Naisella ei ole nimeä. Mutta hänellä on oma huone, ja hän kirjoittaa. Tarkemmin sanottuna huone on asunto, ja sekin on osittain pankin.
Asuntokauppa helsinkiläisestä kolmiosta käynnistää Milja Sarkolan näytelmän Pääomani. Paikalla ovat Naisen lisäksi tämän isä, (alempaan luokkaan kuuluva) aviomies sekä pankkivirkailija.
Tämän porvarillisen rituaalin seremoniallisuutta korostaa kohtauksen dubbaus. Henkilöt edustavat enemmänkin esimerkkiä kaltaisestaan henkilöstä kuin ihmisiä, joilla on nimet ja henkilötunnukset. Kukin suorittaa itselleen määritellyn roolin käsikirjoituksen mukaan, venettä keikuttamatta.
Ollaan sujuvia ja luontevia, mutta myös vaivaantuneita, koska joudutaan puhumaan Siitä, mistä yleensä ei puhuta: rahasta.
Ohjaaja ja käsikirjoittaja Milja Sarkola on aiemminkin poiminut aiheensa läheltä. Hän on käsitellyt muun muassa perhesuhteita ja seksuaalisuutta sijoittaen näyttämölle tunnistettavasti niin itsensä kuin perheenjäseniään.
Nyt avainsanoja ovat raha, valta, velka ja luokka. Suomenruotsalaisuus. Taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma. Ylemmän keskiluokan syyllisyys.
Kaikkia henkilöiden välisiä suhteita tarkastellaan esityksessä pääoma-silmälasien läpi. Mihin asettuu luokkaero ja mihin kaikkeen varakkuus vaikuttaa?
Pääomani on älykkäästi kirjoitettu, ohjattu, lavastettu (Kaisa Pirilä) ja näytelty, riipivällä tavalla hauska ja ehdottomasti kiinnostava.
Luokka-analyysi jää silti lopulta hieman puolitiehen. Vaikka henkivakuutuksesta uskalletaan päästää irti, syvään päähän ei rohjeta sukeltaa. Pinnalle jäädään ja kelluntaliiveinä toimii luokka-aseman ja pääoman antama turva.
Silti, paikan päällä näytelmän ensi-illassa nautin esityksestä tavattomasti, ennen kaikkea näyttelijäntyöstä.
Laura Rämä pankkivirkailijana, pikkupoikana ja saksalaistaiteilijana, Tommi Korpela aviomiehenä, premium-asiakkaiden sijoitusneuvojana ja amerikkalaisena valokuvaajana ja Lotta Kaihua muun muassa suomenruotsalaisena isänä ja chicagolaisrunoilijana tekevät kaikki loistotyötä. Hahmot ovat tunnistettavia ja tosia, rakastettavia ja sietämättömiä.
Stereotypioita, kyllä. Sellaisiksi heidät on tarkasti ja tietoisesti kirjoitettu.
Pääroolissa ja esityksen tähtenä loistaa Eero Ritala. Hienovaraisin elein, alleviivaamatta tai tyrkyttämättä hän luo lavalle Naisen.
Tämän olemista ja elämistä leimaa hallinnan tarve, jonka hän peittää hillityn olemuksensa alle. Nainen kirjoittaa päiväkirjaansa lukuja, laskee laskemasta päästyään, ja koettaa näin rauhoittaa itseään. Silti kontrolli karkaa yhä kauemmaksi.
Siihen ei auta henkivakuutus eikä se, että puhuu rahasta vain ääntään alentamalla.
Pääomani. Kantaesitys Q-teatterissa 13. helmikuuta. Teksti Milja Sarkola. Ohjaus ja dramaturgia Sarkola ja Katariina Numminen. Esitykset 20. toukokuuta saakka. Sarkolan samanniminen esikoisromaani ilmestyy 21. helmikuuta.
lehti 