Donald Trump on tehnyt paljon typeryyksiä, mutta myös mullistanut tavan, jolla poliittinen kampanjointi toimii jatkossa. Vuoden 2016 vaalivoiton jälkeen Trumpille naureskeltiin, kun hän jatkoi massiivisten stadiontilaisuuksien järjestämistä, vaikka oli jo voittanut vaalit.
Katsokaa, tuo puhuu ihmisille, vaikka sitä äänestettiin jo! Sittemmin Trumpin intuitio on osoittautunut toimivaksi: hän pitää ihmiset jatkuvan vallankumouksen tunnussa mukana.
Suomessa vaalit ovat se aika, jolloin vasemmisto puhuu omista tavoitteistaan. Muun ajan se puhuu siitä, mitä typeryyksiä hallitus tekee. Taktiikka näyttää myös ihan toimivalta, sillä vasemmiston kannatus on pysynyt hyvänä, kuntavaalit voitettiin varsinkin Helsingissä reilusti ja Li Anderssonin manttelinperijä Minja Koskela on pitänyt puolueen pinnalla. Miksi siis pitäisi puhua tavoitteista, kun ei edes ole vaaleja välittömässä näköpiirissä?
Minulla on teoria, että yksi syy, miksi vasemmiston kannatus ei ole tätä vielä paljon suurempi, on että ihmiset eivät tiedä, mitä vasemmisto tekisi, jos se saisi valtaa. Tai jos tietävätkin, eivät usko siihen eivätkä innostu siitä. Orposta ei tykätä, mutta vasemmisto on liian vieras vallankäyttäjä. Vasemmistosta pidetään vallan vahtikoirana. On siis ihmisille tärkeää, että vasemmisto katsoo päältä, kun muut käyttävät valtaa.
Suomalaisen politiikan erityispiirre on toki kilpailla siitä, kuka lupaa kaikkein vähiten, tai nykyään oikeastaan kuka manaa eniten kurjuutta. Tällä tavoin Petteri Orpo ja Riikka Purra onnistuivat vallan kahvaan pääsyssä: maahanmuuttajat, vasemmistolaiset ja köyhät joutuvat kuritukseen, eikä velkaa oteta senttiäkään! Voi olla, että ihmiset eivät edes osaa enää odottaa politiikalta mitään positiivista, joten herättelyä tosiaan tarvitaan, jos haluamme oman politiikkamme joskus kelpaavan.
Entä jos vasemmisto ottaisi jatkuvan vallankumouksen taktiikan käyttöön? Entä jos se myisi tavoitteitaan joka paikassa? New Yorkin uuden pormestarin Zohran Mamdanin opein pitää asettaa muutama selkeä tavoite, joihin ihmiset oikeasti uskovat, ja kaataa ne kaikkien kurkusta alas uudelleen ja uudelleen.
Media inhoaa, osa äänestäjistä inhoaa, mutta enemmistö rakastaa. Mamdani vieläpä tarttui joka ikiseen oikeistomedian esiintymistilaisuteen minkä sai.
Politiikkaa tehdessä helposti alkaa ajatella, että tärkeintä on reagoida siihen, mitä hallitus on juuri nyt tekemässä. Se onkin tärkeää ja pitää mukana keskustelussa. Pitkällä tähtäyksellä tärkeintä kuitenkin on rakentaa jotakin omaa. Omat tavoitteet, oma politiikka, josta ihmiset voivat aidosti innostua.
Jos olisin päivän puoluediktaattori, minun puolueeni alkaisi järjestää striimejä, joukkokokouksia, keskustelutilaisuuksia ja kaikkea siltä väliltä muutaman ison tavoitteen ympärille: kuuden tunnin työpäivällä lisää aikaa perheelle ja läheisille, yli 1000 euroa puhtaana käteen, täysin maksutta hoitoon heti kun sitä tarvitsee ja maailman puhtain luonto ja suojelluimmat metsät. Ihmiset innostettaisiin hurmokseen, loisimme oman poliittisen kulttuurin ja tekisimme palatsivallankumouksen!
Tiedän, että tämä ei välttämättä toimisi. En vain jaksa enää lukea yhtään ulostuloa siitä, miten hallitus antaa “kylmää kyytiä” suomalaisille, en enää siitä, miten vihapuhe tekee poliitikon työstä vaikeampaa enkä siitä, miten vasemmisto “ottaisi vähemmän velkaa” kuin Orpon hallitus. Jotakin uutta kiitos.
Voit katsoa kolumnin myös videomuodossa tästä:
lehti 