Presidentti Karol Nawrocki, 42, vannoi virkavalansa 6. elokuuta Puolassa. Päivä oli synkkä pääministeri Donald Tuskille, 68, ja hänen EU-myönteiselle keskustaoikeistolaiselle hallituskoalitiolleen.
Tusk oli laskenut sen varaan, että hänen liittolaisestaan, Varsovan pormestarista Rafał Trzaskowskista, 53, olisi tullut Puolan uusi presidentti. Tämän tuella Tusk olisi vihdoin saanut vapaat kädet toteuttaa vaalilupauksiaan.
Tuskin vaalivoittoon 2023 siivittänyt uudistusohjelma on ollut jumissa edellisen presidentin vastustuksen takia, ja hallituksen suosio on romahtanut.
Puolalaisten sotilaiden lähettämistä Ukrainaan vastustaa peräti 86 prosenttia.
Toisin kuitenkin kävi. Tuskin kiivas vastustaja, kansallismielinen historioitsija ja entinen amatöörinyrkkeilijä Karol Nawrocki päihitti pormestarin vajaalla prosenttiyksiköllä, tosin vakuuttavasti.
Toisella vaalikierroksella kesäkuussa Nawrocki sai 10,6 miljoonaa ääntä ja äänestysaktiivisuus oli historiallisen korkea, 72 prosenttia. Vain solidaarisuusjohtaja Lech Wałesa on yltänyt samaan. Wałesa oli Puolan ensimmäinen vapailla vaaleilla valittu presidentti kommunismin romahdettua 1989.
Puolassa presidentillä on laaja veto-oikeus lainsäädännössä ja mahdollisuus tehdä myös omia lakialoitteita.
Nawrockin voitto oli huono uutinen myös Brysselille ja Kiovalle, sillä Ukraina-avun jatkumisen kriittiset hetket ovat käsillä.
Puola on ollut yksi sitoutuneimmista Ukrainan liittolaisista. Venäjän hyökkäyssodan myötä Puolan poliittinen painoarvo on noussut, ja sen armeijalla on jo Euroopan suurin asevoima. EU tarvitsee Varsovaa Berliinin ja Pariisin rinnalle.
– Puolan pitäisi pysyä eturintamassa taistelussa Venäjän aggressiota vastaan, mutta sen sijaan se vajoaa yhä syvempiin sisäpoliittisiin riitoihin, arvioi politiikan tutkija Marta Prochwicz Jazowska European Council on Foreign Relations -ajatushautomon (ECFR) Varsovan-toimistosta.
– Puolan halvaantuminen heikentää koko länttä hetkellä, jolloin vahvuutta ja yhtenäisyyttä tarvittaisiin kaikkein kipeimmin.
Vaaleissa heilui Ukraina-kortti
Toisin kuin edeltäjänsä Andrzej Dudan, Nawrockin suhde Ukrainaan on vähintäänkin monimutkainen. Vaalikampanjassaan Nawrocki käytti Ukraina-vastaista kieltä ja syytti Kiovaa liittolaistensa hyväksikäytöstä. Hän sanoi vastustavansa Ukrainan ”ennenaikaista” EU- ja Nato-jäsenyyttä.
Ensi töikseen presidenttinä Nawrocki käytti veto-oikeuttaan ja torppasi Puolassa asuvien ukrainalaisten sotapakolaisten sosiaaliturvan jatkumisen. Hän suostui allekirjoittamaan lain vasta sitten, kun siihen oli lisätty ehdoksi työllistyminen.
Puolaan on muuttanut 1,6 miljoonaa ukrainalaista sen jälkeen, kun Venäjä aloitti hyökkäyssotansa helmikuussa 2022.
Nawrockin Ukraina-irtiotot kertovat yleisen mielipiteen muutoksesta Puolassa. Puolalaiset ovat entistä väsyneempiä Ukrainan auttamiseen.
Vuosina 2022–2024 Puola käytti 40 miljardia euroa eli 1,9 prosenttia bruttokansantuotteestaan Ukrainan puolustus- ja humanitaariseen apuun. Luvuissa ovat mukana sotapakolaisista aiheutuneet kulut. Puola on toimittanut Ukrainalle 47 sotilasapupakettia.
