Pintaa syvemmältä
Kööpenhaminan ilmastokokousta ympäröivä markkinahumu tunkee vastaan jo Kastrupin lentokentällä. Terminaalikäytävän seinällä öljy-yhtiö Shell mainostaa itseään ympäristöystävällisenä, koska se on osakkaana kahdessa tuulivoimahankkeessa Espanjassa ja Hollannissa. Lentoaseman mainoslehti puolestaan kertoo, että Kööpenhaminassa lentokoneet nousevat ilmaan hiilidioksidia säästävällä tavalla.
Kaupungin keskustan Raatihuoneenaukiolle on pystytetty energiayhtiö Siemensin sponsoroima messualue Hopenhagen, jossa esillä on muun muassa led-valaisinta käyttävä katulyhty Los Angelesista ja prototyyppi Barcelonaan suunnitelluista aurinkopaneeleilla toimivista bussipysäkkien aikataulunäytöistä.
Hotellin vastaanotossa minulle lyödään käteen virallisen näköinen todistus, jonka mukaan hotelli on hiilidioksidineutraali.
Oilwatch-järjestön mielestä fossiiliset polttoaineet tulisi jättää maan alle.
Naurussa alkaa olla pitelemistä, kun näen taksitolpalla ilmastoystävällisenä itseään mainostavan taksin. Tyhjäkäynnillä olevan auton kuljettaja selittää, että taksifirma ostaa EU:n päästöoikeuksia omien hiilidioksidipäästöjensä verran ja vähentää näin muiden saastuttajien käytettävissä olevia päästökiintiöitä.
”Tämä on erittäin kannattavaa. Asiakkaiden määrä on yli kaksinkertaistunut sen jälkeen kun rupesimme ilmastoystävälliseksi.”
Seuraavana aamuna matkalla kansalaisjärjestöjen ilmastofoorumiin Nytorvin aukio kävelykatu Strögetillä on täynnä kameramiehiä ja tv-toimittajia mikrofoneineen. Ympäristöjärjestö WWF:n igluteltta on vielä kiinni, eivätkä median edustajat näytä olevan kiinnostuneita teltan vieressä olevasta, jäästä valmistetusta jääkarhupatsaasta, joka sulaa hiljalleen Kööpenhaminan parin asteen lämpötilassa.
Mediahuomion syynä onkin Climate Justice Action -liikkeen koolle kutsuma mielenosoitus ilmastonmuutoksella keinottelevia liike-yrityksiä vastaan.
Puolen tunnin odottelun jälkeen aukiolla on jo muutama sata nuorta, osa mustissa hupuissa, ja lähes saman verran poliiseja ja toimittajia.
”122 yhtiötä on vastuussa 80 prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä”, nuorten jakamassa lentolehtisessä kerrotaan. ”Yhtiöt eivät ole ratkaisu ilmasto-ongelmaan. Yhtiöt ovat itse ongelma!”
Sambaa tanssivia ilmastoaktivisteja ei päästetä tutustumaan Hopenhagenin messualueeseen, vaan poliisi piirittää heidät korttelin päässä kulkueen lähtöpaikalta. Osa laitetaan nippusiteisiin ja kuljetetaan pois paikalta.
Tanskan poliisi on viikon aikana pidättänyt lähes 2 000 ihmistä, useimmat heistä ilmastokokouksen varjolla annettujen ennaltaehkäisevien pidätysvaltuuksien nojalla.
Kööpenhaminan ilmastokokouksessa on neuvoteltu paitsi päästörajoituksista myös päästökaupasta. Kioton vastaavassa kokouksessa vuonna 1997 Yhdysvallat esitti aivan neuvottelujen lopputunneilla omat ehdotuksensa päästökaupasta ja muista markkinamekanismeista hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseksi. Näiden lisäysten hyväksyminen oli ehtona sille, että se suostuisi allekirjoittamaan uuden ilmastosopimuksen – jota se ei lopulta koskaan ratifioinut.
EU käynnisti vuonna 2005 oman päästökauppajärjestelmän, jonka mukaan jäsenmaille myönnetään oikeus määrättyyn määrään hiilidioksidipäästöjä ja mikäli nämä päästömäärät alittuvat, päästöoikeuksia voi myydä eteenpäin muille maille tai yrityksille. Päästökiintiöt määriteltiin kuitenkin niin suuriksi, että monissa maissa energiayhtiöt ovat saaneet käyttämättöminä päästöoikeuksina miljardien eurojen ylimääräiset voitot.
Puhtaan kehityksen mekanismi (CDM) taas on Kioton sopimuksessa hyväksytty päästökaupan muoto, jossa teollisuusmaa voi toteuttaa kasvihuonepäästöjä vähentävän hankkeen kehitysmaassa, sen sijaan että se vähentäisi omia päästöjään. Ajatuksena on, että päästöjä kannattaa vähentää siellä, missä päästövähennys on kustannuksiin nähden tehokkainta.
Todellisuudessa CDM-hankkeet ovat olleet usein tuhoisia ympäristölle ja paikallisille asukkaille. Suurimmassa osassa hankkeista ei ole lainkaan onnistuttu vähentämään hiilidioksidipäästöjä.
Brasiliassa selluyhtiö Aracruzin päästövähennyshankkeessa pystytettiin 20 000 hehtaarin eukalyptuspuuplantaasi puuhiilien valmistukseen. Intiassa autoyhtiö Tata Motorsin tuulivoimahankkeen seurauksena tuhannet ihmiset joutuivat muuttamaan kodeistaan.
Etelä-Koreassa ranskalainen kemiantehdas investoi kymmenen miljoonaa euroa ilokaasun jälleenkäsittelylaitteistoon ja saa siitä hyvästä lähes miljardin euron edestä päästövähennyksiä myytäväksi edelleen teollisuusmaiden yhtiöille tai Chicagon ilmastopörssin päästödiilereille.
Viimeistään lauantaina selviää, allekirjoitetaanko Kööpenhaminan Bella Centerissä yksi, kaksi vai ei yhtään ilmastopöytäkirjaa. Mutta kävi miten kävi, niin lopputulos jäänee joka tapauksessa mahdollisimman kauas kansalaisjärjestöjen ilmastofoorumissa esitetyistä tavoitteista.
”Ilmastonmuutoksesta on tulossa valtaapitävien uusi vaarallinen ideologia, jossa mediapropagandan avulla siirretään huomio pois ilmastonmuutoksen todellisista ongelmista ja syistä”, arvioi ecuadorilainen Ivonne Yanez öljyä tuottavien maiden kansanliikkeiden Oilwatch-järjestöstä.
Yanezin mukaan teollisuusmaiden hallitukset vain teeskentelevät olevansa huolissaan ilmastonmuutoksesta.
”Puhutaan päästökaupasta, hiilinieluista ja uusista sopeutumisluotoista, joiden takaisinmaksamiseksi eteläisen pallonpuoliskon maat joutuvat tuottamaan yhä enemmän raaka-aineita ja fossiilisia polttoaineita teollisuusmaiden suuryhtiöille.”
Oilwatchin mielestä fossiiliset polttoaineet tulisi pikemminkin jättää maan alle ja luonnonmetsät tulisi suojella.
”Lisäksi on luotava kansainvälinen instituutio, joka voi määrätä teollisuusmaat vähentämään päästöjään radikaalisti ja maksamaan muulle maailmalle vahingonkorvauksia aiheuttamastaan ilmastotuhosta.”
uutiskirje 
