Lähes kaksiviikkoiset YK:n ilmastoneuvottelut päättyivät kesäkuussa Bonnissa ristiriitaisissa tunnelmissa. Neuvottelijat totesivat, että monissa paikallisissa ilmastohankkeissa oli saatu lupaavia tuloksia, mutta teknisistä edistysaskelista huolimatta moni poliittisesti herkkä aihe jäi ratkaisematta.
Vahvimmat erimielisyydet liittyivät ilmastorahoitukseen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä päästövähennyksiin. Laajaa huolta herättivät myös ilmastotoimissa vitkuttelu sekä neuvotteluissa toistunut tutkimustiedon kyseenalaistaminen.
Bonnin neuvottelut toimivat keskeisenä valmisteluvaiheena YK:n vuosittaiselle ilmastokokoukselle, joka järjestetään tänä vuonna marraskuussa Turkin Antalyassa.
Laahaava rahoitus ja hidastelun anatomia
Kysymykset siitä, kenen tulisi maksaa ilmastotoimista ja kuinka nopeasti maiden tulisi vähentää päästöjään, olivat hankalimmin ratkaistavia.
Globaalia etelää edustavat ryhmät vaativat ripeitä käytännön toimia ilmastorahoituksen sitoumuksissa pysymiseksi.
– Meidän tulee päästä keskusteluista ja raporteista ilmastotoimien tehokkaaseen toteuttamiseen, Kiinan ja ryhmä 77:n koalitio vetosi.
Ryhmä painotti, ettei ilmastonmuutokseen sopeutumistavoitteita voida toteuttaa tehokkaasti ilman merkittävää rahoitustukea ja peräänkuulutti sopeutumistoimien asettamista prioriteetiksi ilmastoagendalla.
Useat neuvotteluryhmät muistuttivat, että miljoonat ihmiset kärsivät jo nyt ilmastonmuutoksen aiheuttamista katastrofeista. Afrikan maiden neuvotteluryhmä teroitti, ettei Afrikalla ole varaa hidasteluun ilmastoriskien voimistuessa.
Neuvotteluhuoneiden ulkopuolella kansalaisjärjestöt arvostelivat globaalia pohjoista vastuun pakoilusta.
– Taas kerran YK:n neuvottelut suistuivat raiteiltaan, kun rikkaat maat kieltäytyivät ottamasta vastuuta julkisen ilmastorahoituksen kasvattamisesta, sanoi Oxfam-järjestön ilmastopolitiikan asiantuntija Mariana Paoli.
Järjestön mukaan edes sopeuttamisrahoituksen kolminkertaistaminen 105 miljardiin euroon ei riittäisi kattamaan sopeutuksen kustannuksia globaalissa etelässä. Arvioiden mukaan sopeuttamisen vuosittainen hintalappu olisi 270 ja 320 miljardin euron välillä vuoteen 2035 asti.
Paoli kutsui tilannetta ”mustaksi ironiaksi” huomauttaen, että maailma sai ensimmäisen biljonäärinsä samaan aikaan, kun haavoittuvaisimmat maat kamppailivat riittävän ilmastorahoituksen turvaamiseksi.
– Rikkaiden maiden haluttomuus osallistua ilmastotalkoisiin on hämmästyttävää, Paoli totesi.
Myös Euroopan unioni myönsi neuvottelujen etenevän yhä liian hitaasti ja vaati keskustelujen jatkamista vielä ennen marraskuun ilmastokokousta.
Vaarana tieteen vähättely
Useat neuvotteluryhmät kantoivat huolta yleistyneistä yrityksistä haastaa tai heikentää ilmastotoimien tieteellistä perustaa. Ilmastodenialismi ja ilmastonmuutokseen liittyvän tiedon politisoiminen ovat saaneet disinformaation aikakaudella uutta virtaa.
– Ilmastotoimien tulisi aina perustua parhaaseen saatavilla olevaan tutkimustietoon, vaati Britannian vetämä ryhmä, joka oli pettynyt Bonnin neuvottelijoiden kyvyttömyyteen kytkeä uusinta tietoa neuvottelujen asiasisältöön.
– Tiede ei ole neuvottelukysymys, säesti Sveitsin johtama ryhmä ja muistutti, että tieteellinen näyttö on johdonmukaisesti ohjannut globaalia ilmastotoimintaa.
Se kehotti maita tukemaan hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n raporttien julkaisemista.
Ilmastohaavoittuvuuden kärkikastiin kuuluvien pienten saarivaltioiden ryhmä esitti tiukinta kritiikkiä Bonnin neuvotteluissa.
– Toistuvat yritykset kyseenalaistaa, ylenkatsoa tai vähätellä 1,5 asteen lämpötilarajan merkitystä pienten saarivaltioiden elinehtona nostattavat meissä syvää huolta, ryhmä totesi.
Meriveden pinnan nousu, rantaviivan eroosio sekä voimistuvat myrskyt ovat ryhmän maille elämän ja kuoleman kysymyksiä.
Vuoristoalueita edustava yhdentoista maan ryhmä vaati, että ilmastoagendalle sisällytettäisiin myös vuoristoalueille erityiset ilmastohaavoittuvuudet, kuten jäätiköiden sulaminen, vesipula, tulvat ja ekosysteemin heikkeneminen.
Vähiten kehittyneiden maiden ryhmä huomautti, että tutkimustiedon vähättely osuu voimakkaimmin ilmastonäkökulmasta haavoittuvaisimpiin väestöryhmiin.
– Hylkäämme tämän istunnon tieteeseen kohdistuvat räikeät vähättely-yritykset, vähiten kehittyneet maat sanoivat.
Ryhmä varoitti, että ilmastonmuutoksen vaikutukset kiihtyvät nopeammin kuin kansainväliset vastaukset.
Umpikujan tunnelma
YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen pääsihteeri Simon Stiell kuvaili ilmapiiriä vaikeaksi ja varoitti taipumuksesta odottaa, että muut toimivat ensin.
– Joissain neuvotteluhuoneissa toistui tuttu ”sinä ensin -ismi” eli ei suostuta sitoutumaan elleivät toiset näytä esimerkkiä. Tämä on resepti umpikujaan, jollaista vähiten tarvitsemme.
Bonnin neuvottelujen vaisuihin tuloksiin pettyneet edustajat valoivat toivoa tuleviin YK:n huippukokouksiin sekä vuonna 2028 toteutettavaan ilmastokatsaukseen.
Global Stocktake -prosessissa arvioidaan Pariisin ilmastosopimuksen toteuttamista. Voi olla, että seuraava tilannekatsaus on viimeinen hetki, jolloin tavoitteisiin pääsy on realistista.
uutiskirje 
