Metsäjätti UPM jysäytti viime viikolla pommin: Jämsän Kaipolan paperitehdas lakkautetaan ja sitä myötä sanomalehtipaperin valmistus loppuu Suomessa.
Vai oliko se pommi?
Yhtiö ennakoi jo talvella vuosikertomuksessaan sanomalehtipaperin odotettuakin nopeampaa kysynnän laskua. Ruotsalainen SCA kertoi samaan aikaan kolmen paperikoneen sulkemisesta juuri tästä syystä.
Keskustelu UPM:n toiminnasta käy kuumana, koska yhtiön toimitusjohtaja Jussi Pesonen lähti peiliin katsomisen sijaan syyttelyn tielle. Tehtaan sulkeminen johtuu valtiovallan toiminnasta ja ay-liikkeestä. Elinkeinoelämän juoksupojat ryntäsivät heti säestämään.
Tällä kertaa ison pomon puheita ei kuitenkaan nielty sellaisenaan. Faktantarkistus osoitti, että Pesonen puhui palturia. Energiavero on Suomessa jo päätetty laskea EU:n minimiin ja yhteisövero on edullisempi kuin Ruotsissa ja Saksassa, joihin kilpailukykyä koko ajan vertaillaan. Pesosen paheksumasta dieselveron korotuksesta huolimatta polttoaineen reaalihinta ei ole noussut kahdeksaan vuoteen.
Pesonen sivuutti myös kiky-nimellä tunnetun kädenojennuksen palkansaajilta elinkeinoelämälle. Työnantajien vastuita siirrettiin duunarien maksettaviksi 6,5 miljardia euroa. Työnantajan sosiaaliturvamaksun alennus on pysyvä.
Kilpailukyvyn vahvistamiseen ja uuden luomiseen tästä megasummasta meni vain osa. Loput annettiin osinkoina omistajille.
UPM:n kohdalla on käyty myös keskustelua keskustelusta. Mitä ja miten pääministeri saa kommentoida yhteiskunnallisia asioita? Pitääkö silittää myötäkarvaan herkkähipiäistä yritysjohtajaa vai saako sanoa aidon mielipiteensä?
Tapana on ollut myötäillä, mutta pääministeri Sanna Marin kävikin kipakkaan vastahyökkäykseen. Se pillastutti elinkeinoelämän johtajia ja heidän juoksupoikiaan sekä järjestöissä että kokoomuksessa.
Hymistelyn aika on ohi. Mariniin kohdistuneessa arvostelussa on kyse samasta vyörytyksestä, jolla kansan silmissä suosittua hallitusta mollataan 24 tuntia vuorokaudessa. Jopa UPM ryhtyi politikoimaan. Siihen ei tarvitse alistua – pääministerinkään.
lehti 