Baida Rahal
Polisarion uusi Suomen-edustaja on Baida (Mahafuda) Rahal, 51.
Hän syntyi Länsi-Saharan pääkaupungissa El Aaiunissa aikana, jolloin Länsi-Sahara oli Espanjan siirtomaa. Vuonna 1975 kuusivuotias Baida lähti äitinsä, isoäitinsä ja tätiensä kanssa pakoon Marokon miehitystä Algerian aavikolle. Miehet olivat lähteneet sotimaan Marokkoa vastaan.
Baida asui muutaman vuoden Smaran pakolaisleirillä, ja kahdeksanvuotiaana hänet lähetettiin ison tyttöjoukon mukana Libyaan kouluun, koska pakolaisleireillä ei ollut siihen aikaan kouluja. Kotiin hän pääsi käymään joka toinen kesä.
Libyan jälkeen hän sai tilaisuuden opiskella Algeriassa. Yliopistossa opiskellessaan hän meni naimisiin ja valmistuttuaan muutti Bujdourin pakolaisleirille.
Baidalla on neljä lasta, joista kaksi hän toi Suomeen. Suomen-komennus on hänen ensimmäinen diplomaattinen työtehtävänsä ulkomailla.
Hän harrastaa lukemista ja kirjoittamista.
Vaikka maailma näyttää painaneen unohduksiin pienen sahrawi-kansan itsenäisyystaistelun Luoteis-Afrikassa, Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ei ole sitä unohtanut. Päinvastoin, juuri ennen presidenttikautensa loppua hän taivutteli Marokon tunnustamaan Israelin lupaamalla tukensa sille, että Marokko saa miehittää Länsi-Saharaa.
Yhdysvalloista tuli ensimmäinen maa, joka on tunnustanut Marokon oikeuden hallita Länsi-Saharaa. Esimerkiksi Euroopan unioni ei sitä tunnusta. YK laskee Länsi-Saharan ”alueeksi, joka ei pysty harjoittamaan itsemääräämisoikeuttaan”.
Trumpin menetelmä toimi, sillä Marokko tunnusti Israelin joulukuussa neljäntenä arabivaltana. Trump sai sulan hattuunsa, sillä arabimaiden ja Israelin välisten sopimusten projekti on ollut yksi hänen keskeisiä päähänpinttymiään.
Trump kutsuu projektia ”Aabrahamin rauhaksi”. Palestiinalaisia ei ole otettu mukaan neuvotteluihin.
– Se, miten Yhdysvallat, Israel tai Marokko vehkeilee Länsi-Saharaa vastaan, ei vaikuta meidän itsenäisyystaisteluumme mitään, sanoo Baida Rahal, Länsi-Saharan itsenäisyysrintaman Polisarion Suomen-edustaja, haastattelussa Vantaalla.
Polisario perustettiin vuonna 1973 ajamaan Länsi-Saharan itsenäisyyttä.
Vuoden 1991
aselepo rikki
Yhdysvaltojen puuttuminen Länsi-Saharan asemaan tuli vaikealla hetkellä Polisariolle. Marokon ja Polisarion välinen pitkä aselepo rikkoutui marraskuun puolivälissä, kun Marokko marssitti sotilaansa Guergueratiin Länsi-Saharan ja Mauritanian välisen rajan demilitarisoidulle vyöhykkeelle.
Sitä ennen joukko länsisaharalaisia siviilejä eli sahraweja oli katkaissut muutaman viikon ajaksi eteläistä Afrikkaa kohti vievän tien. Polisarion mukaan tie ja sitä pitkin kuljetettavat länsisaharalaiset tuotteet rikkovat aseleposopimusta.
Marokko ei myönnä sotilaallisen yhteenoton olemassaoloa vaan on kuin Länsi-Saharaa ei olisi olemassakaan.
Pian Marokon sotilaallisen väliintulon jälkeen Polisario julisti sodan Marokolle, ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun aselepo solmittiin.
Yhteenotosta on kuluneiden viikkojen aikana saatu vain vähän uutisia julkisuuteen. Marokko ei myönnä sotilaallisen yhteenoton olemassaoloa vaan on kuin Länsi-Saharaa ei olisi olemassakaan.
Sahrawien ylläpitämä uutistoimisto kuitenkin kertoo Polisarion vapautusarmeijan tekevän jatkuvasti hyökkäyksiä Marokon armeijan tukikohtiin miehitetyn alueen ja Polisarion hallussa olevan alueen väliin rakennetulla muurilla. Sahrawit kutsuvat sitä ”häpeän muuriksi”.
Sahrawit
valmistautuvat sotaan
Baida Rahal kertoo, että sadat nuoret miehet – ja naisetkin – ovat lähteneet pakolaisleireiltä vapaaehtoisesti vapautusarmeijan riveihin. Hänen mukaansa leirien tunnelma on jollakin tapaa vapautunut vuosikymmeniä kestäneestä turhautuneisuuden paineesta, joka aiheutui siitä, että itsenäistyminen ei edennyt.
Miehitetyllä alueella taas sahraweihin kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset, summittaiset pidätykset ja ratsiat asuntoihin ovat moninkertaistuneet aselevon rikkoutumisen jälkeen.
Rahal sanoo, että viime syksyn aikana kasvaneet siirtolaismäärät Kanarian saarille liittyvät Länsi-Saharan konfliktiin.
