Yhdysvallat iski heti vuodenvaihteen jälkeen sotilaallisesti Venezuelaan. Yhdysvaltain erikoisjoukot kaappasivat maan johtajan Nicolas Maduron ja hänen vaimonsa. Maduro kuljetettiin Yhdysvaltoihin, missä hänet aiotaan viedä oikeuden eteen. Maduroa syytetään muun muassa huumekaupasta.
Tässä jutussa käydään läpi iskun vaikutuksia maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaisen kanssa. Haastattelu tehtiin hyökkäystä seuraavana päivänä, joten moni kysymys oli vielä auki.
Venezuelan sisäinen tilanne
Nicolás Maduro johti Venezuelaa vuodesta 2013. Hän nousi valtaan, kun hänen edeltäjänsä Hugo Chávez kuoli.
Venezuelan taloudellinen tilanne synkkeni Maduron kauden edetessä. Taloudelliset vaikeudet olivat alkaneet jo Chávezin kaudella.
Maduron hallinto muuttui myös entistä itsevaltaisemmaksi. Vuoden 2024 presidentinvaalien lopputulosta pidetään laajasti väärennettyinä. Niissä Maduro julistettiin voittajaksi, mutta juuri kukaan ei tunnustanut Maduron voittoa.
– Oletus on, että Venezuelassa on viime aikoina ollut enemmän tyytymättömyyttä kuin hyväksyntää Maduron hallintoa kohtaan. Iso kysymys, mistä ei liene tutkimusperäistä tietoa, on, miten näihin Yhdysvaltain iskuihin on suhtauduttu.
Heti iskujen jälkeen Venezuelan hallinto uhosi, että maa taistelee Yhdysvaltain imperialismia vastaan.
– Ei vaikuta siltä, että tämän ikään kuin bolivariaanisen skenen pyrkimys olisi mitenkään erityisen vahvasti onnistunut, Teivainen tiivistää.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump puolestaan sanoi tiedotustilaisuudessa, että maa aikoo pitää ohjaksia käsissään Venezuelassa. Mitä se tarkoittaa, selviää vasta myöhemmin.
Selvintä on, että tilanne on epäselvä. Maduron hallinto on monta kertaa ehditty julistaa kaatuneeksi, mutta pystyssä se on lopulta pysynyt. Nyt johtaja on kaapattu, mikä luonnollisesti muuttaa tilannetta huomattavasti aiemmista.
– On erittäin epäselvää, mitä Trumpilla on mielessään. Trump on pitänyt eri vaihtoehtoja esillä. Voi olla ihan järkevääkin, ettei paljasta korttejaan heti, Teivainen sanoo.
Suhtautuminen Latinalaisessa Amerikassa
Latinalaisen Amerikan johtajista Kolumbian presidentti Gustavo Petro ja Brasilian presidentti Lula da Silva tuomitsivat Yhdysvaltain iskun. Molemmat ovat vasemmistolaisia, mutta Maduron hallintoon molemmat suhtautuivat kriittisesti.
– Tuomitsemista on nyt ehkä vähemmän kuin olisi ollut jossain muussa tilanteessa. Madurolla ei juuri ole ideologista sympatiaa, Teivainen huomauttaa.
Petron suhtautuminen Maduroon on esimerkiksi ollut hyvin kriittistä. Vielä kriittisemmin Maduroon on suhtautunut Chilen väistyvä presidentti Gabriel Boric, joka on niin ikään vasemmistolainen.
– Madurolle ei ole tullut kauheasti ideologisaatteellista sielujen sympatiaa, minkä lisäksi monissa maissa on tapahtunut siirtymä oikealla viime aikojen vaaleissa. Chilessä valtaan nousee laitaoikeistolainen presidentti. [Maduron] Tukijat ovat tosi vähissä.
Historiallisesti Yhdysvallat on monta kertaa sekaantunut Latinalaisen Amerikan asioihin ja vaihtanut hallintoja tarvittaessa väkivalloin. Tämän vuoksi suhtautuminen USA:n toimiin on myös oikeiston piirissä ollut nihkeämpää.
Teivainen nostaa esiin mielipidetutkimukset, joissa on kysytty Latinalaisen Amerikan ihmisten kantaa Yhdysvaltain sotilaallisiin interventioihin.
