Politiikassakin Veronika Honkasalolla on vahva tutkijan identiteetti

Veronika Honkasalolla on taustallaan viidentoista vuoden ura tutkijana. Hänet valittiin Helsingin valtuustoon vuonna 2012.

– Silloin jouduin miettimään mitä tutkijuudelle ja tutkijaidentiteetille tapahtuu, jos lähden politiikkaan. Mutta ajattelin että demokraattiset oikeudet ovat kaikilla ja on tärkeää, että vaikuttamisessa on mukana myös meitä.

Vuonna 2011 tehty väitöskirja käsitteli sukupuolten tasa-arvon ja monikulttuurisuuden väitettyä yhteensovittamattomuutta nuorisotyössä.

– Aihe joka yhä on erittäin ajankohtainen, hän huomauttaa.

– Tasa-arvon määrittely ei ole akateemisessa maailmassakaan yksiselitteistä. Se, että olen työkseni penkonut sitä perusteellisesti, antaa resursseja käydä siitä keskustelua. Tasa-arvo ei typisty numeroihin, että jos on tämän verran naisia tai miehiä, niin tasa-arvo on saavutettu.

Tutkijan tausta vaikuttaa myös siihen, että Honkasalo arvostaa tutkimus- ja faktapohjaista päätöksentekoa. Joskus tausta aiheuttaa outoja tulkintoja.

– Yhteiskuntatieteilijöiden näkökulma on usein hyvin kriittinen, ja välillä se tulkitaan joksikin mielensä pahoittamiseksi.

Tutkijuuden lisäksi Honkasalolle tärkeitä asioita on helsinkiläisyys ja äitiys.

– Äitiys ei sinänsä pätevöitä, mutta niin kauan kuin emme elä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, niin äitiys tuo esiin rakenteita. Se tuo niitä politiikan tekemisessä, mutta myös arjessa: esimerkiksi siinä miten palvelut toimivat.

Yhteys tavalliseen elämään

Uudella kansanedustajalla on paljon opittavaa ja Veronika Honkasalo on siitä innoissaan.

– Meiltä jäi koko alun perehdytys väliin, koska olimme hallitusneuvotteluissa. Minun täytyy nyt perehtyä niistä tehtyihin tallenteisiin.

Konkreettista opeteltavaa on muun muassa kirjallisten kysymysten, lakialoitteiden ja toimenpidealoitteiden tekeminen. Ja sitten on kaikki se, mitä ei kerrota perehdytyskoulutuksessa.

– Miten ylipäänsä ollaan siinä ihmeellisessä instituutiossa, jossa on aika helppo sosiaalistua niihin kabinetteihin ja toisiin poliitikoihin. Olla etääntymättä niistä kysymyksistä, joiden takia siellä ylipäänsä on, Honkasalo pohtii.

– Minulle on esimerkiksi tärkeää asua siellä missä asun. Joka ikinen päivä kun kävelen Puistolan asemalle, näen eriarvoisuuden merkit.

Tasa-arvo ei typisty numeroihin, että jos on tämän verran naisia tai miehiä, niin tasa-arvo on saavutettu.

Yhteys tavalliseen elämään säilyy myös omien lasten ja kuntapolitiikan kautta, jossa käsiteltävät kysymykset ovat aina hyvin konkreettisia.

Pienperheyhdistyksen hallituksessa Honkasalolle, joka itsekin on yksinhuoltaja, avautuu näkymä yhden vanhemman perheiden asemaan ja siihen millaisessa köyhyydessä suuri osa yksinhuoltajaäideistä elää.

Honkasalo haluaa tuoda näkyviksi suurelta yleisöltä piilossa olevia yhteiskunnallisia ongelmia. Helsingin valtuustossa se on tarkoittanut muun muassa vanhuspalveluihin ja paperittomien ihmisoikeuskysymyksiin liittyviä kysymyksiä.

– Siksi minusta oli hienoa, että ensimmäinen julkinen esiintymiseni kansanedustajana oli vankimessuilla Dallape-puistossa.

Hän nostaa esimerkiksi sakkovankeuden.

– Sakkovankeus vain syventää ongelmia, ja on yksi tapa kriminalisoida köyhyyttä.

Keskittyminen vain politiikkaan

Muiden tutkijoiden tapaan Honkasalo on joutunut jatkuvasti kilpailemaan rahoituksesta.

– Tutkijana tuntui koko ajan, ettei ehkä ole tarpeeksi hyvä. Tutkijuuden ja politiikan tekemisen yhdistäminen ei myöskään aina ollut helppoa. Nyt on iso muutos, ja helpotuskin, että saan keskittyä yksinomaan politiikkaan.

Hän ei vielä tiedä mitä tekee pian alkavalla kesälomallaan.

– Nyt tuntuu kaikkein rentouttavimmalta tehdä ihan tavallisia juttuja kotona. Nautin tosi paljon esimerkiksi ruoan laittamisesta.

Kansan Uutiset haastattelee kesän aikana kaikki vasemmistoliiton uudet kansanedustajat. Aiemmat: 20.6. Jussi Saramo, 5.7. Mai Kivelä, 12.7 Juho Kautto.