Näköalattomuutta, talouskuria ja lähipalveluiden katoamista – ei ole ihme, ettei vihreä siirtymä kaikille maistu

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Sotilaallista varautumista ja ekologisen kriisin hillitsemistä yhdistää yksi asia. Tekemättä jättäminen tulee todella kalliiksi. Siksi onkin ihmeellistä, että vain aseisiin riittää rahaa.

Suomessa kaikista eduskuntapuo­lueista koostunut työryhmä esitti puolustusmäärärahojen kaksinkertaistamista vuoteen 2029 mennessä. Vasemmistoliitto jätti esitykseen eriävän mielipiteen.

Julkisessa keskustelussa marssijärjestys on harvinaisen selvä. Jos univormussa esiintyvä henkilö haluaa rahaa, ei mitään rajoja ole. Muille tarjotaan ainoastaan säästöjä ja ulko-ovea.

Kaiken sotakiihkon keskellä ekologinen kriisi etenee vääjäämättä, eikä enää kovin hitaasti.

Syyllisten etsiminen on aina mälsää, mutta tässä tapauksessa sellainen on helppo löytää. Kyseinen henkilö istuu Moskovassa, Kremlissä. Venäjän presidentti Vladimir Putin on rikollisella hyökkäyssodallaan saanut koko Euroopan sota­pelon valtaan. Suomi ei olisi Natossa, Suomi ei olisi solminut DCA-sopimusta Yhdysvaltain kanssa, eikä Suomi olisi muuttamassa kantaansa ydinaseisiin ilman Putinin toimia.

Siinä mihin Suomen eliitti ei kymmenien vuosien aikana kyennyt, onnistui Putin käytännössä yhdessä yössä: muuttamaan suomalaisten enemmistön mielipiteen. Mustan huumorin ystävä kehottaisi Atlantti-seuraa lähettämään kiitoskortin Kremliin.

Kaiken sotakiihkon keskellä ekologinen kriisi etenee vääjäämättä, eikä enää kovin hitaasti. Suomessakin aletaan huomata vesivarantojen ehtymistä, monissa Euroopan maissa kuivuus aiheuttaa jo valtavia ongelmia. Lajikato on kiihtynyt.

Kriisin mittaluokkaa ei välttämättä kiistetä, mutta sen vaatimat hillitsemiskeinot kyllä. Kärjistetysti moni poliitikko sanoo, että jotain pitäisi tehdä, mutta se ei saisi maksaa mitään.

Ekologinen kriisi vaatii enemmän kuin sotilaallinen varautuminen – sekä rahaa että toimia. Kun poliitikot puhuvat kunnianhimoisista ilmasto­toimista, puhutaan toimista, jotka eivät välttämättä ole edes riittäviä. Kunnianhimoisia ilmastotoimia ei ole tehty vielä missään.

Typerryttävä esimerkki Suomesta on Finnairin päätös aloittaa jälleen lennot Helsinki-Vantaan lento­kentältä Turkuun ja Tampereelle. Edes tällaista hulluutta ei kyetä estämään.

Harva kyseenalaistaa miljardien panostuksia puolustusvoimiin. Jos puhe kääntyy miljardien ilmastotoimiin, alkaa ihmettely.

Eikä se pelkästään ihmetyksen aihe ole. Eri puolilla Eurooppaa on havaittu sama ilmiö. Monikriisien aikakausi iskee voimakkaammin isojen kaupunkikeskusten ulkopuolelle. Samalla esimerkiksi tuulivoimalat nousevat näille alueille.

Kun järjestelmä tarjoaa näköalattomuutta, talouskuria ja lähipalveluiden katoamista, ei ole ihme, että vihreä siirtymä ei kaikille maistu. Helpommin maistuu nostalgian verhoon puettu viha, ja tätä lääkettä tarjoavia Euroopassa riittää.

Kriisin mittaluokkaa ei välttämättä kiistetä, mutta sen vaatimat hillitsemiskeinot kyllä.

2000-luvun alussa puhuttiin paljon, kuinka toisenlainen maailma on mahdollinen. Nyt se on syntymässä, mutta suunnasta ei ole vielä varmuutta.

Keskustaoikeistolaisessa ja -vasemmistolaisessa puheessa toistuu usein, kuinka meillä on vielä toivoa. Niin onkin, mutta se ei synny itsestään. Toivo pitää tehdä. Suomessa hyvä paikka aloittaa on ensi kevään vaaleissa.

Muutoksen tuulia odottaessa KU toivottaa kaikille lukijoilleen hyvää kesää!