– Se on saanut yllättävän paljon tukea eli mielipideilmasto on muuttunut. Voisi sanoa, että tällainen hyökkäys saa enemmän ymmärrystä kuin viisi, kymmenen tai 20 vuotta sitten.
Yksi tukija Madurolla on ollut, ja se on Kuuba. Kuuba on hyvin riippuvainen Venezuelan öljytoimituksista, minkä lisäksi maat ovat ideologisesti läheisiä.
– Katselin juuri Kuuban presidentin Miguel Díaz-Canelin farkkutakki päällä pitämän puheen, jossa huudettiin alas imperialismi aika monta kertaa.
Kuuban tuki jää Teivaisen arvion mukaan lämpimän käden tasolle. Muualla Latinalaisessa Amerikassa on kommentoitu iskua hieman samaan tapaan kuin Länsi-Euroopassa.
– Kansainvälistä oikeutta olisi hyvä kunnioittaa, mutta tavallaan hyvä, että tästä diktaattorista on nyt päästy. Näiden kahden välillä on nyt ollut tasapainoilua eri maiden kommenteissa, Teivainen havainnollistaa.
Vaikutus kansainväliseen politiikkaan
Isku Venezuelaan vie maailmaa entistä enemmän kohti isojen valtojen etupiirijakoa. Teivainen tosin toppuuttelee tulkinnassa.
– Maailma on monella tapaa globaalimpi ja poikkikansalliset yhteydet parempia. Sellaista etupiiriajattelua, jossa yhteyksiä muualle ei olisi, ei nyt saada aikaiseksi. Mutta kyllä iskua Venezuelaan voi pitää sen yhtenä ilmestymänä.
Etupiirijaon lisäksi hyökkäys murentaa entisestään kansainväliseen oikeuteen nojaavaa maailmanjärjestystä. Kun Yhdysvaltain hyökkäystä ei selväsanaisesti tuomita, miten voidaan tuomita toisen maan vastaava yritys.
– Tähän on moni muukin kiinnittänyt huomiota. Sellainen riskihän siinä piilee.
Teivainen huomauttaa, että Venäjä ja Kiina ovat molemmat tuominneet Yhdysvaltain iskun Venezuelaan kansainvälisen oikeuden vastaisena.
– Kiinnostavaa on, miten sekä Venäjä että Yhdysvallat pyrkivät argumentoimaan, että juuri heidän, monien laittomana pitämä, hyökkäyksensä jotenkin mahtuu kansainvälisen oikeuden periaatteisiin.
Kun Yhdysvaltain iskua ei suoraan tuomita, tuo se lännelle eteen uuden ongelman.
– Se tekee astetta hankalammaksi moraaliin tai kansainväliseen oikeuteen perustuvan kritiikin vaikkapa juuri Venäjän suorittamia kansainvälisen oikeuden loukkauksia vastaan.
Yhtenä osoituksena etupiiriajattelusta voi pitää myös sitä, että Venäjä on saamassa haltuunsa laittomalla hyökkäyssodalla vallattuja alueita. Yhdysvaltain rauhanesityksissä Ukrainan pitäisi luopua monista Venäjän valtaamista alueista.
– Nythän Yhdysvallat vähän testaa, missä määrin vastavuoroisuus tässä toimii, vaikka Yhdysvallat ei de facto maanhankintaa ole tekemässä, Teivainen sanoo.
Teivainen viittaa Trumpin puheisiin, joissa hän on perustellut hyökkäystä Venezuelan öljyvaroilla.
– Kriittisen analyytikon vinkkelistä Trump on puhunut riemastuttavan avoimesti, että eihän tämä maksa mitään, kun siellä on niin paljon öljyä ja muita kaivannaisia. Siinä oli jotain raikkaan avointa suhteessa tapoihin, joilla tällaiset laittomat hyökkäyssodat yleensä perustellaan.
Suomen ulkopolitiikan näkemys
Suomen valtiojohto on kommentoinut Yhdysvaltain hyökkäystä varovaisesti. Tasavallan presidentti Alexander Stubb julkaisi viestipalvelu X:ssä kommentin, jossa hän ei suoraan tuominnut iskua.
– Nicolás Maduron hallinto on jo pitkään ollut vailla legitimiteettiä. Vaalit vuonna 2024 olivat räikeän epärehelliset. Suomi on tämän osana Euroopan unionia todennut. EU on myös asettanut pakotteita Venezuelalle.
