Kömpelö, etniseen vallanjakoon perustuva järjestelmä, mutta sen (rauhansopimuksen) kanssa olisi kuitenkin elettävä seuraavat kymmenen vuotta, ennusti Yhdysvaltain rauhanneuvottelija ja Daytonin sopimuksen pääarkkitehti Richard Holbrooke jo tuoreeltaan.
Kukaan ei tuolloin arvannut, että Daytonin kanssa elettäisiin kolmenkymmenenkin vuoden kuluttua. Järjestelmän piti olla väliaikainen, mutta suurelta osin se on pysynyt muuttumattomana.
Siviiliperustuslakia ei ole vieläkään, vaan rauhansopimuksen 4. liitteestä on käytännössä tullut maan perustuslaki.
Dayton jakoi Bosnia-Hertsegovinan kahteen hallinnolliseen osaan, serbitasavaltaan (Republika Srpska) sekä bosniakkien ja kroaattien federaatioon (Federacija Bosna i Hercegovina). Valta federaatiossa on hajautettu kymmenelle kantonille, joista jokaisella on oma hallitus ja parlamentti. Lisäksi on autonominen Brčkon piirikunta. Eri tason ministereitä on toista sataa.
Valtiolla on heikko keskushallinto, jota johtaa kiertävällä vetovastuulla kolme presidenttiä: bosniakki, kroaatti ja serbi.
Jumittuneesta tilanteesta kertoo se, että maa on yhä kansainvälisen yhteisön valvonnassa ja alueella on rauhanturvaajia. Alkuvuodesta 2025 rauhanturvaajien määrää jopa lisättiin kasvaneiden jännitteiden takia.
Valtakoneisto ei pysty
tarjoamaan hallintoa
Kansainvälisen yhteisön nimittämällä korkealla edustajalla on laajat ”Bonnin valtuudet” puuttua päätöksentekoon. Hän voi esimerkiksi erottaa sopimusta rikkovat virkamiehet tai tehdä sitovia päätöksiä, jos paikalliset eivät niihin pysty . Vuodesta 2021 tehtävää on hoitanut saksalainen Christian Schmidt.
– Tiesimme, ettei sopimus ollut paras mahdollinen, mutta tarkoitus oli lopettaa sota, sanoo BiH:n entinen parlamentin puhemies Miro Lazovic Balkan Insight -sivuston haastattelussa.
Lazovic oli harvoja paikalla olleita Bosnian serbejä, kun Daytonin rauhansopimusta sorvattiin lentotukikohdassa Ohiossa kolme vuosikymmentä sitten.
– Mutta emme mitenkään uskoneet, että jäisimme (etnisten) jakolinjojen panttivangiksi. Meillä on rauha, mutta emme tiedä, mitä sillä tekisimme.
Länsi-Balkanin politiikkaan erikoistunut tutkija Jasmin Mujanović tiivistää asian:
– Bosnialla on taipumus jatkuvaan kriisiin, jota ajaa toimimaton poliittinen koneisto, joka jakaa valtaa, mutta ei pysty tarjoamaan hallintoa.
Esimerkistä käy vaikkapa Mostar federaatiossa.Kaupungin bosniakkien ja kroaattien erimielisyyksien takia kuntavaaleja ei kyetty järjestämään 12 vuoteen. Pattitilanne ratkesi vasta vuonna 2020. Euroopan ihmisoikeistuomioistuin hyväksyi mostarilaisen opettajan Irma Baralijan valituksen, että vaalien pitämättömyys loukkasi hänen oikeuksiaan.
Vielä 30 vuoden jälkeenkin
paljastuu julmuuksia
Yli satatuhatta kuollutta ja 2,3 miljoonaa sotapakolaista. Etnistä puhdistusta, johon liittyi joukkokarkotuksia, keskitysleirejä, kidutusta ja raiskauksia.
