Pienten oppilaiden näkeminen jatkuvasti väsyneinä, voimattomina, unisina ja puutteellisesti vaatetettuina huolettaa varhaiskasvatuksen opettaja Yaneth Carhuajulcaa, joka työskentelee Cachachin kunnassa Pohjois-Perussa.
– Tilanne on hyvin surullinen. Monet äidit ja isät joutuvat köyhyyden vuoksi tekemään mitä tahansa töitä eivätkä ehdi huolehtia lapsistaan. Lapset tulevat kouluun ilman kenkiä, hiukset kampaamatta ja väsyneinä, Carhuajulca kertoo.
Perun 34 miljoonasta asukkaasta lähes kolmasosa elää köyhyydessä. Cajamarcan alue, johon Cachachi kuuluu, on alueista köyhin: köyhyysaste on 45 prosenttia. Se on selvästi yli maan keskiarvon, joka on 27,6 prosenttia.
Cajamarca on yksi Perun 24 hallintoalueesta. Laajamittaisen kaivostoiminnan tuoma vauraus ei ole kaventanut eriarvoisuutta, joka koskettaa suurta osaa alueen noin 1,5 miljoonasta asukkaasta. Erityisesti köyhyys vaikuttaa lapsiin.
Sama todellisuus toistuu koko Perussa, jossa neljä kymmenestä alle viisivuotiaasta elää köyhyydessä. Käytännössä se tarkoittaa puutteita koulutuksessa, terveydenhuollossa, ravitsemuksessa, ja turvallisessa sekä puhtaassa elinympäristössä. Ne ovat kaikki välttämättömiä tekijöitä lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Puute ja heikko pääsy sosiaalisiin palveluihin heikentää lasten mahdollisuuksiaan tulevaisuudessa.
Lapsuuden köyhyyden pitkä varjo
Lapsiköyhyyden mittaaminen on Perussa kesken. Köyhyyttä ei mitata vain rahallisesti, vaan moniulotteisesti. Moniulotteinen köyhyys määräytyy sen perusteella, onko lapsella pääsy koulutukseen, kokonaisvaltaiseen terveydenhuoltoon ja asuntoon. Lisäksi mitataan oikeutta identiteettiin ja sosiaalisiin yhteyksiin. Nämä ulottuvuudet on määritelty Perun valtion kehitys- ja sosiaalipolitiikassa.
– Lapsiköyhyyttä mitataan eri tavalla kuin muuta köyhyyttä, koska sen seuraukset kestävät koko elämän, korostaa Unicef Perun sosiaalipolitiikan asiantuntija Jorge Rivero.
Perussa 75 vuotta toiminut Unicef on tukenut mittausprosessia YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen pohjalta. Riveron mukaan tulokset julkaistaan pian., Tutkimusnäyttöä hyödynnetään julkisten hankkeiden suuntaamiseen kiireellisimpiin puutteisiin.
Mittauksessa sovelletaan elinkaarilähestymistapaa. Neljästä tarkasteltavasta elämänvaiheesta kaksi koskee lapsuutta ja nuoruutta, ikäryhmissä 0–5-vuotiaat ja 6–17-vuotiaat.
– Ensimmäisessä ryhmässä mitataan terveyttä, asumista, peruspalveluja ja resursseja. Indikaattoreihin kuuluvat esimerkiksi anemia, krooninen aliravitsemus, asumisen ahtaus, maapohjainen lattia, turvallinen vesi ja jätehuolto, Rivero selittää.
Toinen ikäryhmä, 6–17-vuotiaat, kattaa kuusi kohtaa, joihin kuuluvat edellisten lisäksi koulutus ja digitaaliset yhteydet, internetin käyttö ja poissaolot koulusta.
Kehitys- ja sosiaaliministeriö on luvannut julkaista tutkimuksen tulokset lähiaikoina. Rivero huomauttaa kuitenkin, että jo nykyiset rahallisen köyhyyden luvut ovat erittäin korkeita.
– Jos katsomme kestävän kehityksen tavoitteita lasten köyhyyden ja äärimmäisen köyhyyden osalta, tilanne ei ole parantunut vuodesta 2015, vaan jopa hieman heikentynyt, hän sanoo.
Terveellinen ravinto ja ympäristö
43-vuotias Carhuajulca on itsekin neljän lapsen äiti. Hän huolehtii omien lastensa terveydestä ja hyvinvoinnista, mutta tiedostaa ympäristön vaarat.
– Cajamarcassa on paljon sekä laillista että laitonta kaivostoimintaa. Joet, laidunmaat ja viljelykasvit ovat saastuneita, minkä vuoksi meillä on raskasmetalleja veressämme. Siihen yhdistyy äärimmäinen köyhyys, jonka näen päivittäin luokkahuoneessani, hän kertoo.
Carhuajulca kokee työnsä merkitykselliseksi, mutta todellisuus koulussa musertaa.
– Me opettajat autamme kaikin tavoin, mutta tarvitsemme valtiolta vahvan tuen. Hallitukset lupaavat teitä ja siltoja, mutta todellinen kriisi on aliravitsemus, saastunut juomavesi ja terveyspalvelujen puute, hän sanoo.
Carhuajulcan mukaan Cajamarcassa on valtava maataloudellinen potentiaali. Sosiaalipolitiikka on jäänyt jälkeen, vaikka alue kärsii kaivostoiminnan seurauksista.
– Jos valtio takaisi lapsille terveellisen ravinnon, puhtaan veden ja turvallisen ympäristön, he voisivat opiskella, valmistua ammatteihin ja nostaa perheensä köyhyydestä.
Ilman näitä toimia lapset keskeyttävät koulunsa, perustavat perheen hyvin nuorina, ja köyhyys siirtyy sukupolvelta toiselle, Carhuajulca varoittaa.
uutiskirje 
