7000 – 12 000 miljoonaa. Siinä on valtiovarainministeriön linjaama sopeutustarve vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen alkavalla vaalikaudella.
On parempi puhua miljoonista, koska ne havainnollistavat mittakaavan. Tällä hetkellä sopeutuspuheessa lentelevät muutamat miljardit sinne tänne. Yksi miljardi on tuhat miljoonaa, ja kun leikkaamisesta puhutaan, on kyse valtavasta summasta.
Eduskuntapuolueiden parlamentaarinen työryhmä määrittelee helmikuun loppuun mennessä, kuinka monta prosenttia pitää sopeuttaa. Loppuvuodesta valtiovarainministeriö lyö pöytään oman arvionsa. Niin parlamentaarinen työryhmä kuin VM nojaavat EU:n finanssipoliittisiin sääntöihin, joihin kaikki eduskuntapuolueet – vasemmistoliitto mukaan lukien – ovat sitoutuneet.
Puuttuvat sanat
Yksi asia loistaa keskustelussa poissaolollaan, ja se on brutto- ja netto-sanojen ero. Kansanedustajat puhuvat sopeuttamisesta kertomatta, mitä luvut oikeasti tarkoittavat.
Kerrataan. Petteri Orpon (kok.) oikeistohallitus on nettosopeuttanut 3,5 miljardin edestä. Valtaosa hallituksen säästöistä on joko toiveiden varassa tai sitten hallitus on omilla toimillaan kuten veronkevennyksillä syönyt säästöjen vaikutuksia. Jos leikkaa kahdella miljardilla menoja ja tuloja samaan aikaan, jää viivan alle nolla.
Tulevalla vaalikaudella pitää nettosopeutuksen valtiovarainministeriön mukaan olla 7–12 miljardia. Eli nettosopeutuksen pitää olla vähintään kaksinkertainen Orpon hallitukseen.
Nettosopeutukseen ei voi ottaa mukaan epämääräisiä kasvuennusteita. Esimerkiksi keskustan puhe kasvun tuplaamisesta on sitä itseään – silkkaa puhetta. Jos kasvu ei toteudu, pitää keskustan leikata kovalla kädellä.
Leikkausten lisäksi sopeutusta voi tehdä veroja korottamalla. Se on helpommin sanottu kuin tehty, jos hallituksessa on mukana oikeistopuolueita.
Ja kuten SDP:n kansanedustaja Matias Mäkynen KU:n Kaikki Uusiksi -podcastissa sanoi, valtiovarainministeriö kannattaa sopeutuksessa veronkorotusten sijaan ennemmin suoria leikkauksia.
Kertauksen aika
Vielä kerran. Kun kansanedustaja sanoo jakavansa valtiovarainministeriön arvion sopeutustarpeesta, tarkoittaa hän olevansa valmis leikkaamaan tuhansien miljoonien edestä.
Jos onnistuu korottamaan veroja niin, että kassaan tulee tuhat miljoonaa, on jäljellä vielä 6 000 – 11 000 miljoonaa sopeutettavaa. Ja jos poliitikko haluaa esimerkiksi panostaa johonkin 1 000 miljoonan edestä, kasvaa sopeutustarve jälleen 7 000 – 12 000 miljoonaan.
Vertailun vuoksi: jos lakkauttaisi kaikkien järjestöjen valtionavustukset, ei kasassa olisi vielä kuin muutama sata miljoonaa. Seitsemän miljardin sopeutustarpeella se tarkoittaisi, että jäljellä olisi leikattavaa vielä yli 6 500 miljoonan edestä.
lehti 