Karachi, Pakistan – IPS/Zofeen Ebrahim
Vuosi 2026 ei alkanut hyvin Pakistanin naisten oikeusturvan kannalta, sillä raiskaus tulkitaan edelleen joksikin muuksi maan korkeimmissa tuomioistuimissa.
Tammikuussa 2026 Pakistanin korkein oikeus kumosi raiskaustuomion ja muutti sen haureudeksi eli avioliiton ulkopuoliseksi, suostumukselliseksi seksiksi. Päätös alensi syytetyn 20 vuoden vankeusrangaistuksen viiteen vuoteen ja pienensi sakon 500 000 rupiasta 10/ 000 rupiaan. (Noin 1540 eurosta 30 euroon) Päätös herätti jälleen vaatimuksia paremmasta oikeusturvasta naisille.
– Tällaiset tuomiot eivät rohkaise naisia ilmoittamaan seksuaalisesta väkivallasta, sanoo Ayesha Farooq, vuonna 2021 perustetun raiskausten tutkinta- ja oikeudenkäyntilakia koskevan komitean puheenjohtaja.
Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevaa lainsäädäntöä uudistettiin uhrien hyväksi viimeksi vuonna 2021. Siitä huolimatta 70 prosenttia sukupuoleen perustuvasta väkivallasta jää ilmoittamatta, ja ilmoitetuista tapauksista vain viisi prosenttia johtaa tuomioon.
Lakiin sisältyvät myös raiskaukset, joista tulee tuomio harvakseltaan. Vuonna 2024 Islamabadissa annettiin seitsemän tuomiota 176 raiskaustapauksesta, Khyber Pakhtunkhwassa yksi 258:sta, Sindhissä ei yhtään 243 raiskaustapauksesta, ja Balochistanissa raportoitiin 21 raiskausta ilman yhtäkään tuomiota.
– En ole koskaan ollut näin pettynyt oikeuslaitokseemme. Tuomarit ovat epäonnistuneet ja menettäneet uskottavuutensa sukupuolitietoisena oikeuslaitoksena, sanoo naisten oikeuksia ajavan AGHS-järjestön toiminnanjohtaja Nida Aly.
Tuomiot sivuuttavat uhrin kokemuksen
Eräässä korkeimman oikeuden käsittelemässä tapauksessa syytetty raiskasi uhrin aseella uhaten. Uhri ilmoitti tapahtuneesta seitsemän kuukautta myöhemmin. Käräjäoikeus tuomitsi raiskaajan, ja Lahoren hovioikeus piti tuomion voimassa. Korkein oikeus kuitenkin luokitteli teon haureudeksi vedoten kantelijan pitkään vaikenemiseen, vastarinnan puutteeseen ja fyysisten vammojen puuttumiseen.
Myös toisessa, vuoden 2024 tapauksessa korkeimman oikeuden tuomari alensi raiskaustuomion haureudeksi, koska uhri ei osoittanut vastarintaa eikä väkivallan merkkejä ollut, ja ilmoitus tehtiin vasta kaksi päivää rikoksen jälkeen.
Perustelut ovat herättäneet voimakasta kritiikkiä Kansallisessa naisten asemaa koskevassa komissiossa, jonka mukaan suostumusta ei voida päätellä hiljaisuudesta, viivästyneestä ilmoituksesta tai vastarinnan puutteesta. Komissio kehottaa tuomioistuimia tunnistamaan seksuaaliseen väkivaltaan liittyvän trauman, pelon, pakottamisen ja valtasuhteet.
– Oikeuslaitoksen käyttämä kieli ja päätökset muovaavat paitsi tulevia oikeuden päätöksiä, myös yhteiskunnallisia asenteita, uhrien luottamusta ja yleistä luottamusta oikeusjärjestelmään. Ne saavat uhrit epäilemään, ettei heitä uskota, ja näin estävät ilmoittamista ja vahvistavat hiljaisuutta, pelkoa ja itsesyytöksiä, UN Women Pakistanin maajohtaja Jamshed M. Kazi toteaa.
Raiskausta avioliitossa ei vieläkään tuomita
Lahoren hovioikeus hylkäsi myös raiskaussyytteet aviomiestä vastaan, joka raiskasi vaimonsa aseella uhaten. Syynä vapauttavaan tuomioon oli se, että avioliitto oli yhä juridisesti voimassa. Tuomari totesi miehen käytöksen olevan epämoraalista ja uskonnollisten sekä sosiaalisten normien vastaista, mutta ei rikollista, koska tekohetkellä raiskaaja ja uhri olivat naimisissa.
– Tuomari keskittyi avioliiton pätevyyteen ja sivuutti täysin naisen väitteen suostumuksen puutteesta ja pakotetusta seksistä aseella uhaten, Aly sanoo.
Näin avioliitto toimi edelleen puolustusperusteena, vaikka rikoslain muutos poisti poikkeuksen jo vuonna 2006. Siihen saakka laki määritteli raiskauksen tapahtuvan seksuaalisessa kanssakäymisessä miehen ja naisen välillä, joka ei ole hänen vaimonsa. Vuoden 2006 muutoksella puolustusperuste poistettiin, mutta laki ei selkeästi käsitellyt suostumuksen puutetta avioliitossa.
– Vuoden 2006 laki korjasi epäoikeudenmukaisuutta erottamalla raiskauksen zinasta, eli laittomasta seksuaalisesta kanssakäymisestä, johon lukeutuvat aviorikos ja haureus. Mutta se ei selvästi todennut, että suostumuksen puute avioliitossa on myös raiskaus, ja tämä hiljaisuus on antanut vanhojen oletusten säilyä, sanoo Pakistanin parlamentin jäsen ja naisten oikeuksien ajaja Sharmila Faruqui.
Faruqui korostaa etenkin vanhempien tuomareiden koulutuksen lisäämisen tarvetta ja lainsäädännön selkeyttämistä, mutta toteaa samalla, että tuomarit ovat lopulta sidottuja lakiin.
– Kun laki on epäselvä, jopa hyväntahtoiset tulkinnat voivat mennä pieleen.
Faruqui lisää, että ihmisarvoon ja tasa-arvoon perustuvan suostumuksen on oltava keskustelun keskiössä siviilisäädystä riippumatta,.
– Avioliittoa ei koskaan tarkoitettu väkivallan mahdollistajaksi.
lehti 