Latinalaisen Amerikan ja Karibian alue kuuluu maailman monimuotoisimpiin alueisiin. Samalla se tuhoutuu nopeammin kuin lähes mikään muu alue maailmassa.
Kehityspankki CAF:n mukaan alueella sijaitsee noin 40 prosenttia maailman luonnon monimuotoisuudesta. Alueella on myös kuusi maailman 17 monimuotoisimmasta maasta: Brasilia, Kolumbia, Ecuador, Meksiko, Peru ja Venezuela.
Alueen luontoa uhkaavat kuitenkin metsäkato, ilmastonmuutos, luonnonvarojen ylikulutus sekä kasvavat tuotanto- ja kulutuspaineet.
Pelkästään vuosina 2005–2015 alueelta hävisi 41 miljoonaa hehtaaria metsää. Metsäkato heikentää ekosysteemejä, köyhdyttää elinkeinoja ja uhkaa ruokaturvaa. Taustalla ovat muun muassa tehomaatalouden laajeneminen ja kaupunkien kasvu.
Luontokadon vaikutukset kohdistuvat erityisesti alkuperäiskansoihin, maaseudun väestöön ja afrikkalaistaustaisiin yhteisöihin.
Alkuperäiskansojen tieto auttaa suojelemaan luontoa
Asiantuntijoiden mukaan yksi tärkeimmistä ratkaisuista luontokadon ehkäisemiseksi löytyy pienviljelystä.
– Pienviljely tuottaa pienessä mittakaavassa ekologisesti ja ylläpitää ympäristön hoitoon liittyviä perinteitä, perulainen tutkija Giovanna Vásquez kansalaisjärjestö Descosta sanoo.
Vásquezin mukaan alkuperäiskansat puolustavat luonnon monimuotoisuutta päivittäin, sillä heidän maailmankuvansa perustuu tasapainoon luonnon kanssa eikä pelkästään tuotannon kasvattamiseen.
Tutkimusten mukaan myös kestävät viljelymenetelmät voivat hidastaa luonnon monimuotoisuuden katoamista. Ne perustuvat tasapainoiseen suhteeseen luonnon kanssa.
Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla elää lähes 60 miljoonaa alkuperäiskansoihin kuuluvaa ihmistä. Moni heistä viljelee satoa perheelleen pienillä aloilla.
YK elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO mukaan pienviljely muodostaa 80 prosenttia alueen maataloudesta.
Tämän huomattiin myös koronapandemian aikana, jolloin monet Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen perheet pystyivät turvaamaan ruokansa pientilojen tuotannon ansiosta.
Silti pienviljelijät kokevat jäävänsä poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Eusebio Vásquez on Sachabamba-nimisestä yhteisöstä kotoisin oleva viljelijä. Hän viljelee 70 lajiketta perunoita sekä neljää lajiketta kvinoaa ja härkäpapua. Vásquez toimii myös Perun ekologisten tuottajien järjestön Anpen puheenjohtajana.
– Viljelen luomua perheen omaan kulutukseen. En ole riippuvainen siemenpankeista enkä maatalousyrityksistä. Tuotan itse siemeneni ja lannoitteeni, kertoo Vásquez.
Hänen mukaansa viranomaiset eivät ymmärrä, että luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen tarkoittaa samalla tulevaisuuden ruokaturvaa.
Pienviljelijät kohtaavat yhä vakavampia ilmastonmuutoksen seurauksia.
– Se ei ole vain veden tai sateen puutetta, pakkasia ja raekuuroja, viljelykasvien tauteja ja tuholaisia. Se on myös meidän tilanteemme: mitä me syömme ja toimitamme paikallisille markkinoille, jos emme tuota, Vásquez sanoo.
Hän manaa, kuinka pienviljelijät on jätetty yksin ja valtion tuet menevät tehomaatalouden ulkomaan vientiin.
FAO:n mukaan pienviljely kantaa jopa 65 prosenttia äärimmäisten sääilmiöiden aiheuttamista maataloustappioista. Järjestö arvioi, että maatalouden tuottavuus voi laskea alueella 10,7 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Seurauksena voi olla jopa 17 miljoonan ihmisen muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin vuoteen 2050 mennessä.
Vásquezia huolestuttaa erityisesti nuorten lähtö maaseudulta.
– Monesti ponnistelumme eivät riitä pitämään nuoria maaseudulla, vaan he lähtevät rahan perässä töihin laittomiin kaivoksiin. Kuka sitten viljelee maata tulevaisuudessa?
Maaseudun naiset ovat kestävyyden eturintamassa
Tutkija Giovanna Vásquezin mukaan maaseudun ja alkuperäiskansojen naiset ovat harjoittaneet käytännössä kiertotaloutta jo sukupolvien ajan.
He hyödyntävät luonnon tarjoamia resursseja kestävällä tavalla ja ylläpitävät viljelymenetelmiä, jotka perustuvat luonnon kunnioittamiseen ja tasapainoon.
Tästä huolimatta heidän työnsä jää usein näkymättömäksi.
– Meidän panoksemme on hiljainen ja näkymätön, sanoo pienviljelijä María Eugenia Calla.
Calla toimii myös Perun maaseudun naisjärjestöjen kattojärjestön puheenjohtajana ja Anpen varapuheenjohtajana.
Hänen mukaansa luonnonmukainen viljely perustuu maan jatkuvaan hoitamiseen, vuoroviljelyyn ja kompostijätteen käyttämiseen ravinteena kemikaalien sijaan.
– Meille maa on kuin lapsi, jota täytyy ruokkia. Jos se on hyvin ravittu, se harvoin sairastuu. Kaikki tämä palvelee meitä, kun korjaamme satoa. Meille ei ole olemassa rikkaruohoja, vaan käytämme kaiken uudelleen.
Calla toivoo, että myös kaupunkien asukkaat ja päättäjät ymmärtäisivät luonnon suojelun merkityksen.
– Toivon, että vielä tulee päivä, jolloin ihmiset – ja ennen kaikkea viranomaiset – ymmärtävät, mitä planeetasta huolehtiminen tarkoittaa. Siitä voisi tulla paikka, jossa ihmiset voivat elää hyvin ja jossa luonnonmukaiset käytännöt voivat kukoistaa.
uutiskirje 
