Kansalaiskeskustelu lihansyönnistä on tunteikasta, jakautunutta ja uusliberalismin läpitunkemaa. Tämä käy ilmi ajatuspaja Vasemmistofoorumin raportissa ”Liha ja jakautunut yhteiskunta”, jossa tarkastellaan yhteiskunnallista polarisaatiota eli jakautumista uutismedioiden verkkokommenttien avulla. Raportin on kirjoittanut filosofian tohtori Juho Turpeinen ja se julkistettiin tänään keskiviikkona Helsingissä.
Turpeinen valitsi raportin aiheeksi ajankohtaisen ja jakavan lihansyönnistä luopumisen.
Myös kasvissyöntiä puoltavat tai lihasta luopumista kannattavat kommentoijat pitivät ruokailuvalintoja etupäässä yksilön valintana.
– Kasvisruokailu on tullut yhä näkyvämmäksi osaksi kulttuuriamme aina ruokakaupan hyllyjen tarjonnasta sosiaalisen median keskusteluihin, hän toteaa.
Ahdistusta
Turpeinen tarkastelee tutkimuksessaan kolmen uutisaiheen ympärillä käytyä keskustelua: vuoden 2024 uusien ravitsemussuositusten, Marttaliiton kasvisruokakampanjan ja Tatu ja Patu -kirjojen tekijöiden päätöksen poistaa lihaviittaukset kirjojensa tulevista painoksista.
Hän keskittyy erityisesti konservatiivisiin reaktioihin ajatukseen lihasta luopumisesta.
– Nämä reaktiot ilmenevät ahdistuksena, Turpeinen toteaa.
Tutkimusraportin mukaan ilmiön taustalla vaikuttaa etenkin kolme tekijää.
– Ensinnäkin konservatiivisiin ihanteisiin kuuluu vapaus ulkoisilta häiriöiltä, pakolta ja rajoituksilta, Turpeinen kuvaa.
– Se on sitä, ettei joku pakota tekemään jotain tai rajoita ulkopuolelta. Lihansyönnistä luopuminen nähdään tällaisena ulkoisena pakkona tai rajoituksena.
– Toisaalta tähän vapauskäsitykseen kytkeytyy haluttomuus asettaa itselle rajoja, vaikka samaan aikaan oltaisiin valmiita asettamaan rajoja ja rajoituksia muiden ihmisten haluille ja tarpeille.
– Kolmantena tekijänä nostan esiin kapitalismin, jonka toimintamallit ylläpitävät lihansyöntiä halun tasolla.
Yksilön valinta
Turpeinen keskittyi erityisesti konservatiivisten reaktioiden analyysiin, mutta kiinnostavin tutkimustulos löytyikin yllättäen muualta.
– Mielestäni ehkä kiinnostavin havainto tutkimuksessa liittyi kuitenkin siihen, miten myös kasvissyöntiä puoltavat tai lihasta luopumista kannattavat kommentoijat pitivät ruokailuvalintoja etupäässä yksilön valintana, hän sanoo.
– Siinä mielessä sekä konservatiiviset että liberaalivasemmistolaisemmat tulkinnat ovat uusliberalismin läpäisemiä.
Turpeisen mukaan lihasta luopuminen edellyttäisikin laajaa ja syvällistä kulttuurista mullistusta, jonka esteenä toimivat kuitenkin konservatiiviset reaktiot
– Ehkä ennen kaikkea konservatismin ytimessä oleva vähintäänkin kriittinen ja pahimmillaan vihamielinen suhtautuminen muutokseen, Turpeinen kuvailee.
Hän toteaa raportin havaintojen olevan linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa, jossa on havaittu, että lihansyönti on moninaisesti kietoutunut kulttuuriin ja siihen puuttuminen on haasteellista.
Uusliberalistinen suhtautuminen
Turpeinen huomauttaa, että uusliberalistinen, individualistinen eli yksilökeskeinen eetos hallitsee verkkokeskusteluja laidasta laitaan, minkä vuoksi keskustelua on vaikea käydä rakenteista, jotka lihan syömiseen tai syömättömyyteen vaikuttavat. Uusliberalismi myös nähdään epäpoliittisena tulokulmana.
– On vaikea ottaa tai vaatia yhteisöllistä vastuuta, jos ei nähdä asioiden rakenteellista puolta ja valtakysymyksiä, vaan tulkitaan poliittisesti akuutit, mutta polarisoivat asiat viime kädessä yksilön valinnoiksi. Turpeinen tiivistää.
Hän peräänkuuluttaakin julkiseen keskusteluun enemmän rakenteellisten muutosten ajamista ja kulttuurista vaikuttamista, vähemmän yksilön syyllistämistä ja vastuuttamista.
– Vaikka aiheen tiimoilta esiintyy jonkin verran episteemistä eli tiedollista polarisaatiota, uskon, että tärkeämmässä roolissa ovat moraalinen, affektiivinen eli tunnepohjainen ja ideologinen polarisaatio, Turpeinen sanoo.
– Siinä, missä politiikan täytyy vastata rakenteisiin, jotka ylläpitävät lihansyönnin kulttuuria, viestinnän täytyy vastata niihin moraalisiin, affektiivisiin ja ideologisiin sitoumuksiin, joita ihmisillä lihansyönnistä on.
– Muutos ei siis syntyne vain faktoista tiedottamalla, vaan suostuttelemalla, ohjaamalla ja joissain tilanteissa ehkä myös pakottamalla.
uutiskirje 
