Koneet El Nacionalin painotalossa pysähtyivät joulukuun puolivälissä ja Venezuelan johtava kriittinen päivälehti muuttui verkkojulkaisuksi. Taustalla on paperipula, jolla presidentti Nicolás Maduron hallitus kuristaa arvostelijoitaan.
Lehti tervehti toistaiseksi viimeisessä painetussa numerossaan presidenttiä näin: ”Terve Nicolás, netissä tavataan”.
Vasemmistopopulisti Maduron vuonna 2013 alkaneella valtakaudella Venezuelassa on suljettu 41 painettua julkaisua, 65 radiota ja 8 televisiokanavaa.
El Nacional oli viimeinen kriittinen valtakunnallinen päivälehti.
Maduron ja hänen edeltäjänsä Hugo Chávezin aikana (1999–2013) kriittisiä viestimiä on kuristettu lainsäädännöllä, oikeusjutuilla, toimilupien epäämisellä, taloudellisilla kiristyskeinoilla sekä paperin saannin vaikeuttamisella, listaa El Nacionalin päätoimittaja Miguel Henrique Otero, joka asuu maanpaossa Espanjassa.
Paperintuonti valtion monopoliksi
Latinalaisen Amerikan arvostetuimpiin lehtiin kuuluvan El Nacionalin painetun version katoaminen ”on hyvin valitettava esimerkki valtion mahdin käytöstä lehdistöä vastaan”, sanoo uruguaylainen Edison Lanza Yleisamerikkalaisesta ihmisoikeuskomissiosta.
Hän muistuttaa, että alueen ihmisoikeussopimus vuodelta 1969 kieltää ilmaisunvapauden rajoittamisen epäsuorin keinoin, kuten paperin saannin estämisellä.
Venezuelan valtio jakoi vuodesta 2003 lähtien lehtitaloille kiintiöitä paperintuontiin, mutta vuonna 2013 koko tuonti rajattiin valtion monopoliksi.
– Valtiollinen yhtiö luovutti paperia vain suosimilleen viestimille. Meille sitä ei myyty koskaan, Otero sanoo.
– Miten selvisimme? Ennen vuotta 2013 hankimme kaiken paperin, mitä pystyimme. Sitten saimme paperia lahjoituksina yhdysvaltalaisilta lehdiltä, mutta se ei voinut jatkua ikuisesti. Supistimme painosta ja sivumäärää päätyen lopulta 10 000 kappaleeseen ja 16 sivuun”, hän jatkaa.
Perinteisesti vasemmalla
Ennen paperiongelmaa El Nacionalin painos oli arkisin 50 000 ja sunnuntaisin 100 000 kappaletta. Lehti kirjoitti laajasti kulttuurista ja yhteiskunnallisista asioista ja julkaisi tunnettujen latinalaisamerikkalaisten ajattelijoiden kolumneja.
Nykyisen päätoimittajan isoisä perusti El Nacionalin vuonna 1943. Lehden linja oli keskusta-vasemmistolainen, ja se tuki vuonna 1998 Hugo Chávezin vaalikampanjaa. Pian lehti kuitenkin muuttui omintakeista sosialismia ajaneen presidentin arvostelijaksi.
Oteron mukaan ilmoitustulot ovat nyt kutistuneet olemattomiin ja säästöt on käytetty.
– Päätimme lopettaa painamisen toistaiseksi, jotta emme päätyisi julkaisemaan yksisivuista lehteä tuhannen kappaleen painoksena. Sen pilaisi maineemme, Otero selittää.
– Luotamme siihen, että voimme pikapuoliin painaa lehden, joka kertoo, että Venezuela palaa demokratiaan, hän visioi.
Joukkorahoitus avuksi
Toimituspäällikkö Patricia Spadaro kertoo, että El Nacionalin henkilökunta siirtyy tekemään digilehteä. Valmisteilla on joukkorahoituskampanja toiminnan turvaamiseksi, lehtiyhtiön johtaja Jorge Makriniotis lisää.
Venezuelan journalistiliiton sihteerin Marco Ruizin mukaan El Nacionalissa työskenteli vielä 20 vuotta sitten 1 500 henkeä, nyt jäljellä on 280.
– Venezuelan viime vuosikymmenten historiaa ei voi ymmärtää lukematta El Nacionalia, koska lehti osasi tulkita venezuelalaista todellisuutta. Painon sulkeminen merkitsee yhden kauden päättymistä myös maan historiassa, lehtiyhtiön hallitukseen kuuluva historioitsija Elías Pino pohtii.
El Nacional oli viimeinen kriittinen valtakunnallinen päivälehti. Muut riippumattomat lehdet ovat vuosien saatossa kadonneet tai paimennettu hallituksen linjoille. Televisio on venezuelalaisten pääasiallinen uutisväline, mutta myös siellä kriittiset äänet on likimain vaiennettu.
lehti 