Italialainen Federico Fellini (1920–1993) ohjasi elokuvan La Strada vuonna 1954. Siitä tuli hänen Oscarillakin palkittu läpimurtoteoksensa, pääosissa Anthony Quinn ja Fellinin vaimo Giulietta Masina. Fellinin tie tähtiin oli auki.
Suomessa La Stradan tuo ensi kertaa näyttämölle helsinkiläinen Teatteri Avoimet Ovet – ihme kyllä vasta liki 70 vuotta leffaensi-illan jälkeen. Sovituksesta ja ohjauksesta vastaa Hanna Kirjavainen, joka siirtää tarinan teatterilavalle luontevasti ja elokuvan alkuperäistä henkeä arvostaen.
Kertomuksen pääparina ovat lapsenmielinen tyttö Gelsomina (Ella Pyhältö), jonka hänen äitinsä köyhyyden ajamana luovuttaa ja myy sirkuksen voimamies Zampanòlle (Ilkka Heiskanen) avustajaksi. Tämä on ruhjovan voimakas mies niin ruumiillisesti kuin henkisesti. Kiertävissä sirkuksissa esiintyen he kulkevat ympäri maita, ja yöpyvät kurjasti missä rotankolossa milloinkin.
La Stradan henki leijuu sisään Avoimista Ovista.
Zampanòn suhde Gelsominaan on yksioikoisen alistava. Zampanò pitää nuorta tyttöä käytännössä omaisuutenaan, taloudellisesti, sosiaalisesti ja seksuaalisesti.
”Olen katutaiteilija. Tämä on avustajani. Minulta oppinut kaiken”, Zampanò kerskuu yleisölle. Nykykielellä sanoen Gelsomina on ihmiskaupan uhri.
Ulottuvuuksia tarinaan lisää sirkuksen akrobaatti ja klovni Matto (Roman ”Tino” Hibalov), joka auttaa ja houkuttelee tyttöä itsenäisemmille teille. Gelsominassa itsessään itää haaveita: ”Alan tekemään työtä. Saan ammatin. Minusta tulee taiteilija… tanssin ja laulan”.
Näytelmän keskiöön nousee Gelsominan viattoman sitoutunut, sydämeenkäyvä lähimmäisenrakkaus. Jotenkin hän tyynesti jaksaa ottaa vastaan ja sulattaa solvauksia ja nöyryytyksiä, joiden vastavoimana hän suojelee omia elämänunelmiaan. Ella Pyhältö tekee roolin ilmeikkäästi ja kauniisti, ihmetystä ja valoa kuvastavin keinoin.
Ilkka Heiskanen suoriutuu Zampanòsta mainiosti. Kahlekuninkaaseen tarttuu koomista virettä Heiskasen omasta langanlaihuudesta. Se ikään kuin itsestään syö hänen rehentelevän roolihahmonsa uhoilun voimaa.
Tino Hibalov on artisti, joka laventaa näytelmän ilmaisua tanssiin ja akrobatiaan. Paremminkin hän esiintyy kuin varsinaisesti näyttelee. Se, ettei Satu Lankinen vain säestä muusikkona taustalla, rikastuttaa kuvaa niin ikään. Hän astuu pikkurooleihinsa sujuvasti.
Liikkuva näyttämökuvasto istuu esitykseen erittäinkin komeasti. Näytelmissä käytetään videoita ja taustafilmejä usein liikaa ja perusteetta, mutta La Stradassa ei – päinvastoin: meren ja metsien mustavalkokuvat toimivat tarkoitustaan vastaten. Kaikkinensa: vaikuttava näyttämöllepano!
Hanna Kirjavainen ryhmineen ei ole koettanutkaan haukata ylisuurta palaa alkuperäisestä teoksesta. Hän keskittää ja keskittyy olennaisuuksiin. La Stradan henki leijuu sisään Avoimista Ovista.
Federico Fellinin La Strada. Teatteri Avoimet Ovet. Sovitti ja ohjasi Hanna Kirjavainen. Rooleissa Ilkka Heiskanen, Ella Pyhältö ja Roman ”Tino” Hibalov. Muusikko Satu Lankinen. Äänet Juha Tuisku ja Satu Lankinen. Valot Jere Kolehmainen. Puvut Anne Svensk. Videolavastus Joonas Pettersson. Esitykset 16.12. saakka.
uutiskirje 
