Koronakausi kolhaisi kaikkialla teatterialaa rajusti. Keväällä produktiot tyssäsivät ja esityssalit hiljenivät, oli sitten kyse isoista teattereista tai pienryhmistä. Ammattikunta ei viimeistellyt töitään vaan hakemuksia työttömyyskassaan. Freelancerit olivat ja ovat pahnanpohjimmaisia.
Siksipä on ilo nähdä, että teatteritaide on taas nousemassa. Viron Rakveressä pidettiin viikonloppuna neljäpäiväinen Baltoscandal 2020 -teatterifestivaali, jonka esitykset olivat – tilanteen takia – vain virolaisten valmistamia, mutta yleisöä saapui muualtakin Baltiasta ja Suomesta. Joka toisena kesänä pidettävä festivaali järjestettiin jo kuudettatoista kertaa.
Kun kaksi vuotta sitten Baltoscandaliin tuli taitelijaryhmiä yhdeksästä maasta, USA:sta ja Kanadasta asti, nyt ohjelmisto koottiin koronan vuoksi keväällä peruuntuneista virolaisista ensi-illoista. Se oli hyvä ratkaisu. Ohjelmistosta toki puuttui totuttua monenkirjavuutta, mutta paljon kiinnostavaa oli.
Näyttelijä Lotta Kaihua: Helpottaa, että on näköala eteenpäin.
Festivaali-ideaanhan kuuluu, että yleisö saa parissa päivässä nauttia esityksistä mielin määrin. Se toteutui hyvin, esityksiä oli kolmattakymmentä. Katsomot tulivat niin täyteen kuin koronarajoitusten vuoksi oli mahdollista.
Teatterimiehen kokemuksia
Yleisön joukossa istui myös teatterin ammattilaisia Suomesta. Eräs heistä on näyttelijä Hannu Salminen, 65, joka on tehnyt painavan uran muun muassa. Kuopion ja Lahden kaupunginteattereissa ja teatteri Vanhassa Jukossa. Eläkkeelle 2018 jäänyt Salminen seuraa alaa tarkoin – siksi hän Rakvereenkin matkusti.
– Olen täällä nyt ensi kertaa vain katsomon puolella. Kesällä 2014 olin lavalla virolais-suomalaisessa Keittiö/Köök-näytelmässä, jonka ohjasi Andreas Noormets, ja jonka kanssa kiersimme myös Suomessa, Salminen kertoo.
– Sikäli tuttu festivaali, mutta nyt näkökulmani on katsojan näkökulma.
Urallaan Salminen ehti näyttelijänä vierailla muun muassa Tampereen Teatterikesässä ja Lainsuojattomat-festivaalilla Porissa. Onko siinä eroa näytellä festivaaleilla tai kotiteatterin tiistaiesityksessä?
– Eroa on. Festivaaleillehan tulee paljon jengiä tiettyjen esitysten vuoksi, jotka ovat kysyttyjä, ja joiden perässä nimenomaan hakeudutaan paikalle. Festivaali itsekin voi toki olla se vetonaula, kuten Baltoscandal, eräänlainen laadun tae.
– Valikoituneen festivaaliyleisön odotuksiin haluaa tietysti tekijänä vastata itsekin, intensiteetti selvästi paranee, hän täsmentää.
Tänä kesänä Salmisen veti Rakvereen erityisesti Noormetsin ohjaama uutuus, Alibi-näytelmä – mutta haastattelua tehtäessä näyttelijäkonkari ei ollut sitä vielä nähnyt.
Suomalaisen festivaalitarjonnan Hannu Salminen arvioi riittäväksi.
– Tampereen Teatterikesään on tuotu monipuolista kattausta vuosien varrella, ja taas Lainsuojattomat-festivaali suosii pienempiä kokeilevia töitä.
Täältä noustaan
Rakveressä on myös Lotta Kaihua, 38. Hän on usein nähty näyttelijä niin helsinkiläisen Q-teatterin lavalla kuin leffoissa ja tv-sarjoissa. Viimeisimpänä työnään ennen koronakatkoa hänellä on ollut rooli Milja Sarkolan Pääoma-näytelmässä Q-teatterissa.
Koronan vaikutukset ovat piirtyneet Kaihuan mieleen vahvasti.
– Kun esitimme Pääomaa viimeisen kerran ennen sulkemista, yleisö aplodeerasi tullessamme näyttämölle. Että kiitos kun olette ja olemme täällä. Sitten alkoi pitkä autio hiljaisuus, jäi jotenkin ilmaan roikkuva fiilis, eikä näytelmän karonkkaakaan pidetty, hän kuvailee kevättä.
– Suunnitelma on, että syksyllä jatkamme Sarkolan näytelmällä.
Töitä häneltä ei onneksi peruttu, yhdet tv-kuvaukset vain siirtyivät syksyyn.
Baltoscandalissa Kaihua on nyt kolmatta kertaa, ja katsojana joka kerta.
– Kesällä 2014 käytiin isommalla Q-teatterin ryhmällä. Tämä konsepti on hyvin organisoitu, aikataulut täsmäävät ja bussi vie ja tuo esityksiin, ja festivaali on sopivan kokoinen.
– Tässä on ritualististakin puolta. Paljon näytöksiä lyhyessä ajassa, intensiivisiä iltoja ja kritiikkejä kaverien kanssa, hän kiittää.
Hän on kaksi kertaa itse näytellyt Tampereen Teatterikesässä, ja kerran festivaalilla lähellä Lissabonia Portugalissa.
– Näyttelijällä siihen liittyy omaa eksotiikkaa, ja vastaanotto ulkomailla on suuri kysymysmerkki. Mutta samalla siinä on jotain juhlallista tuntua.
Lotta Kaihua pitää erinomaisena asiana, että virolaiset rohkenivat järjestää Baltoscandalin tänäkin kesänä. Vielä kuukausi sitten tilanne näytti kovin epävarmalta. Turvajärjestelyt ovat olleet hyvät.
– Helpottaa, että on näköala eteenpäin.
lehti 