Toukokuussa 2022 tehdyssä mielipidekyselyssä peräti 67 prosenttia puolalaisista oli sitä mieltä, että Puolalle olisi hyvä, jos maassa sillä hetkellä asuvat ukrainalaiset jäisivät useiksi vuosiksi. Kolme vuotta myöhemmin näin ajattelevia on enää 45 prosenttia.
Puolan aseavun vähentämistä tai lopettamista kannattaa lähes puolet, ja puolalaisten sotilaiden lähettämistä Ukrainaan vastustaa peräti 86 prosenttia kyselyyn vastanneista.
– Jos joku poliitikko ei ota näitä lukuja vakavasti, hän varmasti häviää vaalit, tutkija Marta Prochwicz Jazowska muistuttaa.
Niinpä Ukraina-korttia heiluttelivat presidentinvaalikampanjassa myös Tuskin liittolaiset, jopa Tusk itse.
– Rafał Trzaskowski matki Nawrockia ja antoi ymmärtää, että hänkin tukisi rajoituksia sotapakolaisten sosiaaliturvaan. Kampanjan aikana Tusk taas ilmoitti, ettei Puola lähetä joukkoja Ukrainaan, Prochwicz Jazowska sanoo.
Tuskin hallinnon virallinen kanta on, etteivät rauhanturva- tai rauhoittelujoukot riitä vastaamaan Venäjän uhkan laajuuteen. Varsova ajaa kattavaa Venäjän eristämisstrategiaa, joka rakentuu Naton ympärille.
Historiallista oikeudenmukaisuutta
Karol Nawrocki siirtyi Puolan presidentinpalatsiin kansallisen muistin instituutin (Instytut Pamięci Narodowej, IPN) johtajan tehtävästä. Laitos tutkii Puolan historiaa, erityisesti toisen maailmansodan ja kommunistihallinnon aikoja.
Puolaa vuodet 2015–2023 hallinnut kansalliskonservatiivinen Laki ja oikeus -puolue (PiS) otti IPN:n haltuunsa heti valtakautensa alussa ja teki instituutista Puolan isänmaallisen ja nationalistisen maailmankuvan levittäjän. IPN:ää pidetään puolalaisnationalismin tärkeimpänä kylvöalustana valtion koneistossa.
Nawrockin PiS nimitti instituutin johtoon 2021, vaikka hänellä ei ollut kansainvälisiä akateemisia saavutuksia, eikä hän ole myöskään maailmansodan historioitsija. Sen sijaan Nawrocki on perehtynyt Ukrainan kansannousuarmeijan (UPA) puolalaisvainoihin toisen maailmansodan aikana.
Presidentinvaalissa Nawrocki oli PiS:n ehdokas, tosin ilman jäsenkirjaa. Hän teki ”historiallisesta oikeudenmukaisuudesta” kampanjansa keskeisen teeman. Se oli viesti erityisesti Ukrainalle ja yksi syy, miksi Nawrocki haravoi toisella kierroksella valtaosan kahden äärioikeistolaisen ehdokkaan äänistä.
Historiallista oikeudenmukaisuutta uusi presidentti on perännyt myös Saksalta. Ensimmäisellä Berliinin-matkallaan Nawrocki väitti, että Saksa on yhä velkaa Puolalle 1 300 miljardia euroa natsiajan hirmuteoista. Saksa sanoo kuitanneensa velan aikapäiviä sitten.
Joukkohaudat auki Volhyniassa
Puolalla ja Ukrainalla on pitkä yhteinen historia, jossa on selvittämättömiä kipukohtia. Maiden välejä hiertävät eritoten Volhynian verilöyly ja Stepan Banderan (1909–1959) rooli natsi-Saksan rinnalla.
Bandera oli ukrainalaisen nationalistijärjestön (OUN) johtaja, jota monet yhä pitävät maansa itsenäisyysliikkeen sankarihahmona Ukrainassa. OUN:n sotilaallinen siipi UPA tappoi kymmeniätuhansia puolalaisia nykyisessä Länsi-Ukrainassa vuosina 1943–44.
