Suomi on tanssinut oikeiston pillin mukaan käytännössä koko 2000-luvun. Jos katsoo vuosisadan ensimmäisen kvartaalin lopputulosta, ei sitä voi pitää kauhean hyvänä.
Oikeiston vastaus umpisurkeaan kehitykseen on, että tarvitaan samaa lääkettä. Ongelma on se, että oikeiston lääke ei toimi ja se on kansantaloudelle epäterveellistä.
Vasemmiston kannalta suurin ongelma on se, että enemmistö suomalaisista – ainakin äänestävistä – on valmis allekirjoittamaan oikeiston tarjoaman reseptin.
Miksi vasemmiston tarjoama vastalääke ei herätä suurempaa kannatusta?
Suomessa toistellaan jatkuvasti tiettyjä fraaseja. Yksi uusimmista on, että maassa ei ole ollut kasvua 17 vuoteen. Tätä toistellaan etenkin oikeistosta, ja sitä hokemalla perustellaan oikeiston uudistuksen kaapuun puettuja leikkauksia tai veronkevennyksiä. Hyötyjiä ovat hyvätuloiset, kärsijöinä jo valmiiksi heikommassa asemassa olevat.
Oikeiston kaava on entisestään eriarvoistuva Suomi, mutta miksi vasemmiston tarjoama vastalääke ei herätä suurempaa kannatusta?
Kärjistäen: Jos ei Suomessa ole talous kasvanut seitsemääntoista vuoteen, ei ole vasemmistokaan tai koko punavihreä blokki. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa SDP sai 21,4 prosenttia äänistä, vasemmistoliitto 8,8 ja vihreät 8,5.
Nykyisten gallupien perusteella seuraavissa eduskuntavaaleissa tulos voi hyvin olla pitkälti samanlainen. Parissakymmenessä vuodessa SDP on harmaantunut, vasemmistoliitto on kaupungistunut ja vihreät teknokratisoitunut entisestään. Kannatus – se on pysynyt samana.
Vasemmistoliiton kohdalla analyysissa pitää luonnollisesti muistaa puolueessa tapahtunut massiivinen muutos, joka on 2020-luvulla entisestään kiihtynyt. Kolmisenkymmentä prosenttia jäsenistä on liittynyt puolueeseen Porin 2022 puoluekokouksen jälkeen.
Optimisti katsoo puolueen vetovoimaa, eurovaalitulosta ja selkeää linjaa sekä useita vaalivoittoja. Pessimisti sanoo, että kaikesta tuosta huolimatta kunta- ja aluevaaleissa kannatus kasvoi valtakunnallisesti melko vähän, vaikka vallassa on epäsuosittu oikeistohallitus. Molemmat ovat tavallaan myös oikeassa.
Mistä löytyy positiivisia merkkejä? Vasemmisto voi katsoa New Yorkiin, jossa vasemmistolainen Zohran Mamdani on nousemassa pormestariksi. Vasemmisto voi katsoa Saksaan, jossa Linke lähti haudan partaalta nousuun. Vasemmisto voi katsoa Britanniaan, jossa vasemmisto on vihreän puolueen kautta noussut uhkaamaan oikeistolaistuneen Labourin asemaa.
Yhteistä näille esimerkeille on se, että ne löytyvät suurista kaupungeista. Saksassa ja Britanniassa vasemmiston suurin kannatus löytyy niistä.
Vasemmiston kannatuksen keskittymisestä suuriin kaupunkeihin on puhuttu varmaan jo kyllästymiseen asti. Kyllästymiselle on myös hyvä syy, koska se ei kerro koko totuutta. KU:n verkkosivuilla julkaistuissa analyyseissa on todettu, kuinka kannatus on kasvanut monella pienemmällä paikkakunnalla.
Tähän pätee sama kuin optimistiin ja pessimistiin, jotka ovat omalla tavallaan molemmat oikeassa. Seuraavaksi heidän pitää löytää yhteinen käsitys vasemmiston suunnasta 2030-luvulla.
Teesi: vasemmisto kasvaa kaupungeissa. Antiteesi: vasemmistolta löytyy edelleen kannatusta myös pienemmiltä paikkakunnilta. Synteesi?
Kirjoittaja on KU:n päätoimittaja.
uutiskirje 