Bosnian sota (1992–1995) oli Jugoslavian hajoamissodista verisin, julmin ja monimutkaisin. Alueen kroaatit ja bosniakit taistelivat pääasiassa serbejä vastaan mutta myös keskenään.
Srebrenican pikkukaupungissa heinäkuussa 1995 tapahtunut joukkomurha oli raakuuksista järkyttävin. Bosnian serbijoukot tappoivat muutamassa päivässä kahdeksantuhatta bosniakkipoikaa ja -miestä. Sitä ennen serbisotilaat olivat vallanneet YK:n turva-alueella sijainneen kaupungin. Siellä olleet hollantilaiset rauhanturvaajat katselivat joukkomurhaa vierestä.
Kaikkea Bosniassa tapahtunutta ei ehkä ole edes tuotu päivänvaloon. Italian viranomaiset tutkivat väitettyä ”ihmissafaria” lähes neljä vuotta kestäneessä Sarajevon piirityksessä.
Kirjailija Ezio Gavazzeni on esittänyt todistusaineistoa siitä, että rikkaat eurooppalaiset sotaturistit olisivat käyneet ampumassa Sarajevon asukkaita, myös lapsia, korvausta vastaan 1990-luvulla.
Sarajevon ”ihmissafariin” on vedetty mukaan myös Serbian presidentti Aleksandar Vučić. Kroatialainen tutkiva toimittaja väittää, että Vučić olisi tuolloin ollut vapaaehtoisena eräällä sotilasasemalla, josta sotaturistit ampuivat siviilejä. Vučić pitää väitettä valheena.
Sodan raskas ja edelleen käsittelemätön perintö pitää haavat auki. Erityisesti serbitasavallan poliittinen eliitti on kieltäytynyt tunnustamasta kansanmurhaa, esimerkiksi Srebrenican verilöylyä. Tässä serbeillä on ollut vahva emo-Serbian tuki.
Serbiassa Vučić on keskittänyt vallan omiin käsiinsä. Hän oli äärioikeistolaisen serbinationalistipuolue SRS:n jäsen 1993–2008.
”Serbinationalistit
eivät luovu eroaikeista”
Pääpukarina BiH:n ongelmiin on totuttu pitämään pitkäaikaista populistista serbijohtajaa Milorad Dodikia, joka joutui lopulta syrjään serbitasavallan presidentin virasta. Hän uhmasi Christian Schmidtia säätämällä kaksi lakia, jotka olisivat estäneet korkean edustajan ja perustuslakituomioistuomen toimivallan serbitasavallassa. Vastavetona Schmidt kriminalisoi omien päätöstensä vastustamisen.
Dodik ja hänen liittolaisensa eivä tunnusta Schmidtin valtuuksia, koska nimitystä ei käsitelty YK:n turvallisuusneuvostossa.
Oikeus tuomitsi Dodikin vuodeksi vankeuteen ja kielsi hänen osallistumisensa politiikkaan kuudeksi vuodeksi. Tuomio astui voimaan elokuussa 2025. Aluksi Dodik vastusteli, mutta lopulta astui syrjään. Hän sai vaihdettua vankilatuomionsa vajaan 20 000 euron sakkoon.
Uudeksi presidentiksi valittiin – tosin täpärästi – Dodikin luottomies Sinisa Karan 23. marraskuuta pidetyissä vaaleissa. Oppositio on syyttänyt Dodikia ja Serbian presidentti Vučićia vaalien peukaloinnista. Äänestäjiä olisi tuotu bussilasteittain Serbiasta.
Dodik on ajanut avoimesti serbitasavallan irtautumista Bosnia-Hertsegovinasta jo parikymmentä vuotta. Hän on rakentanut rinnakkaisia instituutioita, muun muassa poliisivoimat.