– Marokko käyttää siirtolaiskorttia Turkin tavoin aina, kun se haluaa Espanjan tai EU:n käyttäytyvän tietyllä tavalla. Tällä kertaa Marokon ja Länsi-Saharan kiristyneet välit ovat saaneet Marokon löysäämään rantojen vartiointia.
Afrikan viimeinen
siirtomaa
Kiista Länsi-Saharasta alkoi viimeistään vuonna 1975, kun siirtomaavalta Espanja juuri ennen pitkän diktatuurin päättymistä päätti luopua siirtomaastaan. Länsi-Sahara jäi Marokon ja Mauritanian aluevaatimusten riepoteltavaksi. Mauritania luopui pian vaatimuksistaan, ja Marokko miehitti Länsi-Saharan.
Marokko marssitti satoja tuhansia siviilejä asuttamaan Länsi-Saharaa, jonka alkuperäisistä asukkaista suuri osa lähti pakoon. Algeria tuki kiistassa länsisaharalaisia ja antoi pakolaisten jäädä aavikolleen. Pian syntyi useita pakolaisleirejä, joissa asuu edelleen kymmeniä tuhansia sahraweja.
Isäntä oli vaihtunut Espanjasta Marokkoon, ja Länsi-Saharasta oli tullut Afrikan viimeinen siirtomaa.
Muutamia vuosia aikaisemmin perustetun Länsi-Saharan itsenäisyysrintaman Polisarion aseistettu siipi taisteli Marokon armeijaa vastaan 16 vuoden ajan, kunnes YK:n avustuksella neuvoteltiin aselepo vuonna 1991.
YK lupasi järjestää kansanäänestyksen Länsi-Saharan mahdollisesta itsenäistymisestä piakkoin. Maailmanjärjestön rauhanturvaajat ovat siitä lähtien valvoneet aselepoa, joka on siis nyt rikkoutunut.
EU sekoilee suhteessaan
Länsi-Saharaan
Luvattua kansanäänestystä ei ole järjestetty vieläkään.
– YK ei ole ainoastaan epäonnistunut tehtävässään, vaan siitä on tullut pitkittyneen konfliktin osapuoli, sanoo Maima Mahamud, joka edustaa Polisariota YK:n elimissä Genevessä.
On vaikea nähdä, miten Länsi-Saharan konflikti voisi löytää rauhanomaisen ratkaisun. Aselevon rikkoutumisen jälkeen YK ja EU esittivät toivomuksen, ettei tilanne eskaloituisi. Muuta ne eivät ole tehneet ratkaisun löytymiseksi. Rauhanneuvotteluja ei tällä hetkellä käydä.
Espanja ja Ranska tukevat Marokkoa, koska Länsi-Saharan rikkaat kalavedet, fosfaatti, miehitetyllä alueella viljellyt vihannekset ja jopa aavikon hiekka kiinnostavat niitä.
EU on sotkeutunut kiistaan pahemman kerran solmimalla Marokon kanssa kauppasopimuksia, jotka kattavat myös Länsi-Saharan. Ne rikkovat EU:n omankin tuomioistuimen mukaan kansainvälistä oikeutta, mutta tuomioistuimen päätökset eivät ole vaikuttaneet EU:n toimintaan.
Unioni ei osaa päättää, millä tavoin Länsi-Saharassa viljellyt tomaatit ja muut vihannekset pitäisi merkitä: marokkolaisiksi vai miehitetyssä Länsi-Saharassa viljellyiksi. Unioni on sekoillut merkintäohjeiden kanssa muuttaen niitä moneen kertaan.
Seurauksena on, että tuotteet yleensä merkitään marokkolaisiksi, ja monet meistä eurooppalaisista kuluttajista tukevat ostopäätöksillään miehitysvaltaa tietämättä sitä itsekään.
Lähteet: aljazeera.com, apnews.com, elDiario.es, europarl.europa.eu, European Commission, hrw.org, Mahamud Maima, morocconworldnews.com, news.un.org, Rahal Baida, reuters.com, spsrasd.info
Baida Rahal
Polisarion uusi Suomen-edustaja on Baida (Mahafuda) Rahal, 51.
Hän syntyi Länsi-Saharan pääkaupungissa El Aaiunissa aikana, jolloin Länsi-Sahara oli Espanjan siirtomaa. Vuonna 1975 kuusivuotias Baida lähti äitinsä, isoäitinsä ja tätiensä kanssa pakoon Marokon miehitystä Algerian aavikolle. Miehet olivat lähteneet sotimaan Marokkoa vastaan.
Baida asui muutaman vuoden Smaran pakolaisleirillä, ja kahdeksanvuotiaana hänet lähetettiin ison tyttöjoukon mukana Libyaan kouluun, koska pakolaisleireillä ei ollut siihen aikaan kouluja. Kotiin hän pääsi käymään joka toinen kesä.
Libyan jälkeen hän sai tilaisuuden opiskella Algeriassa. Yliopistossa opiskellessaan hän meni naimisiin ja valmistuttuaan muutti Bujdourin pakolaisleirille.
Baidalla on neljä lasta, joista kaksi hän toi Suomeen. Suomen-komennus on hänen ensimmäinen diplomaattinen työtehtävänsä ulkomailla.
Hän harrastaa lukemista ja kirjoittamista.
lehti 