– Kaikilla valtioilla on kuitenkin vastuu kunnioittaa kansainvälistä oikeutta ja toimia sen mukaisesti. Tämän periaatteen säilyminen on Suomen intresseissä. Se on ulkopolitiikkamme kulmakivi.
– Nyt on tärkeää tukea demokraattisen hallinnon syntyä. Seuraamme tilanteen kehittymistä tarkasti, Stubb kirjoitti.
Teivainen on lanseerannut termin turvallisuuspoliittinen jousto. Sillä viitataan tilanteeseen, jossa Suomi on valmis joustamaan, jos maan turvallisuuspolitiikka niin edellyttää. Voiko Stubbin lausuntoa tulkita turvallisuuspoliittisen jouston näkökulmasta?
– Kyllähän siinä sellainen yhteys on, että valtiojohto pitää – ja miksipä ei pitäisi – Suomen turvallisuuspoliittisia intressejä sellaisina, että Yhdysvaltojen myötämielisyys on siinä olennainen seikka. Silloin tällaistakin asiaa kommentoidaan kieli keskellä suuta, Teivainen vastaa.
Teivainen hakee yhtymäkohtia vuoden 1968 elokuuhun, jolloin Neuvostoliitto hyökkäsi Tshekkoslovakiaan muiden Varsovan liiton maiden kanssa. Silloin hyökkäyksen tuomitsivat tiukimmin SKDL:n poliitikot Ele Aleniuksen johdolla. Virallinen Suomi kommentoi huomattavasti varovaisemmin.
Nyt Yhdysvaltain hyökkäys Venezuelaan on tuomittu jyrkimmin vasemmistoliiton suunnalta.
– Jokuhan voisi ajatella, että molemmissa kohdissa valtiojohdolla on kieli keskellä suuta, koska on turvallisuuspoliittista joustamista siinä, miten pahasti halutaan sanoa. Ja miten sitten parlamentin vasemmistolaidalla istuvan puolueen johto selvästi suorasanaisemmin tuo esille, että tässä loukataan periaatteita, joiden loukkaamista pitäisi enemmän pitää esillä.
Samaan hengenvetoon on todettava, että suomalaisessa vasemmistossa riitti myös Neuvostoliiton toimien hyväksyjiä, joita päätyi myös vasemmistoliiton riveihin, kun puolue perustettiin.
Takaisin nykyhetkeen. Teivainen kiinnittää Stubbin kommentissa huomion sanaan kuitenkin. Jos haluaa, sitä voi pitää pienenä kritiikkinä Yhdysvaltojen suuntaan. Samoin kuitenkin-sanan sisältämä muotoilu oli myös ulkoministeri Elina Valtosen kommentissa: ”Kaikilla valtioilla on kuitenkin vastuu kunnioittaa ja toimia kansainvälisen oikeuden mukaisesti”.
– Ehkä se on rohkein kriittinen piikki, jonka Suomi nyt sitten ulkopoliittisesti voi tässä tilanteessa sanoa.
Teivainen huomauttaa, että Valtosen englanninkielessä viestissä ei kuitenkin-sanaa ollut.
– Liekö sitten käännöksen huolimattomuutta vai ulkopoliittista varovaisuutta.
Trumpin asema
Teivainen nostaa vielä lopuksi esiin Donald Trumpin vanhan kommentin. Trump sanoi ennen kuin valittiin ensimmäisen kerran, että voisi vaikka ampua ihmisen keskellä New Yorkia, eikä se vaikuttaisi hänen suosioonsa.
– Nythän tätä lausuntoa on testattu sisä- ja ulkopoliittisesti.
Sisäpoliittisesti sitä testattiin, kun Trump yritti kumota presidentinvaalien tuloksen ja usutti kannattajansa valtaamaan USA:n kongressin. Neljä vuotta myöhemmin hänet valittiin uudelleen presidentiksi.
Ulkopoliittisesti Trump on uhannut hyökätä Grönlantiin, joka kuuluu Nato-liittolainen Tanskalle. Hän on myös kyseenalaistanut Yhdysvaltain sitoutumisen Euroopan puolustamiseen. Isku Venezuelaan oli jälleen uusi lisä.
– Nyt on aika laajasti hyväksytty, että näin voi toimia. Ongelma tietysti on, että jos se hyväksytään tuolla, niin millä moraalisilla tai juridisilla lihaksilla sitä sitten kritisoidaan vaikka Venäjän kohdalla?
uutiskirje 