– Nyt hän esittää uhria vetäytymällä taustalle. Mutta se on vain väliaikaista, enkä usko, että Dodik jättäisi poliittisen näyttämön, sanoo serbialainen politiikan analyytikko ja toimittaja Boris Varga:
– Serbinationalistit eivät anna periksi, he odottavat suotuisia kansainvälisiä olosuhteita Bosnia-Hertsegovinan hajoamiselle. Dodik pitää itseään (serbien) historiallisena yhdistäjänä.
Sopu on ollut jatkuvasti koetuksella myös kroaattien ja bosniakkien federaatiossa. Esimerkiksi Mostarin kaupunkia halkova Neretvajoki on myös etninen jakolinja. Mostarissa bosniakit asuvat pääasiassa joen itäpuolella, kroaatit taas länsirannalla.
Federaatiossa tilannetta hämmentävät emo-Kroatian kansallismieliset voimat, esimerkiksi HDZ-puolue.
Virallisesti Kroatia tukee yhtenäistä BiH:aa, mutta samalla se pitää perustuslaillisena velvollisuutenaan suojella Bosnian kroaattien etuja. Esillä on ollut jopa ”kolmannen yksikön”, jonkinlaisen autonomisen kroaattitasavallan, perustaminen BiH:aan.
Suur-Serbiasta
”serbialainen maailma”
Serbijohtaja Milorad Dodik on Länsi-Balkanin poliitikoista avoimimmin venäjämielinen. Boris Varga arvioi, että Moskovalla on ollut iso rooli Bosnia-Hertsegovinan epävakauden ylläpitämisessä, vaikka Venäjä oli aluksi mukana rauhanturvaoperaatiossa.
Serbeillä ja venäläisillä on läheiset historialliset, poliittiset ja kulttuuriset siteet. He ovat ortodokseja ja slaaviveljiä.
Kun entisen Jugoslavian raunioille kaavaillusta suur-Serbiasta ei tullut totta 1990-luvulla, idea puettiin uuteen asuun, ”serbialaiseksi maailmaksi”, Kremlin pelikirjasta kopsatun ”venäläinen maailma” -ideologian mukaan, Varga sanoo. Tarkoituksena on palauttaa serbien valta-asema Länsi-Balkanilla Bosnian lisäksi myös Montenegrossa ja Kosovossa.
Vargan mukaan ”serbialaista maailmaa” ryhdyttiin rakentamaan, kun Venäjä valtasi Krimin Ukrainalta 2014. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on vaikuttanut suoraan Länsi-Balkanin vakauteen. Levotonta on ollut myös Montenegrossa ja Kosovossa.
– Putinin suunnitelmissa oli alun perin toinen sotarintama Euroopassa, Bosnia-Hertsegovinassa, jotta Kreml (sotarintaman suojassa) saavuttaisi tavoitteensa Ukrainassa. Se ei ole toistaiseksi toteutunut, Varga sanoo
– Väitän kuitenkin, että Ukrainan juoksuhaudoissa puolustetaan myös Bosnia-Hertsegovinan vakautta.
Trump poisti
Dodikin pakotteet
Milorad Dodikin kaltaisilla serbinationalisteilla on laajempi tukiverkko. Esimerkiksi pääministeri Viktor Orbánin Unkari on suojellut Dodia. Orbán veljeilee oikeistopopulistien kanssa paitsi Euroopassa myös muualla maailmassa.
Kun oikeus tuomitsi Dodikin helmikuussa vankeuteen, Orbán lähetti Unkarin terrorisminvastaisen yksikön (TEK) serbitasavaltaan, ilmoittamatta siitä BiH:n viranomaisille.
Unkarin hallituksen mukaan kyse oli ”yhteisistä harjoituksista” paikallisen erikoisjoukon kanssa. Tosiasiassa TEK oli valmistautunut salakuljettamaan Dodin maasta, jos hänet yritettäisiin pidättää. Orbánin mukaan Dodik haluttiin syrjään, koska tämä ”ei tanssinut Brysselin pillin mukaan”.
