen väkivallan uhka, joka ei jää vain uhkaksi. Taustalla on joku, jota kutsutaan Naestvedin kuninkaaksi.
Yhden pisaran alku on enemmän kaunokirjallinen, mutta se ei mitenkään vähennä teoksen intensiteettiä. Gazan niin sanotusti pitää otteessaan alusta asti.
Enemmän dekkariksi Yksi pisara muuttuu, kun löytyy kaksi naisen ruumista, jotka muistuttavat Merethen tapausta. Vuosia myöhemmin liikkeelle on lähtenyt kopiomurhaaja tai sitten Finn tulee lopullisesti todistettua syyttömäksi, sillä hän istuu edelleen vankilassa kun ruumiit löytyvät.
Teoksen keskivaiheilla ollaan vuodessa 1989. Poliisilla on teknisessä tutkinnassa käytössään uusia jännittäviä työkaluja, DNA ja oikeusbotaniikka eli kasvitieteen käyttö rikostutkinnassa. Sissel-Jo Gazan tuo ne kiehtovasti osaksi tarinaa ja kertoo niiden kehityksestä.
Yksi pisara huipentuu vuoteen 2001, jolloin Mia tutkii kahden uuden murhatun tapausta ja salaa myös äitinsä murhaa. Salaa, koska siihen jäävinä hänet siirrettäisiin kokonaan pois jutusta. Gazan kirjoittaa upeasti siitä, miten juttu alkaa ratketa johtolankojen, päättelyn ja kasvitieteen avulla. Poikkeuksellinen ja poikkeuksellisen hyvä dekkari pohjautuu erääseen todelliseen tanskalaiseen skandaaliin.
Rikosromaanin sisällä Yksi pisara on lämmin kuvaus perhe- ja sukuyhteydestä. Teoksen alkupuolen teinit ovat loppupuolella nuorina aikuisina löytäneet paikkansa. Yhteys on Mialle merkittävä, ja merkittävä myös rikostutkinnan kannalta.
Mutta kyseessä on siis kolmiosaisen sarjan avaus. Siitä saadaan aivan lopussa muistutus, kun Mia saa uhkausviestin.
Dekkari ei ole muita vähempiarvoisempi kirjallisuuden muoto, mutta aina joskus tulee kirjoja, joista tulee tuntu, että vielä enemmän kuin dekkari. Yksi pisara on sellainen. Se on nerokkaasti kehitelty rikosromaani. Mutta ei vain rikosromaani, vaan jotain enemmän.
Sissel-Jo Gazan: Yksi pisara (I en dråbe). Suomentanut Katarina Luoma. 509 sivua, Docendo 2026.
uutiskirje 