Varsova pitää verityötä kansanmurhana ja syyttää siitä Ukrainaa. Kiova puolestaan on korostanut esimerkiksi puolalaisten tekemiä kostotoimia siviilejä vastaan sodan jälkimainingeissa eikä hyväksy kansanmurha-termiä.
Sovinnon tekeminen ei ole ollut helppoa. Vuoden alussa pääministeri Tusk ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kuitenkin kertoivat, että ”historiallinen sopu” Volhynian joukkohautojen avaamisesta oli syntynyt. Ukraina purki vuodesta 2017 voimassa olleen kiellon, ja kaivaukset alkoivat huhtikuussa.
Zelenskyi on pyytänyt Puolalta anteeksi Volhynian verilöylyä, tosin hieman vastahakoisesti.
– Mutta Puolan puolella on ääniä, jotka näyttävät odottavan ukrainalaisten pyytävän anteeksi jatkuvasti – ikään kuin sille ei olisi loppua, sanoi puolalainen historioitsija Adam Leszczyński elokuun lopulla Links International Journal of Socialist Renewal -lehdessä.
Polttoainetta venäläiselle propagandalle
Presidentti Nawrocki on esittänyt myös ukrainalaisnationalistien symbolien käyttökieltoa.
Puolassa kiellettyjä ovat natsi- ja kommunistiajan tunnusmerkit, mutta Nawrocki haluaisi listalle myös ”banderiittisymbolit”, esimerkiksi UPA:n punamustalipun. Presidentin kanta on sama kuin PiS:n johtajan Jarosław Kaczyńskin: Ukrainalla ei ole asiaa EU:hun Bandera kainalossaan.
Ehdotus suututti Kiovan, mutta Nawrocki on uhannut ajaa vaateensa lakiin.
Venäjän propagandakoneistolle Volhynian traagiset tapahtumat ja ukrainalaisten ”banderisoiminen” ovat täydellistä polttoainetta, muistuttaa Links-julkaisu. Neuvostoliitto salamurhasi Banderan, mutta Putin on käyttänyt hänen haamuaan perusteluna hyökkäykselle Ukrainaan.
”’Rikolliskansa’” tappoi ensin Volhyniassa, ja nyt se tekee samaa Donbassissa itäisessä Ukrainassa. Moskova yhdistää kyynisesti nämä kaksi erillistä tapahtumaa ja kylvää eripuraa liittolaismaiden välille”, Linksin jutussa kirjoitetaan.
SW Researchin syyskuussa 2024 tekemä kysely osoittaa, että Volhyniasta on tullut pysyvä osa nyky-Puolan politiikkaa. Yli puolet vastaajista on sitä mieltä, että Ukrainan EU-jäsenyyden ehdoksi tulisi asettaa Volhynian joukkohautojen avaaminen. Peräti 67 prosenttia vastanneista epäilee Ukrainan vilpittömyyttä hankkeessa.
Historioitsija Adam Leszczyńskin mielestä sopuun on vain yksi tie.
– On esitettävä koko tarina, ja sitten molempien osapuolten on myönnettävä virheensä. Vasta sitten voimme rakentaa [maiden välisen] ystävyyden historiallisen totuuden varaan.
Oikeiston vaalivoitto tulossa
Puolassa hallitus huolehtii ulkopolitiikasta, mutta uusi presidentti tuskin malttaa pysyä siitä erossa. Vaalikampanjassa Nawrocki flirttaili avoimesti Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin kanssa, ja hänen periaatteensa on ”Puola ensin”.
Tukea valinnalleen Nawrocki sai Yhdysvalloista. Sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeri Kristi Noem korosti vaalien alla Varsovassa, että Nawrockista ”pitää tulla” presidentti ja että Trzaskowskin kaltaiset ”sosialistit ja ihmiset” vaarantavat maansa.
