Jyväskyläläisen Ryhmä 49:n näyttämöteos Oikeus konepistoolin piipussa yhdistää rohkeasti lemmentarinaa ja jyrkkää poliittista konfliktia. Rakkaus puhkeaa ja syvenee nuorten Maijan ja Topin välillä samalla kun mittava lakkoaalto ravistelee Kemin työmaita kesällä 1949.
Tarina asettuu osaksi reaalihistorian juurevaa taustakuvaa. Näytelmään sisältyy eräitä lyhyitä kommentaareja yhteiskunnan yleisistä kehityspoluista.
Näkökulma on voimakkaasti työväen ja lakkolaisten – sen kertoo näytelmän nimikin –, joihin myös nuoripari kuuluu. He ovat uittotyöläisiä, Topi heiluu lakon keulilla ja mukana on Maijakin, joka paraikaa odottaa heidän yhteistä lastaan.
– Ensi sijassa tein näytelmän kunnioittavana muistutuksena Kemin lakkolaisista, sillä heidän kamppailustaan palkanalennuksia vastaan on tänä vuonna kulunut 70 vuotta, sanoo näytelmän ohjannut Jussi Myllymäki.
– Lisää kimmoketta työhöni sain myös tämänhetkisestä poliittisesta tilanteesta, nykyhallituksen ja suurfirmojen toimista työtätekeviä ja työttömiä kohtaan. Näen näiden eri aikakausien asetelmissa ikäviä yhtäläisyyksiä.
Näytelmä on musiikkiteatterillinen balladi, joka soljuu yhtenä yhtenäisenä näytöksenä. Niukoin keinoin rakennettuja kohtauksia rytmittää musiikki ja puolentusinaa laulua, muutamasta tunnetusta agitprop-numerosta upouusiin sävellyksiin.
Laulava musiikkitrio tukevoittaa esitystä, ei päällekäyvästi vaan sopivasti täydentäen. Esimerkiksi kun aikoinaan jyräävästi pauhannut Kenen joukoissa seisot? säestetään ja lauletaan nyt minimalistisesti, se kääntyykin luonteeltaan aidoksi kysymykseksi.
Etualalla ovat siis nuoret proletaarit: Maija on ”isätön, äiditön, portailta löydetty”, Topissa taas näkyy enemmän humanteria, ”tuhannen naisen jätkässä”, joka on karannut sodastakin. Mette Seppälä tulkitsee Maijan nuoresti, uppoutuvasti; kun hän rakkaudessaan puuskahtaa ”Saatana että elämä on ihanaa!”, sen katsoja tuntee ja uskoo. Aapo Salonen näyttelee Topia, sisäistynein ottein hänkin, mutta hivenen viileämmin.
Esa Valkilan roolit ovat muita taustoittavampia, sellaisina kylläkin olennaisia.
Kaksi lakkolaista kuoli
Lakot kärjistyivät elokuussa 1949 rajuiksi yhteenotoiksi, Kemin veritorstaiksi, jossa tuliaseet ja pamput paukkuivat. Lakkolaisia vastassa oli rikkureita, aseistettuja poliiseja ja sotilaita. Kaksi lakkolaista kuoli, ja silloin viimeksi on Suomen poliittisissa kahakoissa menetetty ihmishenkiä. Toisen uhrin tappaneesta surmanluodista ei ole vieläkään yksimielistä tietoa.
Traagisiin lopputuloksiin päättyy myös Jussi Myllymäen ohjaama näytelmä, aavistuksen faktuaalista historiaa dramaattisemmin. Päähenkilöiden suhteeseen tuodaan vain niukkaa valoa, sillä yksityiset asiat jäävät kirkkaasti yhteiskunnallisen katsannon varjoon.
Esitys hiljenee Yarin (Jari Knuutisen) säveltämän ja yhdessä Myllymäen kanssa sanoittaman kauniin Hyvästijättö-laulun myötä.
Oikeus konepistoolin piipussa sisältää ärhäkän annoksen manifestia. Mutta samalla siinä näkyy syvää myötätuntoa niitä kymmeniätuhansia uhrautuvia lakkolaisia kohtaan – joiden osaksi on tullut unohdus ja voittajien rankaisutoimet.
Nyt heistä tulee kauniita häviäjiä.
Oikeus konepistoolin piipussa. Ryhmä 49 -teatteri. Kirjoittanut, dramatisoinut ja ohjannut Jussi Myllymäki – perustuu Matti Rossin Puulintujen vuolija -runoelmaan. Näyttelijöinä Aapo Salonen, Mette Seppälä ja Esa Valkila. Bändinä Essi Leppänen (piano), Tuomas Parsio (kitara) ja Eero Virtanen (kontrabasso). Sävelet Kaj Chydenius, Jari Knuutinen (Yari) ja Eero Ojanen, laulujen sanat Aulikki Oksanen, Matti Rossi, Elvi Sinervo ja Jussi Myllymäki. Valot ja äänet Hiski Toikkanen.
Ensi-ilta lauantaina 2.2. klo 18 Sauvo-salissa Kemin Kulttuurikeskuksessa. Muut esitykset: su 3.2. klo 14 Tornion Järjestötalossa, pe 8.2. klo 19.30 Aalto-salissa Jyväskylässä (Jyväskylän Talven ohjelmistoa), su 10.2. klo 14 Kimingin Nuorisoseurantalolla Karstulassa, la 23.2. klo 14 Muuramen Kulttuurikeskuksessa, su 24.2. klo 15 Kansantalolla Suolahdessa. Jämsän, Kokkolan ja Vaasan esitysajat ovat vielä avoimia.
uutiskirje 