Presidentti Donald Trumpin Yhdysvallat poisti lokakuussa presidentti Barack Obaman hallinnon Dodikille ja useille tämän liittolaisille asettamat pakotteet, joiden syynä olivat korruptio ja Daytonin rauhansopimuksen uhmaaminen.
Trumpin hallinto ei selittänyt millään tavalla päätöstään. Sarajevossa ja Brysselissä on arvuuteltu, mitä Trump sai vastineeksi. Bosniassa on runsaasti arvokkaita maametalleja, esimerkiksi litiumia.
Genevessä Sveitsissä työskentelevä bosnialaissyntyinen analyytikko Esad Širbegović pitää Trumpin päätöstä järkyttävänä. Hänen arvionsa on, että pakotteiden poisto ainakin siunaa kansanmurhan kieltämisen ja luo ”selkeän tien” Bosnian hajoamiselle.
Dodik on innokas Trumpin kannattaja, ja hän on esiintynyt usein punainen ”Make America Great Again” -lippis päässään. Dodik kiitti julkisesti Trumpia serbitasavaltaa kohtaan aiheutetun ”vakavan vääryyden korjaamisesta” ja ”moraalisen totuuden” tunnustamisesta.
– Tänään on selvää: serbitasavalta ei koskaan kaadu, Dodik julisti X-sivustolla.
Länsi-Balkanin
tyytymättömin kansa
Bosnia-Hertsegovinalla olisi toinenkin vaihtoehto kuin hajoaminen: jäsenyys EU:ssa.
Venäjän täysimittainen sota on vauhdittanut EU:n laajenemista. Geopoliittisista syistä unioni ei halunnut jättää BiH:aa enää ulos vaan jousti aiemmista ehdoistaan. EU myönsi Bosnialle jäsenehdokkuuden vuonna 2022. Päätös jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta tuli maaliskuussa 2024.
EU-jäsenyyden tavoittelu yhdistää bosnialaiset. Yli 70 prosenttia bosniahertsegovinalaisista kannattaa EU-jäsenyyttä, kertoo riippumaton Kantar-tutkimuslaitos kesäkuussa 2025 tekemässään mielipidekyselyssä. Jäsenyyttä vastustaa 21 prosenttia vastanneista, ja he asuvat pääasiassa serbitasavallassa.
Bosnialaisten haave EU:hun pääsystä on kuitenkin kaukana, ja ihmisten turhautuminen nykymenoon on miltei käsin kosketeltavaa.
Länsi-Balkanin kuudesta ehdokasmaasta bosnialaiset ovat kaikkein tyytymättömimpiä maansa tilanteeseen, kertoo tuore tutkimus. Isoin ongelma on korruptio (69 prosenttia), seuraaviksi tulevat maastamuutto, poliittinen epävakaus ja rikollisuus.
– Vielä pahempaa on se, että tulevaisuuden suhteen bosnialaiset ovat kaikista (EU:hun pyrkivistä yhdeksästä maasta) vähiten optimistisia, kirjoittaa tutkimushankkeen vetäjä Kurt Bassuener berliiniläisestä Democratization Policy Council -ajatushautomosta (DPC).
Analyytikko Boris Varga sanoo, ettei BiH pääse umpikujastaan ennen kuin ongelmaa ryhdytään ratkomaan Daytonin rauhan sopijaosapuolten eli Serbian ja Kroatian kanssa. Kroatia on EU-maa, ja se on ollut ehdokasmaa vuodesta 2012. Myös Yhdysvalloilla on Vargan mukaan tärkeä rooli alueen vakauttamisessa, kuten oli Daytonin sopimusta tehdessäkin.
– Kuten kolme vuosikymmentä sitten, Kroatia ja Serbia on otettava mukaan päättämään, jotta Bosnia ja Hertsegovinasta voi tulla toimiva valtio. Ongelma on vakavampi Belgradissa, joka odottaa vain hetkeä, jolloin Drina-joen molempien rantojen ihmiset yhdistyvät, Varga sanoo.