– Nawrocki tuntee suurta sympatiaa Trumpia kohtaan. Ja kuten Trump, myös hän suhtautuu kielteisesti EU:n edistykselliseen ja liberaaliin eliittiin, sanoo apulaisprofessori Wojciech Rafałowski Varsovan yliopistosta ukrainalaisen European Pravda -lehden haastattelussa.
Rafałowski kuvaa Nawrockin vakaumusta ”vahvan oikeistolaiseksi”, ja sanoo, että Trumpilla saattaa olla vaikutusta hänen Ukraina-retoriikkaansa. Apulaisprofessorin mielestä Nawrocki on kuitenkin ”enemmän Ukraina- kuin Venäjä-myönteinen”.
Politiikassa Nawrocki on kokematon ja siksi arvaamaton. Jotkut kommentaattorit arvioivat Nawrockin olevan lähempänä Puolan äärioikeistolaisen Konfederaation nationalistisempaa siipeä kuin PiS:ää.
Konfederaation ehdokas Sławomir Mentzen, 38, sai presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella 14,8 prosenttia äänistä ja oli kolmas. Puolue pitää Ukraina-apua taakkana ja yksisuuntaisena.
Professori Rafałowskin arvio on, että presidentti Nawrocki saattaisi pyrkiä puolalaisten oikeistopopulistien keulakuvaksi ja rakentaisi jonkinlaisen ”sateenvarjon” PiS:n ja Konfederaation ylle.
Seuraavat parlamenttivaalit pidetään syksyllä 2027, ja nykyiset mielipidekyselyt povaavat oikeistolle voittoa.
Päämnisteri Donald Tuskin koalitiota Nawrocki on kuvannut ”Puolan historian huonoimmaksi”. Hallituksessa istuu ideologisesti kirjava rypäs keskustaoikeistolaisia ja vasemmistolaisia puolueita.
– Miljoonat äänestäjät seisovat takanani, joten minulla on oikeus toimia sen mukaan, mikä heille on tärkeää, Nawrocki julisti kesällä.
”Järjestelmä ei toimi, eikä sitä voi korjata”
Mikä Puolassa mättää, ja miksi maa on syvästi kahtiajakautunut?
Kysymykseen vastasi vanhempi tutkija Sławomir Sierakowski Saksan ulkosuhteiden neuvostosta (DGAP) blogissaan syyskuussa. Sierakowski on myös Varsovassa toimivan vasemmistolaisen Krytyka Polityczna -liikkeen (politiikan kritiikki) perustaja ja johtaja.
– Puolalaisten arvostus demokratiaa kohtaan on laskenut. Poliittisesta kannasta tai motiiveista riippumatta enemmistö on sitä mieltä, että nykyinen poliittinen järjestelmä on niin toimimaton, ettei sitä voi korjata.
Puolaa on hallinnut vuodesta 2007 lähtien ”duopoli”: joko Tuskin oikeistoliberaali blokki tai Jaroslaw Kaczyńskin kansalliskonservatiivinen PiS. Sisäpoliittinen riitely on ollut loputonta, ja puolalaiset ovat entistä valmiimpia äänestämään ketä tahansa, kunhan hän tulee duopolin ulkopuolelta. Nawrocki kampanjoi puolueettomana.
– Liberaalit kehystävät vaalit toisensa perään puolalaisten ja idioottien väliseksi taisteluksi, oikeisto taas patrioottien ja pettureiden väliseksi taisteluksi, Sierakowski kirjoittaa.
Sierakowskin mukaan Puolan polarisaatio juontaa juurensa vuosisatojen taakse, ratkaisemattomaan feodaaliseen jakoon kaupunkieliitin ja maaseutuväen välillä.
– Jos mikä tahansa liberaali hallitus ei onnistu palauttamaan maaseutuväen luottamusta eliittiin yhteiskunnallisten uudistusten avulla, se kaatuu ennemmin tai myöhemmin.
– Ellei tapahdu ihmettä, on vaikea nähdä, miten Tusk pystyisi kääntämään nykyisen trendin. Yhteiskunta on kauttaaltaan radikalisoitunut, ja äänestäjät ovat entistä valmiimpia hyväksymään vahvan johtajan, Sierakowski sanoo.









